Ladataan...
gg and the moon

Ah, olen kasvamassa päivä päivältä enemmän ihmiseksi, joka tekee kerralla enemmän ruokaa ja täyttää jääkaapin 3-5 erilaisella ateriakokonaisuudella, joita voi syödä ja yhdistellä seuraavina päivinä.

Oikeasti, parasta.

En ikinä ajatellut, että minusta olisi tähän, koska harvoin suunnittelen, mitä teen esimerkiksi tulevana viikkona ruoaksi. Ensinnäkin siksi, että miten joku voi tietää, mitä ensi keskiviikkona tekee mieli ja toiseksi, koska minun ei yksinkertaisesti ole tarvinnut. Rakastan ruoanlaittoa ja teen sitä usein, mutta voin syödä myös yliopistolla ja töissä, sekä olen puolet viikosta lounasaikaan kotona, mikä helpottaa elämää valtavasti. Eikä ole lapsia, silloin saattaisin ehkä vähän miettiä elämääni paria tuntia pidemmälle. Mutta näiden syiden vuoksi en ole ikinä tähdännyt sellaiseen viikon kauppalistan tekemiseen.

Nyt kun olen marraskuusta lähtien muuttanut vienosti ruokailujeni suuntaa, olen myös oppinut uusia tapoja, löytänyt uusia kasviksia ja lempiruokia. Olen huomannut, että haluan, että jääkaapista löytyy aina jonkinlaista itsetekemää paputahnaa ja kastiketta (salaateille ja uunijuureksille) ja elämää helpottaa valtavasti, kun voi valita lounaaksi juurikin jonkin edellisten päivien pääruoista, tai kasata lautaselle erilaisia komponentteja.

Eilen tulin kotiin yliopistolta ja kasasin kymmenessä (!) minuutissa itselleni tämännäköisen lounaan. Oikeasti, voitteko uskoa?

Olin muutama päivä sitten käyttämässä ensimmäistä kertaa mungpapuja ja halusin tehdä jotain erittäin simppeliä, jossa maistaisin ja tutustuisin papuihin ilman esimerkiksi mausteista tomaattikastiketta. Löysin reseptin, joka kuulosti aivan liian helpolta ollakseen oikeasti nautinnollista, mutta koska sinä päivänä tämä oli ihan vain välipala ennen illallista, päätin kokeilla sitä. Silloin minulla ei ollut edes korianteria (onko kukaan muu huomannut erittäin minikasvuisia koriantereita kaupassa, joita en itse millään raaski ostaa..) mutta suosittelen äärimmäisen paljon sen laittamista, on nimittäin aika oleellinen maun kannalta.

Sielua ja mahalaukkua lämmittävä keitto tulee kyllä jäädäkseen sellaisille päiville, kun on jostain syystä muistanut liottaa papuja ja haluaa nopean ja virkistävän aterian.

Jämälounaallani kippasin päälle kourallisen korianteria ja tein keiton seuraksi kauraleipää hummuksella ja toisen avokadolla. Ihanaa.

Raikas mungpapukeitto

4dl liotettuja mungpapuja

4-6 siivutettua valkosipulinkynttä

kasvislientä

½ sitruunan mehu

suolaa, mustapippuria (+kurkumaa)

päälle korianteria

 

Paahda valkosipuli pannulla, lisää vettä tarpeen mukaan. Lisää mungpavut ja keitä kunnes ovat kypsiä, sekoita joukkoon mausteet ja sitruunamehu. Tarjoiluun korianteria.

Alkuperäinen resepti täältä! Minulta oli kurkuma loppu, eikä ollut chiliä ja laitoin 5 valkosipulinkynttä ohuina siivuina valkosipulitahnan sijaan.

 

Paina sydäntä tai seuraa Instagramissa ja Bloglovinissa!

Ladataan...
gg and the moon

Toscana, Italia 7/2014

Menimme nukkumaan yleensä jo kymmenen jälkeen.

Pimeys Toscanan kukkuloilla on niin syvää ja pehmeää – ei katulamppuja, ei naapureita, ei pihavaloja. Elimme auringon aikaa, en tarvinnut kelloa kokonaiseen kuukauteen.

Asuin upean naisen ja tämän teini-ikäisen tyttärensä kanssa, autoin heitä maalaamaan seiniä ja puhdistamaan katon nurkat hämähäkinseiteistä. Koska olin siellä kuukauden, tutustuin moniin muihin reissaajiin, jotka tulivat muutamaksi päiväksi tai viikoiksi. Kokkasin kaikille kasvisruokaa illalliseksi, joskus myös lounaaksi. Kävelin paljain jaloin koko ajan, hiukset vähän takussa, meikittä.

Talon kissa Stella tai englanniksi Star oli ensimmäinen kissa, johon olen tutustunut ja josta olen tykännyt – ennen sitä olin vain ja ainoastaan koiraihminen (ja no myös possu- ja lammasihminen, mutta en ainakaan kissaihminen). Aamujoogan aikana Stella käveli selälläni, kun olin alaspäin katsovassa koirassa ja makasi mahallani, kun olin savasanassa. Pieniä huomionosoituksia, mutta paljon omaa tilaa, molemmille.

