Ladataan...
gg and the moon

Silloin tällöin kohtaan tilanteita, joissa en oikein tiedä, saako niihin puuttua ja erityisesti, millä tavalla.

Näissä tilanteissa usein myös mietityttää ihmisten maalaisjärjen puute ja itsekkyys. Olen myös päätellyt, että nämä epämiellyttävät tilanteet liittyvät poikkeuksetta hetkiin, joissa jokainen osapuoli on maksanut palvelusta, eikä voi esimerkiksi siirtyä tilasta tai vaihtaa paikkaa, ja lisäksi kaikilla on tasapuolisesti oikeus olla siinä tilassa. Taustalla on myös ärsytys siitä, että tilanne ei ole oikeudenmukainen. Yritän aina löytää ikävän tuntuisimmistakin ihmisistä hyviä puolia ja yrittää ymmärtää heidän tekojaan, mutta joskus se on aivan erityisen hankalaa, ellei mahdotonta. Tämän kesän Euroopan matkalla näitä tilanteita tuli vastaan yllättävän monta ja loppureissussa olin jo paljon varmempi avaamaan suutani ja ilmaisemaan mielipiteeni. Tässä muutama tarina.

Yli kymmenen tunnin yöjunamatkalla Lissabonista Madridiin keskiyöllä vaunuun astuu pariskunta, jonka mies alkaa katsoa puhelimestaan sarjaa ilman kuulokkeita. Hän ei kertaakaan katsonut häntä ympäröiviin nelinpaikkohin, joista joka ikinen matkustaja nukkui tai yritti nukkua. Äänet olivat aika hiljaisella, mutta itse pystyin erottamaan kaikki puheenvuorot junan käytävän toiselta puolelta. Tilanne on jotenkin hyvin absurdi - miten joku voi olla niin tyhmä, että ihan pokkana käyttäytyy näin (tässä vaiheessa vaunuista on myös sammutettu valot). Tekisi niin mieli sanoa sillä lailla erittäin kohteliaasti "excuse me sir, don't you have headphones", mutta sitten en kuitenkaan kehtaa, vaikka neuvoisin ystävää tekemään niin tässä samassa tilanteessa. Ensinnäkin, oma maalaisjärki sanoo, että hän olisi käyttänyt kuulokkeita, jos ne olisi mukana (miksi ei, jos on päättänyt tuijottaa ruutua yöjunassa?!) ja toiseksi, en minä voi pakottaa toista tekemään yhtään mitään. Me kaikki olemme maksaneet lipuista, meillä on yhtäläiset oikeudet olla siinä tilassa, eikä meillä ole vapauksia, saati mahdollisuuksia vaihtaa paikkaa täydessä junassa. Hän ei periaatteessa tee mitään radikaalia, kuten kuuntele musiikkia täydellä volyymilla, vaan se on siinä sietokyvyn rajoilla. Pystyn nukkumaan hyvin ja on korvatulpatkin mukana kaiken varalta, mutta pistää kyllä niin sanattomaksi tällainen itsekeskeinen olemassaolo. Vaunuun astui noin vartin päästä toinen portugalilainen nuori mies, joka meni ja kaivoi kuulokkeet repustaan sekä tarjosi niitä miehelle. Hän kieltäytyi kuulokkeista (!!). Sitten minä ja tämä nuorukainen katsoimme toisiamme hiljaisina. Mitä tässä voi enää tehdä?

Samassa junassa itse asiassa oli mies, joka kävi nopeatempoista tekstiviestikeskustelua äänet päällä.. Jostain junan keskiosasta siis kantautui noin puolen tunnin ajan ding ding ding ääniraitaa.

Toinen tarina tapahtui Sintran hostellissa. Olen yöpynyt kymmenissä hostelleissa pienen elämäni aikana, enkä ole eläissäni törmännyt vastaavaan tilanteeseen. Huoneeseen saapui kunnon reissaajan näköinen nuori, mukava jannu ja alkoi purkaa tavaroitaan repustaan. Huoneen ovi ja ikkunat olivat auki, joten ensin nenääni kantautui ihana nuotion tuoksu, mikä sai minut hymyilemään. Hengailin huoneen toisella puolella kymmenisen minuuttia ja kun kävelin hänen ohi, se vasta iski. Tämän koko ihmisen omaisuus haisi sekoitukselta aivan kaikkia ihmisen eritteitä, jotka ovat muhineet kuukauden kompostissa. Enkä liioittele tässä vähääkään, en pysty sen paremmin edes kuvailemaan sitä tajutonta lemua (paitsi luettelemalla nämä kaikki eritteet ja ruumiinosat, mistä ne ovat tulleet). Meinasin kieltämättä oksentaa. Näin hänen kaiken lisäksi haistelevan tavaroitaan ja tässäkin tilanteessa menin aivan sanattomaksi. Jos hän tiesi, että hän haisee aivan ulosteelta, miksei hän 1) vienyt tavaroitaan ulos kahdeksan henkilön dormista 2) pessyt pyykkiä (3€ samassa rakennuksessa - olisin mielelläni kustantanut tämän). 3) kysynyt haiseeko hän niin pahalta, kuin hän luulee. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi tietenkin pitänyt mainita asiasta esim. huumorimielessä, mutta se ihmisen ajattelemattomuus lamaannutti niin täysin, että en pystynyt teoillani reagoimaan tilanteeseen. Aivoni eivät voineet ymmärtää, että tämä tässä on tapahtumassa. Tälle voi jo nauraa, mutta kyllä se tuntuu epäreilulta, kun jonkun toisen olemassaolo pilaa omia hyviä hetkiä.

