Äkkilähtö Pinterestiin

Siskoni sanoi kerran, että hänen täytyy selailla kauniita kuvia, jotta hänen mielensä pysyy kasassa.

Olen tällä hetkellä tyypillisessä tilanteessa kaikille niille, jotka innostuvat helposti uusista asioista ja ovat malttamattomia siinä mielessä, että kaiken on tapahduttava heti ja tuumasta toimeen on ryhdyttävä nyt eikä viidestoistapäivä. (Vaikka se onkin palkkapäivä.)

Bloggaaminen on siitä aika raastava duuni, että periaatteessa töissä ollaan koko ajan. Käytän päivästäni n. 16 tuntia postausten miettimiseen ja ideointiin. Vaikka en postaisi viikkoon mitään, käytän joka päivä ne samat tunnit ajatustyöhön. Mitä pidempi tauko viime postauksesta on, sen enemmän ajattelen myös sitä, mitähän te ajattelette. "Viittisiks postata jotain?" -kommentit eivät oikeastaan auta tilannetta. Ideoita riittää aivan helvetisti ja joskus teen jopa kolmea postausta yhtäaikaa, mutta sitten iskee epävarmuus. Mitkä niistä ovat tarpeeksi hyviä, tarpeeksi The Good Morning, päästäkseen julkaistavaksi asti?

Otin isosiskon neuvosta oppia ja menin scrollaamaan kauniita luontokuvia. Harmikseni huomasin, ettei se auta yhtään.

Elämä on ihanaa, parasta, mutta samaan aikaan olo on ajoittain niin ylikuormitettu, etten kykene tekemään muuta kuin makaamaan ja katastrofoimaan asioita päässäni. Pelko, epävarmuus. Uusia päivittäisiä perustunteita. Kun aivot multitaskaavat, on helppo ottaa puhelin käteen ja scrollata vaikka instafeediä, vaikka todellisuudessa se ei rentouta yhtään. Se vain pahentaa aivojen ärsykekuormitusta.

Missä vaiheessa sain näin paljon vastuuta?

Jos yhden toiveen saisin esittää, se olisi se, että olisin tässä elämäntilanteessa, missä olen nyt. Tämän hetkinen elämä on kaikki mitä olen aina halunnut. Mutta jos vielä toisen toiveen saisin, niin toivoisin, että voisin nyt kadota viikoksi, kuukaudeksi tai vaikka pariksikin näiden kuvien maisemiin. Jättää kaiken elektroniikan kotiin ja olla irrallaan kaisaminnistä.

Kuvat Pinterest.

Kommentit

Lina (Ei varmistettu)



Tulipa sellanen fiilis et olis mahtava tavata sut. Yhtäkkinen ymmärryksen tunne.Iskipä vasten kasvoja

Kaisa Merelä

<3 Niin ihania biisejä.

henna (Ei varmistettu)

Mä niin ymmärrän sua, The Good Morning tosiaan on aika "korkeatasonen" blogi jos nyt niin voi sanoa ja varmasti postausten suunnittelu tuottaa välillä myös isojakin paineita, kun lukijoita on niin paljon ja blogi niin suosittu. Mutta varmasti suurin osa ymmärtää että kirjottajalla on myös muutakin elämää blogin ja sen ympärillä pyörivien aiheiden lisäksi ja välillä on keskityttävä johonkin muuhunkin :) tsemppiä jatkoon! Vaikutat tosi hyvältä tyypiltä :-)

Enna (Ei varmistettu) http://www.blogbook.fi/itsnevertoolate

Tuleekohan sulle paineita siitä että oot indiedaysin bloggaaja? Ja että ajattelet että sulta vaaditaan jotain enemmmän? Mulla nimittäin hetken oli semmonen olo ku siirryin blogbookkiin, mutta sit yritin vaan ajatella että tää on mun blogi ja kirjotan sille mitä haluan ja miten haluan. Älä stressaa liikaa ihanuus <3

Inka (Ei varmistettu) http://luukku

suurin osa kaiketi mielellään lukee juuri päivittäisiä arkisia juttuja, paitsi aktiivikuntoilijan näkökulmasta niin myös ihan tavanomaisesta ja persoonallisista tavikulmista joita kaikki olemme :) Blogi on hauska kurkistus myös muiden elämään ilman sen kummempia odotuksia.
Oma vinkkini on että teet juttuja just asioista joista itse eniten innostut, ja en tiedä miten nuo tilaajat mutta lukijat eivät ainakaan pienestä epäsäännöllisyydestä kirjoitustahdissa säikähdä, aina löytyy jotakin luettavaa! Käy ihmeessä myös jossakin vähän ulkopuolella lyhytkin aika jos tuntuu siltä. Joskus asioita katsoo liian läheltä, vertauskuvallisesti, suuria matkoja ei ole välttämätöntä tehdä :)

Mpouta (Ei varmistettu)

Kuulostaa että olet vähän ylirasittunut? Vaikka elämässä on kaikkea positiivista ja innostavaa menneillään, niin voi tulla kauhureaktio, niinkuin sä tossa kirjotitkin "Missä vaiheessa sain näin paljon vastuuta?"
Mulla on joskus ollu samanlaisia fiiliksiä töissä, kun tuntuu, että saappaat vaan jalassa kasvaa ja kasvaa, ja vaikka elämä tuntuis menevän oikeeseen suuntaan, niin tulee epävarmuus. Sit asioita alkaa vaan pyöritellä paikoillaan ja mikään ei etene...
Voisin kuvitella, että sun työssäs ois tärkeetä, että olisi joku relausjuttu tai henkireikä, joka ei _mitenkään_ liity bloggaamiseen yms., joka ois täysin sun. Eli pois sieltä Instafeedistä asap! Joskus ihan tietonen irtiotto päiväks voi selkeyttää mieltä, kunhan pääsee konkreettisesti eri maisemiin ja jonkun henkisesti palauttavan puuhan äärelle.
Tsemppiä! Tykkään paljon sun blogista :)

Anna (Ei varmistettu)

Katoot mun kanssa sinne lenkille joku päivä! ;) Kummasti rauhottaa tuo kaivarissa loikkiminen!! :DDDD

Noora Turunen (Ei varmistettu) http://caughtinthemiddleblog.blogspot.fi/

Mikäpä sua estää katoamasta tuollaisten kuvien maisemiin jos sellaisia löydät. Varsinkin jos osaat silloin oikeasti ottaa rennosti ja vain olla... ;)

Kaisa Merelä

Jep. Ihan totta puhut! Ehkä otan äkkilähdön tuohon lähimetikköön ;)

Kitty (Ei varmistettu) http://modernwifeblog.blogspot.fi/

Ymmärrän sua kyllä ihan täysin. Mua alkoi ahdistaa hääblogini kirjoittelu viime syksynä jopa niin pahasti (paineita yhteistyöjutuista + foorumeilta sai lukea "ei se kirjoita enää niin usein"- kommentteja), että motivaatio kuoli ja lopetin blogin kirjoittamisen siihen. Onneksi lifestyle blogini kanssa ei ole ollut vielä tällaista ongelmaa, mutta tosiaan kokemuksesta neuvon kyllä sua nyt ottamaan sen etäisyyden hetkellisesti blogista, jonka koet tarvitsevasi. Hukuta ajatukset vaikka hyvään kirjaan, ei me täältä mihkään kadota ^_^

Kommentoi