Kirjoitan siis en puhu?

Herään lauantai-aamuna 11:34 ja huomaan ettei yhdeksäksi asetettu herätys ole jostain syystä soinutkaan. Ponkaisen ylös ja laitan marjoja mikroon. Darrattomat lauantai-aamut, onko ihanampaa?

Tosi monesti löydän itseni siitä tilanteesta, että haluan sanoa jotain, mutten tiedä mitä. Siis teille, tänne blogiin.

Olen itseasiassa tajunnut sen, että aloitin blogin siksi että mulla olisi joku jolle puhua. Että voisin selittää asian loppuun ilman keskeytyksiä. Että saisin ottaa oman aikani muotoillakseni asian niin, kuin prikulleen sen tarkoitan. Kirjoittaminen on loistavin tapa toteuttaa sellainen puheenvuoro.

Mutta jossain vaiheessa kai aloin puhumaan ääneen ajatuksiani. Ystäville ja muille. Ehkä löysin sellaisia ihmisiä joiden kanssa oli jotain yhteistä, tai ehkä vain halusin kirjoittamisen sijaan taas vaihteeksi puhua.

Mitä sijaa blogilla enää siinä vaiheessa oli? Onko ajatusten selittäminen useaan kertaan eri tahoille jo tylsää? Vai pitääkö minun lakata taas puhumasta jotta voin kirjoittaa?

Mistä minä kirjoitan? Mikä minua enää kiinnostaa ja mikä teitä kiinnostaa? Miksi kirjoittaisin?

En vilpittömästi tiedä. Kävin äsken kesken tekstin käpertymässä yön töissä olleen puolison kainaloon ja sanoin että kadun, että lopetin kirjoittamisen. Tai siis että lopetin blogin. Hän siihen unisena, että ethän sä sitä ole lopettanut. Minä siihen että tatsi on kadonnut ja se tyyppi joka joskus olin on kadonnut. Olen jopa vähän kateellinen sille tyypille. Hän siihen että kyllä sun lukijat tuntee sut, ei sun tarvitse niille selitellä kuka sä tänään olet. Sitten itkin. Sitten niistin. Ja sitten tulin takaisin koneen ääreen.

Olen nyt parisen tuntia odottanut että tuo älyttömän kaunis suurten hiutaleiden lumisade lakkaisi. Haluaisin mennä kävelylle niin, että pystyn pitämään silmiä auki. Välllä lumentulo hellittää ja hiutaleet tipahtelevat pienempinä ja harvemmassa ja sitten se taas voimistuu. Ehkä tänään sataakin koko päivän. Sekin on ihan ok.

Kommentit

Elsa (Ei varmistettu)

Hei Kaisa, oon seurannut sun blogia jo pidemmän aikaa ja haluaisin sanoa että oot upea just tuollaisena kun oot. Vaikka olisit muuttunut niin sehän on hienoa. Ihminen muuttuu kokoajan. Sun positiivinen asenne elämään ja itsevarmuus on todella ihailtavaa. Oot piristänyt aina mun päivää jutuillas ja antanu valoa ja toivoa huonoihinkin hetkiin. Mitä vaan teetkin niin onnistut siinä kun itsekin ajattelet niin itsevarmasti. Saat sen mitä haluat ja luotat siihen. Olin ennen tosi epävarma itsestäni mut sun blogia seuraamalla mä oon muuttunut. Ne asiat mitä oon nähnyt sussa, nään nyt myös itsessäni. Kiitos Kaisa, olet upea<3

Tania (Ei varmistettu)

Jes kivaa, uusi postaus! Onkin ollut ikävä sun juttuja.

Hölmö Kaisa, ei sun tosiaankaan tarvitse meille mitään selitellä. Sen kun rönsyilet ja teet miten haluut, just sitä me sussa rakastetaan.

Jyyli
Spice 'n' Shine

Amen <3

Juuli (Ei varmistettu)

Edellinen kommentoija vei sanat suusta :) ihanaa kuulla susta taas, mutta mitään paineita sun ei kirjottamisesta tarvii mun mielestä ottaa.