Yhtenä iltapäivänä taivas tummui ja sitten repesi – peukalonpään kokoiset pisarat löivät 400-vuotiasta kivitalon kattoa niin tiheään, että luulimme sen pettävän alta. Emme ennättäneet edes laskea yhteen, kun ukkonen jyrähti ja voimallaan katkaisi meidän sähkömme. Riisuin vaatteeni ja juoksin nurmikolle, lämmin sade on yksi elämäni suurimmista onnellisuuden takaajista. Istuimme kynttilänvalossa keittiön pyöreän pöydän ääressä ja joimme teetä, olivathan talon omistajat muuttaneet tänne Britanniasta.

En muista, oliko se tämä yö vai sitä seuraava, mutta makasin yksin parisängyssä, johon sain siirtyä muutamaksi yöksi, kun talo oli tyhjillään, ja kuulin Stellan maukuvan ulko-ovella. Kissan kohtaloa ei oltu vielä päätetty – tuleeko siitä myös sisäkissa, vai vaan ulkokissa, joten minulla oli vapaus valita, mitä teen. Kaiken sateen jälkeen en voinut olla antamatta periksi, laitoin päälle neuleen, astuin hiljaa makuuhuoneeni ovesta ulos ja kävelin narisevat puuportaat alakertaan.

Oli aivan pimeää, etsin ovenkahvaa. Stella maukui yhä kovempaa, mietin, onkohan tämä nyt yhtään hyvä idea viettää yö tämän kissanaisen kanssa.

Avasin oven ja pimeys muuttui vielä intensiivisemmäksi. Kuitenkin näytti siltä, että jokin pihalla välähti. Ihan pienen pieni valonlähde jossakin, en ollut aivan varma. Räpytin silmiäni, ikään kuin voisin tottua valottomuuteen. Ja joka kerta kun avasin silmäni, valopilkut olivat siirtyneet eri paikkaan. Ja niitä oli kymmeniä. Räpsin silmiäni ehkä kymmenen kertaa, auki ja kiinni, luulin hetken aikaa tulevani hulluksi, näkeväni näkyjä. Mutta ne olivat kiiltomatoja. Nurmikko, puskat, puiden rungot, kivet, täynnä kiiltomatoja. Niin kirkasta vihreää ja valkoista en ole sen jälkeen nähnyt, olin pakahtua. Onnesta, kauneudesta, maailmasta, luonnosta.

Istuin rappusille ja vain olin, Stella pujahti sisään, häntä käsivarttani hipoen.

 

Paina sydäntä tai seuraa Instagramissa ja Bloglovinissa!

 

Ladataan...
gg and the moon

- Opin ottamaan screenshotteja tietokoneellani vasta noin puoli vuotta sitten. Silloin käytin sitä johonkin opiskeluun liittyvään, enkä tajunnut kuinka hiton käytännöllinen taito se on.  Olen myös fiksuna ihmisenä tallentanut ne kaikki työpöydälleni (joka on siis nyt aivan täynnä screenshot_145 merkittyjä kuvia...)

- Frantsilan eteeriset öljyt – verrattuna edellisiin öljyihini nämä ovat niin laadukkaita, riittoisia ja tuoksu on aivan järjettömän voimakas. I-ha-ni-a.

- Kukat. Tämä olisi muuten aika perus lame vastaus, mutta oikeasti en ole ostanut kukkia kotiin reilusti yli puoleen vuoteen, koska ei ole tullut mieleen tehdä niin. Olen seurannut monivuotisten orkideoiden kukintaa ja lakastumista ja jotenkin totuin kuiviin keppeihin siinä kukintojen välisenä aikana. Sain syntymäpäivälahjaksi vanhemmilta pinkkejä tulppaaneja ja babushkalta vaaleanpunaisia krysanteemeja. Jos vaihdan olinpaikkaa kotona esim. keittiöstä olohuoneeseen, kannan ne mukanani ja laitan näkyville (en kestä :’D alan ymmärtää, miksi J aina sanoo, että minua on helppo ilahduttaa.)

- Uusi MasterCardini. Sain valita uusista korttikuoseista miellyttävimmän kuvan noin kuukausi. Karhuja ja koivuja.

- Musiikki Kiki’s Delivery Service –elokuvasta. Ah.

- Japanilainen Samurai Gourmee, sielua ravitseva sarja. Kaunis. Ruokaa ja elämänviisauksia.

- Haaveilu tukan leikkaamisesta ja lahjoittamisesta. Reilu vuosi sitten J vähän huomaamatta kasvatti tukkansa melkein hartioille ja toteutti pitkäaikaisen haaveensa hiusten lahjoittamisesta. Leikkaan hiukseni, kun ne ovat lahjoittamispituiset siitä kohdasta, mistä haluan leikata. Mikäli vielä haluan lyhentää ;)

- Itseni ravitseminen. En ole ikinä tuntenut eläväni näin - olen varpaisiin ja sormiin täynnä energiaa, ihan hullua. Tästä kirjoitan lisää.

