Alan rajoittaa räpin kuuntelua

Olen tullut siihen tulokseen, että olen kaupallisen amerikkalaisen räpin/hip hopin/poppiräpin väärinkäyttäjä. Aavistuksia tällaisesta väärinkäytöstä on ollut aiemminkin, mutta tänään lounaan jälkeisessä meditaatiossa se realisoitui minulle tavalla, joka motivoi ottamaan asian astetta vakavammin: minun on pakko alkaa rajoittaa tämän musiikin kuuntelua samalla tavoin, kun rajoitan kahvia, urheilua, päihteitä, veden juontia, herkkuja, treffejä ja parisuhteeseen ryhtymistä.

Jotta ymmärtäisitte tilanteen vakavuuden, sanottakoon, että saatan helposti kuunnella amerikkalaista, rytmikästä, modernia, autotunetettua musiikkia, jonka lyriikat muodostuvat 90%:sesti sanoista bitch, pussy, money, fuck, n**** ja hoe noin 9 tuntia päivässä. Jostain syystä tämä ei tuota minulle ongelmaa, sillä kyseinen musiikki soi muutenkin koko ajan päässäni, joten kun laitan sen soimaan stereoista tai nappikuulokkeista, se ei juuri häiritse sisäistä maailmaani, vaan päin vastoin - istuu siihen täydellisesti ja täydentää sieltä puuttuvat yksityiskohdat, kuten skrrrt, wuh, water, damn tai splash, jotka päässä soivasta musiikistani olivat syystä tai toisesta jääneet pois.

Rap-musiikki sinällään ei ole ongelma - rakastan sitä - vaan se, mitä se uusimpien aavistusteni mukaan tekee pulssilleni, verenpaineelleni ja yleiselle suorituskyvylleni työssäni. Olen jo puolen päivän aikaan yleensä niin stresseissä ja ylikuormittunut räppiarjessani, ettei mikään saa minua rentoutumaan. Olen niin ladattu dollareilla ja pyllyillä, että energia kääntyy itseään vastaan ja päädyn vain sätkimään maassa ja rukoilemaan apua, kun mieleni ei rauhoitu edes hetkeksi, jotta pystyisin keskittymään yhteen asiaan kerrallaan.

Kaupallinen amerikkalainen räppi on täydellinen huumeruisku silloin, kun on saatava jotakin aikaan. Se voi olla vaikkapa siivoamista, treenaamista, itsetunnon kohotusta ennen tärkeää palaveria tai ihan vain halua olla iloisempi, energisempi ja itsevarmempi ihminen. Täydellistä se on myös silloin, kun itsestään tarvitsee kaivaa esiin twerkkikuningatar. Nuoruuteni intensiivinen tanssiharrastamisenihan ylipäätään minut on aivopessyt tämän musiikkikulttuurin pariin. Mutta samalla tavoin, kuin yksi kuppi kahvia antaa energiaa ja pannullisten kittaaminen päivittäin poistaa kahvin ihanan huumaavan vaikutuksen, amerikkalainen pussy-räppi toimii about samalla tavalla. Sen hienous puuroutuu. Tai sitten se laittaa päälle sellaiset tärinät, ettei niistä selvitä ilman muita huumeita. Toistaiseksi olen kokeillut reishiä, pakuria, kamomillaa ja hiilihydraatteja.

Minulla oli muuten joitain vuosia sitten pitkään jääkaapin ovessa lappu, jossa luki gangsta rap & coffee made me do it. En edes halua tietää, mitä kaikkea ne ovat minulla laittaneet alulle. Luultavasti kaiken, mitä ikinä olen saanut aikaan tässä elämässä.

Tottakai tästä voi siirtyä pohtimaan myös sitä, miksi ylipäätään tarvitsemme (tarvitsen) stimuloivia asioita, jotka vetävät pois harmaalta alueelta asennemuijailemaan. Buustaanko itseni ihmiseksi, joka kykenee modernin maailman vaatimuksiin, vai teenkö vain asioita, joista nautin? Esimerkiksi amerikkalaisen kaupallisen räpin vaikutus minuun on niin suuri, että jos en ole kuunnellut sitä kuukausiin, saatan muuttua ihan eri ihmiseksi. Ja kun sitten kuulen pitkän tauon jälkeen Nickin kimakat riimittelyt ja äännähtelyt, Migosin laiskahkosti luettelevan soundin tai Cardin päin pläsiä iskevän uhon, muistan taas miksi elämä olikaan niin elämisen arvoista. Sitten menetän yöunet ja tanssin yksin aamuneljään olohuoneessani.

