Edelleen hyvinvointiblogi?

Tajusin tuossa ruokaa laittaessa että minun ei ole pitkään aikaa tehnyt mieli kirjoittaa tai puhua ruuasta ja ravinnosta. En ole edes jaksanut kuvata ruokiani minnekään mediaan tai kertoa niistä. Ja kaiken lisäksi huojentuneena olen huomannut, ettei se ole kiinnostanut teitäkään. Ette ole kyselleet viime aikoina hirveän paljon liittyen ravintoon, eikä ruoka-aiheiset postaukset ole olleet läheskään niin luettuja kun vaikkapa rakkaus-aiheiset, mitä nyt statistiikkaa katselen. Sen sijaan rakkaudesta olette kyselleet paljon. Ja se kiinnostaa minuakin tällä hetkellä eniten.

Ja näinhän sen kuuluu mennäkin! Kun jokin osa-alue on kunnossa, on aika siirtyä päivittämään ja kehittämään seuraavaa osa-aluetta, eikä jäädä jumiin espanjalaisen luomupaprikan ja kotimaisen tomaatin väliin hifistelemään. Aina voi syventää tietoa ja aina voi hifistellä vielä vähän lisää, mutta on ensisijaisen tärkeää tunnustella, mikä milläkin hetkellä aidosti kiinnostaa, koska silloin päästään myös aidon oppimisen pariin. Silloin seuraamme inspiraatiota ja innostustamme ja olemme elossa.
Olin tänään kirjakaupassa ja etsin erästä luovuusopasta. Menin automaattisesti "Hyvinvointi" -hyllylle, mutta silmilleni lävähtikin kuvia kahvakuulista, levytangoista, paprikoista, keittokulhoista ja timmeistä vatsoista. Siinä hetkessä tajusin, että ai niin. Hyvinvointikäsityksemme on tämä.

Ymmärrän, ymmärrän. Jotenkinhan ne kirjat on siellä kirjakaupassa lajiteltava, mutta huvitti tuo itsereflektoinnin hetki.

Syy, miksi kutsun itseäni edelleen hyvinvointibloggaajaksi on se, että koen kaikkien oivalluksieni ja kaiken elämässäni tapahtuvan liittyvän hyvinvointiini. Tietysti! Mihin muuhunkaan? Miksi joku haluaisi elää lisäten tietoisesti pahoinvointia itsessään? Kaikki ihmiset pyrkivät varmasti koko ajan parempaan oloon, mutta monilla keinot ovat lyhytnäköisiä, haparoivia tai väärällä informaatiolla väritettyjä ja siksi tuovatkin päinvastaista olotilaa.Ruoka ja treeni ovat ne kaikista alkeellisimmat perustyökalut, jonka avulla me voimme poistaa haittoja, virheitä ja sairauksia kehostamme ja mielestämme, mutta niiden jälkeenhän se hyvinvoinnin syvempi oivaltaminen vasta alkaa! Jos turruttaa kroppansa ja mielensä huonolaatuisella ruualla ja pitää kehoa luonnottomassa tilassa olemalla liikkumatta, niin eihän mitkään syvempää ymmärrystä ja tuntemista vaativat opit voi käydä järkeen. Meidän tietoisuutemme ei ota niitä vastaan, sillä olemme kapeakatseisessa unessa. Kehollamme on liian kiire yrittäessään korjata tuhoja ja pitääkseen meitä kaikin keinoin elossa. Fuck love. Fuck awareness. This liver is about to explode.

Kyllähän ravinto ja ruoka minua edelleen kiinnostaa, mutta tässä flowssa missä nyt olen, en jaksaisi keskittyä esimerkiksi entsyymeistä kertovaan podcastiin. Siksi seuraan mielenkiintoani sinne, minne se haluaa minua ohjata.

Tämän päivän lounaasta tuli muuten aika hyvä ja innostuin pitkästä aikaa ottamaan siitä jopa kuvan. Se on yllä. Luomusieniä, -sipulia, -tomaattimurskaa, -munia, -tahinia, -hunajaa, cajunmaustetta, basilikaa ja kristallisuolaa. Ihana tasapaino tulisen, makean ja paahteisen välillä. Ja vihreät mukissa, koska en jaksanut rouskuttaa (vie yllättävän paljon aikaa). Oli liian kiire takaisin kirjoittamaan.

Mukavaa viikonloppua kaikille! <3

Kysyin Snapchatissa, onko teillä kysymyksiä liittyen tunteisiin, rakkauteen, suhteisiin, seksuaalisuuteen jne, ja kysymyksiä on tullut todella ihanasti. Lisää saa myös laittaa joko kommentoimalla tähän tai lähettämällä snäpissä (Kaisaminni)! Kerään vähän dataa siitä, missä me mennään ja käsittelen sitten kysymyksiä jossain muodossa. :) Kiitos!

Kommentit

Jenni (Ei varmistettu)

Ihana teksti ja sun flow on maiskuteltavissa :)
Ymmärrän sua hyvin ja oon samassa fiiliksessä et ruokajutut ei just nyt tunnu niin tärkeältä. Ja niin mä kyllä oon ehdottomasti mieltäny sun nykyiset tekstit hyvinvointiblogin superhyvinvointiteksteiksi juuri sen syvemmän sisällön, jokaisen värin tärkeyden korostamisen vuoksi. Kahvakuulat ja timmit vartalot on vähä laimeeta just nyt täs hetkessä.
Mulla nousi ajatus kasvatuksen ja ympäristön vaikutuksesta meidän elämään.. Aika iso aihe käsiteltäväks kyllä. Myös suru on kiehtova tunne. Se kertoo että etenen? Ja että on aika päästää irti?

Woundedlaugh

Ihana blogi sulla <3 ja tosi mielenkiintosta pohdintaa!

Mun blogissa ehkä yksi henkilökohtaisimmista teksteistä <3

http://woundedlaughh.blogspot.fi/2017/04/tarina-minusta.html

Kommentoi