- Edelliseen viitaten, maailman helpoin ja nopein aasialainen salaatti. Viisi ainesosaa: suikaloitua porkkanaa, punakaalia, seesaminsiemiä ja tilkka soijakastiketta sekä sambal oelekia (tai vähän cayannea).

- Espanjan opiskelu ja erityisesti aivan mieletön opettaja.

- Pakko vielä mainita, että syntymäpäiväni oli oikeasti rennoin ja pehmoisin päivä koko aikuiselämässäni. Heräsin aamulla, joogasin aivan ihanan pitkän tunnin ajan, söimme kasviksia ja teetä ja kahvia aamiaiseksi. ”Pakkaa mukaan kaikki, mitä voisit kuvitella tarvitsevasi”. Se oli hauskaa. Saunominen ja Itämeri, aivan kaikki vuoret ylittävä yllätys hotelliyöstä ja vielä kasvisravintolan tsekkaaminen. Ja en voi olla mainitsematta syvää rauhaa ja semmoista kiireettömyyttä, parasta hasselpähkinäsuklaata ja 1920-luvun elokuvaa ja aamuista aamiaista ja kylpyä. Paras päivä naismuistiin.

- Broadchurch ja Grace and Frankien neljäs tuotantokausi. Bongasin pari päivää sitten Pirtin Instastorysta, että uusi kausi on tullut ja odotukseni ovat korkealla!

- Auringonlaskut lumista maisemaa vasten.

- Mies, joka on siirtynyt sekasyönnistä suoraan kasviravintoon. Oikeasti, respect.

- Kylmimpinä pakkaspäivinä shea-voi on kosteuttanut ihoni takaisin normaaliksi.

 

Jos haluat, paina sydäntä tai seuraa Bloglovinissa!

Ladataan...
gg and the moon

Lissabon, Portugali 5/2017

Kaukana, kaukana alamäessä pyykkinarulla kuivuva punainen olkaimeton paita on kiinnittänyt huomioni jo kolmesti, en voi olla miettimättä sen omistajaa. 

Luultavasti nuori, mutta voi ehkä olla vanhempikin nainen?

Ihmiset pukeutuvat täällä niin kauniisti, siististi ja yksinkertaisesti. Luulen sen johtuvan puuvillasta ja pellavasta, mutta mistä minä sen tiedän. Korut laitetaan sormiin, kaulaan, korviin kauppareissua varten, nähdäänköhän jokainen päivä lahjana? 

Mietin, onkohan punaisen paidan omistaja kaunis, olikohan hän eilen siemailemassa kylmää viiniä lämpimässä yössä vai kuivattaako hän sitä tätä iltaa varten. Pidän siitä, että iästä riippumatta naisilla on huolitellut, kirkkaan väriset kynsilakat. Ehkä siksi, koska itse en jaksa nähdä vaivaa.

Ajatukseni vaeltavat verkkaisesti asiasta toiseen. Koko viime vuoden ajan tilanteeni jännittyneen leukani kanssa paheni - aloin narskutella hampaitani ja mitä enemmän asiaa mietin, sitä ahdistavammalta se tuntui. Kofeiiniherkkyyteni eskaloitui samaa vauhtia ja tunsin aika usein sydämentykytyksineni olevani umpikujassa. Jokin toiminnassani ja olemassaolossani tuntui olevani kummasti hukassa ja kehoni vahvisti signaaleja, jotta minä ymmärtäisin muuttaa tapojani. En ole vieläkään ihan täysin uskaltanut myöntää itselleni kaiken tämän syytä, ulkopuolisen silmin minulla on kaikki todella hyvin. Oma mieli ja ehkä jonkinlainen elämäntarkoitus ovat kuitenkin äärimmäisen tärkeitä, eikä niiden ääntä kannata sammuttaa tai siirtää tuonnemmaksi, sillä myöhemmin sen ääni voi vajota ja vaimentua sen päälle rakennetun elämän alle. Toivoin hieman, että 43 päivän reppureissullamme annan olla ja pystyn vain olemaan, suunnittelematta ja muistelematta sen kummempia. Nyt on vasta neljäs päivä menossa ja yhä harvemmin joudun muistuttamaan itseäni leukalihasten rentouttamisesta. Vaikeinta on olla tekemättä tästäkin asiasta suorittamista, mutta näin se on vain itsekseen löytänyt omat uomansa. Pieni pakeneminen, oman elämän ja arjen katsominen tilanteen yläpuolelta ja maiseman vaihto ja seikkailut herättävät niin paljon uinuvaa potentiaalia, siinä on taikaa.

Kiitos.

Paina sydäntä tai seuraa Instagramissa ja Bloglovinissa!

Pages