Summa summarum, aloitan räppiannostelun pitääkseni pyhää rakkauttani yllä sitä kohtaan. Tänään saan vain 4 tuntia. Nyt (kello 16) siitä on käytetty vähän yli puolet.

PS. Tämä teksti on kirjoitettu päässä maanisesti soiden kappale FEFE.

Kommentit

Minttuliina (Ei varmistettu)

Kirjoitit minusta!
Itselleni konkretisoituu liikakäyttö aggressiivisuutena jonka hyödynnän salilla ja pyöräillessä. Ongelmia (lähinnä itselleni) aiheutuu siitä, etten osaa myöskään olla hiljaa, vaan räppänä ne täsmälleen samat riimit ääneen jotka kuulen kuulokkeistani
Kanssaeläjät pitävät tätä sympaattisena mutta itse koetan objektiivisesti tarkkailla tilannetta ja olen tullut siihen tulokseen ettei ole ihan OK huudella tourettenomaisesti kadulla tai salilla tyyliin nain sun muijaas glokilla ja ammun sua päähän, tehään fyrkkaa

Ps FEFE ollut myös minulla tämän viikon muusa.

Kaisa Merelä

:DD Oot mun voimaeläin! Räppi aiheuttaa tourettea, I know. Ja on aggressiivisuuden kultivointia. Mutta sinällään hyvä, että se purkautuu salilla tai pyöräillessä, eikä vaikka mummoja hakkaamalla.

Minttuliina (Ei varmistettu)

No niin, nyt päässä kaikuu ”TR3YWAY!” Jota iloisesti kiekauttelen ilmoille aina epäsopivaa tilaisuuden tullen

HUOM (Ei varmistettu)

Oikeaoppisesti otsikon kuuluisi olla ”Alan rajoittamaan räpin kuuntelua”.

Kaisa Merelä

Rakastan ehkä yli kaiken, että kommenttiboksissani keskustellaan otsikon oikeinkirjoituksesta. Ah. <3 My kind of people!

Vierailija (Ei varmistettu)

Alan rajoittamaan särähtää kyllä edellään todella pahasti korvaan, vaikka se nykyään määritelläänkin oikeaksi tavaksi kirjoittaa sen oikeasti oikean tavan rinnalla.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ja sit kirjoitan ite väärin. Auts.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ehkä voisit vastapainoksi kuunnella jotain rauhoittavaa tiluliileimusiikkia? :) Itse siirryn aina johonkin toiseen, kevyempään ja kauniimpaan maailmaan kuunnellessani esim. The Cinematic Orchestra - Arrival of the Birds. Suosittelen

Kaisa Merelä

No sepä se! Klassinen musa toimii myös hyvin, tosin se suurissa määrin tekee olon jotenkin liian vakavaksi. Jhene Aiko on toinen rakkaus, johon ei ikinä kyllästy. Se rauhoittaa mut aina.

vemppuliisa
vemppuliisa

Piti vaan palata kysymään, mistä kengät? 

Kaisa Merelä

Äh, ne on hei kirppikseltä joskus neljä vuotta sitten! Tylsää!

La Dolce Musica (Ei varmistettu) http://www.nouw.com/ladolcemusica

Haha, tämä oli niin hauskaa lukemista :)
Mä taas kuuntelen aina Stevie Wonderia (tai funkia) kun teen töitä ja ehkä se ei tee musta niin ahkeraa mutta nautin mielettömästi!

jeppuli (Ei varmistettu)

Oijoi, I feel you! Oon vasta jokunen aika sitten "löytänyt" gangstaräpin, ja ouh jea - tuntuu, että se antanut mulle reilusti itsevarmempaa, rehvakkaampaa ja rennompaa asennetta elämään. Oikein sopivaa näin perfektionismiin ja liialliseen stressaamiseen taipuvaiselle henkilölle. Vaikka sanotukset on toisinaan aika kyseenalaisiakin, niin eihän niitä tarvitse ihan tosissaan ottaa, mutta joka tapauksessa ko. musiikkityyliä kuunnellessa minustakin tulee sopivasti "gangsta", ja unohdan neuroottisesti stressaavan minäni sekä turhat epävarmuuteni... :'D Terapiamusiikkia siis!

Hei, olis muuten hienoo jos laitat jotakin sun lemppari ganstaräppi/hiphop biisejä, mulle ois tervetullutta kans löytää uusia lempparibiisejä kulutettavaksi! Jou x)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.