Tässä on itsellä vielä paljon opittavaa suhtautumisen ja reagoinnin suhteen. Ei haluaisi tuhlata omaa energiaa toisten ihmisten tekemisten takia, varsinkaan jos ei ole tekemässä mitään asian eteen, mutta sitten toisaalta ei voi vaan ymmärtää tilannetta, vaikka kuvittelee itsensä toisen asemaan. Ja itselleni on aina ollut hankalaa itse luoda konfliktitilanne, mutta olen kehittynyt omien puolieni pitämisessä. Lisäksi, en halua olla sellainen ahdasmielinen kanssamatkustaja. On todella raastavaa itselle pysyä aina hiljaa ja ottaa vastaan huonoa käytöstä. Kannustan erityisesti itseäni ja muita siihen, että sanoo ääneen, jos jokin vaivaa mieltä. Tietysti silläkin on väliä, miten asian ilmaisee. Loppureissun aikana nousin pitkällä junamatkalla seisomaan ja pyysin jalkapalloa Ipadilta katsovia nuorukaisia laittamaan peliä hiljemmälle. Olin aika ylpeä.

Sanotteko heti mielipiteenne tällaisissa tilanteissa vai menettekö sanattomiksi kuten meikä? 

Ladataan...
gg and the moon

Yksi helpoimmista askelista luonnollisempaan kauneudenhoitoon on silmämeikinpoistoaineen vaihtaminen.

Olen aina käyttänyt vedenkestävää ripsiväriä, sillä silmäni vuotavat aika helposti ja tiedättehän mitä siitä seuraa. Minulla on myös aika herkät silmät – kärsin aina silmämeikin poistosta, kun käytti niitä sinisen värisiä silmämeikinpoistoaineita. Kirvelyä ja järkyttävää punoitusta. Lisäksi olen käyttänyt luonnollisia vaihtoehtoja muissa tuotteissa, joten oli aiheellista miettiä, miksi en voisi tehdä niin tässäkin asiassa.

En edes tiedä miten ja mistä silloin ehkä kahdeksan vuotta sitten keksin käyttää ihan vain oliiviöljyä (tai mitä tahansa muuta öljyä) tähän tarkoitukseen, mutta se on ollut maailman paras keksintö! Etenkin jos meikkaa päivittäin, joutuu myös läträämään silmämeikinpoistoaineella, jonka haitallisia kemikaaleja joutuu väistämättä myös silmiin.

Lähikaupasta voi siis hakea edullisesti luonnollisen meikinpoistoaineen, joka kestää kauan ja saattaa jopa hoitaa ihoa. Yleensä täytän jonkun pienen purnukan keittiöstä löytyvällä oliiviöljyllä ja kun menen yökylään, en ota poistoainetta lainkaan mukaan, koska kaikilta löytyy jonkinlaista öljyä kaapista.

Eli, kostuta vanulappu (luomu)oliiviöljyllä ja poista ripsiväri ja muu meikki iholta! Lopuksi pese kasvot puhdistusaineella, kuten normaalisti.

Ladataan...
gg and the moon

Minulla oli suuret suunnitelmat tälle sunnuntaille.

Aioin heti herättyäni astua joogamatolle, herätellä kehoa ja tehdä pitkästä aikaa intensiivisen harjoituksen. Sitten suunnittelin syöväni (myös erittäin pitkästä aikaa) mansikkaista tuorepuuroa, tekeväni yhden luentopäiväkirjan ja imuroivani. Iltapäivällä olisi toinen R&A leffa tiedossa, se, jossa näyttelee Juliette Binoche. 