Essiy (Ei varmistettu)

Seikkaile
sinä nuori ihana ihminen
olet tavallinen ole ihmeellinen
ole juuri mitä haluat

Älä pelkää muutosta
älä pelkää palata vanhaan

älä pelkää tunteita
ne kertovat sinulle
kaiken mitä tarvitsee tietää.

Milka (Ei varmistettu) http://www.milkainnamaaria.bellablogit.fi

Ihanaa että kirjoitat. Ja puhut. Molemmat tärkeitä muttei pakollisia.

M (Ei varmistettu)

Älä mieti meitä vaan mieti itteäs. Me luetaan ihan mitä vaan mitä sä tänne kirjotat

mirena (Ei varmistettu)

Tervetuloa takaisin :)

Oona (Ei varmistettu)

Voi olen pitkään blogiasi lukenut mutta nyt on pakko kommentoida ensimmäistä kertaa. Käyn aina bloglovinissa kurkkimassa ja odotan, että postauksesi ilmestyvät. Olet ihan mieletön motivaattori ja upeassa kondiksessa! Itse tykkään lukea treeniin ja ravintoon liittyviä asioita.. Millä herkuttelet ja kuinka usein? Ja mitkä ovat (treeni)tavoitteitasi nykyään?

Emmi (Ei varmistettu)

Ihana Kaisa. Sun blogissa on aina ollut parasta se, että sä kirjotat omana itsenäsi. Ja se ei häviä mihinkään, sä voit kasvaa ja muuttua ja ehkä kirjotuskin muuttuu siinä samalla, en tiiä. Mutta se tatsi säilyy niin kauan kuin sä kirjotat omana itsenäsi, kirjotat just sellasta juttua kun tulee ulos. Aitous on yllättävän harvinaista, ja jos jotain oon huomannu niin sen, että sitä kyllä arvostetaan. Sun blogi on ihan huippu <3

Laura (Ei varmistettu)

Mitä tähän nyt lisäisi. Muuta kun että ihanaa kuulla susta Kaisa!

Mulla on joskus samoja fiiliksiä varsinkin kun kaverit lukew blogia:) Antoisimmilaan se menee niin, että mun juttelen mun ajatuksesta kaverin kanssa ja saan siihen uusia näkökulmia. Sen jälkeen onkin kiva tehdä sitten se postaus, saa ehkä vähän enemmän syvyyttä siihen enemmän. Toki joskus tuntuu hassulta kirjoittaa samasta asiasta blogiin, jonka on jo "käsitellyt" livenä jonkun kanssa. Melkoista tasapainoilua tämä on, varsinkin kun edes saa mitään korvausta tästä "stressistä".

Nanne (Ei varmistettu)

Eiks porukka kerro yleensä omasta elämästään ja sit niistä asioista, mitkä niitä kiinnostaa? Sä mun mielestä aloitit tän blogin terveys- ja elämäntapablogina ja jossain vaiheessa ne postaukset lakkas. Onks nyt niin et ei oo enää semmosta juttuu josta höpistä samalla tavalla? En siis kritisoi, koska en esim. usko et mul ittellä olis asioita muille jaettavana sellaisessa mediassa kuin blogit...

Roosa (Ei varmistettu)

Kaisa sä oot ihan paras tyyppi. Jos me jossain joskus kohdattaisiin niin haluaisin sut mun elämään. Sä vaikutat sellaselta, joka on inhimillisesti tavallinen tavallisine huolineen ja ihmisen ongelmineen, mutta sä oot myös maallinen esimerkki siitä, kun sanotaan, että on jotain jota ei rahalla voi ostaa. En nyt keksinyt parempaa vertauskuvaa, mutta yritän sanoa, että sä oot kaikinpuolin ihailtava tyyppi. Sä kirjoitat niin hyvin, että se on arkipäiväistä taidetta silmille ja mielelle. Kiitos, että olet vain, sä annat toivoa mulle :).

Kommentoi