Ladataan...

Sanottakoon heti, että sillä, mikä tuntuu hyvältä kehossa, ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mikä henkilön seksuaalinen suuntautuminen on.

Eräs lesbonainen kertoi viime viikolla, että on typerää, miten jotkut ihmettelevät lesbojen dildojen käyttöä. Tämä on mielestäni täydellinen esimerkki siitä harhaluulosta, että fysiologiamme ja anatomiamme muuttuisi kokiessamme psyykkisesti tai emotionaalisesti vetoa johonkin tiettyä sukupuolta edustavaan henkilöön.

Vaginassa (nimenomaan siis sisällä) sijaitsee paljon kohtia, joiden stimulaatiosta useimmat naiset saattavat saada nautintoa (g-piste, kohdunkaula, jne.) Samoin miesten eturauhanen eli "miesten G-piste" eli P-piste (prostate) sijaitsee sellaisessa kohtaa, että siihen pääsee parhaiten käsiksi peräaukon kautta.

Lesbot, heteromiehet, X:t sekä ihmiset ja eläimet yleisesti voivat siis haluta asioita sisäänsä ilman, että siihen on kiinnitetty mies. 

Miesprojektini* tiimoilta olen huomannut, että jostain syystä kanssani kahville on valikoitunut sellaisia miesyksilöitä, jotka nauttivat anaalistimulaatiosta tai ovat ylipäätään kokeilleet sitä. En vedä tästä sitä johtopäätöstä, että kaikki suomalaiset miehet ovat eksplooranneet peräaukkoonsa kätketyt salat, vaan pikemminkin sen johtopäätöksen, että miehet, jotka ovat olleet kiinnostuneita projektistani ja lähteneet siihen mukaan, ovat tutkineet seksuaalisuuttaan ehkä laajemmin ja ennakkoluulottomammin.

Niinhän se menee. On helppo ja mukava puhua aiheista, joista kokee tietävänsä jotain. Jos seksi ja seksuaalisuus on asioita, jotka eivät kiinnosta ja joihin ei ole niin paljon perehtynyt, voi niistä puhuminen voi olla hankalaa tai epämielenkiintoista.

Myös naiset ovat lähestyneet minua ja kysyneet, miten ottaa peppu ja eturauhanen puheeksi homofobisen poikaystävän kanssa. Sehän on selvää että kenenkään peppuun ei työnnetä mitään ilman lupaa, liukkaria ja lämmittelyä. Kolmen L:n muistisääntö. Aloitetaan ehdottomasti ensimmäisestä ja edetään järjestyksessä.

Uskon, että tässä asiassa on hyvin paljon kyse yleisten asenteiden muuttumisesta. Mitä enemmän miehet keskenään uskaltavat jakaa kokemuksiaan anaalistimulaatiosta, sitä normaalimpaa siitä tulee ja stigma asian ympäriltä alkaa hälventyä. Siinä vaiheessa, kun "ketä panit viikonloppuna?" vaihtuu "kuka sua pani viikonloppuna?" -kysymykseen, ollaan jo aika pitkällä tämän tabun rikkomisessa. :D

Minun on vaikea muuttaa miesten saunapuhekulttuuria, mutta voin jakaa kuulemiani kertomuksia miehiltä. Yksi mies esimerkiksi nautti peräaukon stimuloimisesta harrastaessaan seksiä yksin, mutta ei ollut uskaltanut tuoda tätä mieltymystään vielä kunnolla puolisonsa tietoisuuteen. Toinen sanoi, että he haaveilevat molemmat tyttöystävänsä kanssa strap-onin hankkimisesta. Kolmas sanoi, että on se sormi/anaalitappi pepussa ihan kiva lisä, muttei mitenkään erikoinen juttu. Neljäs sanoi, että "kyllä miehet jäävät paljosta paitsi, jos eivät sitä koskaan kokeile." Tähän voisi lisätä vielä henkilön viisi, joka sanoo, ettei pidä siitä lainkaan. Sekin on mahdollista.

Pepun ottaminen mukaan leikkiin ei sitten automaattisesti tarkoita sitä, että sinne aletaan työntää XXL-dildoa, vaan kyse voi olla vaikkapa ihan pinnallisesta välilihan ja peräaukon alueen koskettamisesta. Kokeillaan, ihmetellään, mokataan, onnistutaan, löydetään, opitaan. Tämä(kään) ei tietenkään ole vakavaa!

Kokemuksia, vinkkejä, ajatuksia? Kommenttiboksi on auki!

*Tapaan erilaisia miehiä kahvikupposen äärellä ja keskustelemme miehuudesta ja seksuaalisuudesta täysin luottamuksellisesti. Miksi? Koska aihe kiinnostaa minua.

Ladataan...

Ladataan...
The Good Morning

"Mä haluaisin, että kaikki näkis miten herkkä, huomaavainen ja lämmin ihminen sä oot."

Tämä on lause, jota kuulen läheisiltäni. Lause, johon vastaan aina, että ei herkkyyteni ja lämpöni kuulu someen. Se ei vain toimi brändissäni, intän. En voi olla työssäni herkkä, sillä opin jo varhain blogiurallani, että julkinen työ on sotatanner, johon itsensä laittaminen yksityishenkilönä on kuin kivitettäväksi suostuminen. Sinne kannattaa ja täytyy laittaa itsestä paljon suunnitellumpi ja karrikoidumpi versio, hahmo. Tällöin kaikki loka kohdistuu luomukseeni, eli tekemääni brändityöhön, ei minuun ihmisenä. Tuska kuitattu!

"Niin, mutta sulla olisi niin paljon enemmän annettavaa omana itsenäsi. Minua sattuu, miten ihmiset eivät huomaa herkkyyttäsi, ja luulevat, että sinulle ja sinusta voi sanoa mitä vaan. Ne luulevat, että olet jotain, mitä et ole."

Niin no, sellaista elämä ja tämä työ vain on. Pitää olla vahva, koska muuten antaa periksi.

"Mutta mistä saakka herkkyys on tarkoittanut heikkoutta?"

Niinpä. Ei olekaan. Herkkyyden näyttäminen on suurinta vahvuutta, mitä on olemassa. Se on niin suurta vahvuutta, ettei esimerkiksi minusta ole tällä hetkellä siihen. 

Kuvat: Veera Bianca

Olisi upeaa nähdä kollektiivinen käänne vielä omana elinaikanani, jossa kaikki ihmiset uskaltaisivat näyttää herkkyyttään. Sellainen aikakausi, jossa itseään ei tarvitsisi kovettaa, koska "sellaista tämä elämä/työ/maailmanmeno/ihmissuhteet nyt vain ovat." Entä jos ei olisikaan? Entä jos muutos tapahtuukin kiusaamisen/tunnekylmyyden/oman pahan olon purkamisen toisiin lopettamisella, ei herkkyyden piilottamisella? Kuka voittaa, kun kivitämme maailman kovaksi?

Pieni ajatus itse kunkin viikonloppuun. Pidetäänhän rentouttava ja myötätuntoinen joulunajan aloitus. <3

Ladataan...

Pages