Heräsin kuitenkin mieli ja keho synkkänä. Eilen illalla suunnittelemaani hikiseen aamujoogaan ryhtyminen vei puolitoista tuntia, eikä keho enää kaivannut hikeä ja energiaa (tai kaipasi, mutta siitä ei ollut siihen), joten kuuntelin kehon tuntemuksia ja liikuin matolla sen tahtiin. Se tuntui ihanalta, mutta mielen tahmeus ei siitä väistynyt.

En saanut itseäni tekemään mitään. 

Makasin sängyllä, makasin sohvalla, seisoin tiskivuoren edessä, mutta päädyin kuitenkin kolmeksi tunniksi (!) selailemaan muiden ihmisten elämien palasia sosiaalisessa mediassa. Tiesin, että pienenkin asian hoitaminen saisi aikaan enemmän tekemistä, mutta kehon ja mielen mustuus imaisi kaiken toivon omasta kyvykkyydestä tehdä mitään. Tuntui kuin olisi ollut henkisesti halvaantunut, iso möykky rintalastan alapuolella painoi elintärkeät ruumiinosat käyttökelvottomiksi.

Itsepuhelun ja itsensä suostuttelun jälkeen lähdin ulos, mikä auttaa aina. Siis aivan joka kerta. Pyöräilin pellon halki, kävin rapsuttamassa Alfia, joka oleskeli äidin kanssa auringossa, makasin kalliolla ja pikkuhiljaa kaikki oli taas hyvin. Kotiin palattuani sain puolessa tunnissa tehtyä valtavasti asioita ja loppupäivästä muotoutui ihanan rentouttava ja toiveikas. Yritänkin nyt muistaa ja muistuttaa, että yleensä omat ongelmat ja ahdistuksen aiheet helpottavat tai lähes kaikkoavat, kun asettaa itsensä hetkeksi luonnon keskelle, ilman mitään oletuksia elämästä.

Keveitä ajatuksia ja askelia uuteen viikkoon!

 

Ladataan...
gg and the moon

- cd-levyn kuunteleminen alusta loppuun. Tein tätä nuorempana monta kertaa viikossa, mutta nyt en edes muista, milloin olen viimeksi laittanut levyn soimaan (tällä kertaa ihan fyysisen cd-levyn! Mutta Spotifyn albumitkin käy) ja rauhoittunut kuuntelemaan ja vastaanottamaan koko levyn sellaisena kuin se on luotu. Siinä on taikaa.

- kaunis alkusyksy, vielä vihreät puut ja satunnaiset kirkkaanpunaiset lehdet

- se, että Jupiterista muotoutuu vanhetessaan yhä enemmän ja enemmän rakkautta ja silityksiä vastaanottava kissa

- satokauden vihannekset, etenkin kaalit ja punajuuret -  edullista, terveellistä, monipuolista ja hyvää ruokaa

- tieto siitä, että kahden viikon päästä istumme lentokoneessa ja pääsemme viettämään kuukauden J:n perheen ja ystävien kanssa

- haaveilu mahdollisesta toisesta reilistä ensi kesänä…

- vakiintunut joogaharjoitus melkein joka päivä. Ei mitään pakkoa tai päätöksiä, ainoastaan hinku ja halu joogamatolle.

- liettualaisen Margarita-merkin 2in1 luomushampoo, joka tuoksuu taivaallisesti karpalolta

- BookBeat -sovellus – otin nyt vihdoin kuukauden kokeilujakson käyttöön ja olen jäänyt aika koukkuun…. Juuri nyt ei ole mahdollisuutta maksaa palvelusta joka kuukausi, joten otan tästä kokeilujaksosta kaiken irti!

- tummempi huulipuna. Kesäisen oranssi punani ei enää tunnu oikealta, tummempi ja viinisempi resonoi paljon paremmin.

- elo eläinten kanssa.

- se, että olen kyennyt elämään 18 päivää ilman sokeriherkkuja! JES.

- sukkahousut. Okei, melkeinpä inhoan sukkahousujen laittoa ja niissä olemista ja mieluiten eläisin paikassa, jossa voi rillutella menemään paljain säärin, mutta koska ei voi, on kiva jatkaa mekkokautta sukkahousujen turvin.

- eläminen ilman kynsilakkaa. Rakastan kynsilakkaa, etenkin punaista ja oranssin sävyisiä, mutta olen nyt huomaamatta elänyt muutaman kuukauden ilman. Niin vapauttavaa, ettei tarvitse jatkuvasti miettiä niiden siisteyttä, sillä yleensä lakkaan uuden kerroksen hieman nahistuneiden kynsien päälle ehkä kolmesti, ennen kuin vihdoin poistan vanhan lakan..

- nukkuminen kahden peiton alla. I-ha-naa.

Pages