Mistä hitosta tuo sun itsevarmuus kumpuaa?

Pyysin IG:ssä teiltä kysymyksiä. Otsikon mukaisia sain paljon. Ylipäätään saan tätä kysymystä paljon. Siksi ajattelin vastata siihen ihan omalla postauksellaan. Loput, pienemmät ja isommat q&a:n kysymykset myöhemmin!

Itsevarmuuttani voi varmasti pohtia pitkästikin, mutta oikeastaan siihen on yksinkertainen vastaus. Minusta on hirveän raskasta ja turhaa olla kukaan muu kuin oma itseni. Olen niin taloudellinen energiankulutukseni suhteen, etten jaksa esittää mitään. Mikäli yritän olla jotain muuta kuin olen, muutun epäitsevarmemmaksi, sillä olen tuntemattomalla alueella. Minulla ei ole pohjaa, ydintä, johon turvata ja josta ammentaa. Täytyy koko ajan miettiä, että mitenhän tällainen ihminen käyttäytyisi tällaisessa tilanteessa ja mitähän tämä sanoisi. Se on vähän kuin lavalla olemista jossain roolissa. Itsevarmuus tulee itsensä syvällisestä tuntemisesta ja sille rehellisenä olemisesta.

Aina kun minulta kysytään, miksi olen niin itsevarma, hämmennyn, sillä minun mielestä olennaisin kysymys on se, miksi joku ei olisi itsevarma. Mielestäni itsevarmuuden pitäisi olla se normi, ei toisin päin. Haha, ja koomisesti kysymyksestä tulee myös väistämättä mieleen vastakysymys, että olisiko sinun mielestäsi minulla jokin näkyvä syy olla olematta niin varma? Tulee heti sellainen olo, että on jotain salaattia hampaassa tai vessapaperia kengänpohjassa. Että minussa on jokin tekijä, mikä ei mätsää itsevarmuuteni kanssa. Itseasiassa jos täysin pureudutaan kysymykseen "miksi olet niin itsevarma", niin sehän on pohjimmiltaan toisen itsevarmuuden ansaittavuutta ja validiutta kyseenalaistava kommentti. Eli siis loukkaus, vähättelyä, toisen pienentämistä. Jos siis sen niin haluaa tulkita, mutta toki voidaan pohtia myös sitä, miksi itsevarmuus yleisesti on enemmänkin poikkeus kuin sääntö, eli miksi sen esiintymistä ihmetellään ylipäätään.

Itsevarmuutta ei mielestäni tarvitsisi kenenkään perustella, mutta ymmärrän, että Suomessa se kuuluu asiaan. Meitä ei täällä varsinaisesti kannusteta olemaan itsevarmoja (vrt. vaikkapa amerikkalainen tai venäläinen kasvatus), vaan pikemminkin vaatimattomia. Vaatimattomuus on meillä hyve. Oletamme vaatimattomuutta myös muilta ihmisiltä, sillä olemme itsekin uhranneet itsemme vaatimattomiksi. Mikäli joku ei noudata vaatimattomuuden kirjoittamatonta sääntöä, hän niin sanotusti stand out, eikä kovin positiivisessa mielessä. Hän saa muiden vaatimattomuuden näyttämään siltä, että he eivät osaisi mitään, olisi mitään ja että heidän vaatimattomuus kaunistaa -ajattelunsa ei toimi. Siispä pröystäilijä vedetään alas sen sijaan, että itse astuttaisiin askel ylös ja sanottaisiin, että hei, minäkin osaan mm. näitä asioita aika helvetin hyvin.

Koko yhteiskunta ja markkinatalous pyörii epäitsevarmuudella. Meitä koitetaan systemaattisesti saada tuntemaan olomme epäitsevarmoiksi, jotta jatkaisimme itsevarmuuden ostamista ja talous pyörisi. Riittämättömyyden tunne on niin syvällä meissä, etten usko maailmasta löytyvän yhtäkään ihmistä, joka modernissa arjessaan riittää. Miettikää, miten paljon maailma muuttuisi, jos kaikki olisivat yhtäkkiä itsevarmempia tai jopa itsevarmoja? Hui. Wau. Ulkoisten, yhteiskunnan ja talouden tarjoamien itsevarmuutta rappeuttavien tekijöiden tiedostaminen ja erittely auttaa varmasti oman itsevarmuuden säilyttämisessä tässä hullussa maailmassa, joka hyötyy siitä, että epäilet itseäsi.

Itsevarmuutta voi opetella. En minäkään aina ole ollut sataprosenttisen itsevarma, varsinkaan teininä, vaan olen ihaillut itsevarmoja ihmisiä ja halunnut tulla sellaiseksi. Ylipäätään me turvaudumme aika paljon "minä nyt vain olen tällainen" -tyyppiseen ajatteluun sen sijaan, että käyttäisimme kapasiteettiamme miettimällä minkälaiseksi oikeastaan haluaisimme tulla. Ujoudesta voi opetella pois, epäitsevarmuudesta voi opetella pois, itsekkyydestä voi opetella pois, laiskuudesta ja epäsosiaalisuudestaan voi opetella pois. Sinusta voi tulla juuri sellainen, minkälainen haluat olla. Työnnä itseäsi epämukavuusalueelle asian tiimoilta, niin alat pikkuhiljaa karaistua.

On helppoa olla itsevarma, kun tykkää omasta elämästään ja seisoo jämäkästi sen takana. Mikäli omia elämänvalintojaan ei allekirjoita tai itselleen tärkeät arvot eivät toteudu omassa elämässä, ei niinkään kannata miettiä, että mistähän sitä saisi itsevarmuutta, vaan mistähän sitä aloittaisi matkan kohti enemmän omannäköistä elämää.

Kuvat: Ihana, taitava, magnificent Meri Björn

Kommentit

Jappu (Ei varmistettu)

Kysymys "miten olet noin itsevarma" on mielestäni just vain uteliaisuutta tietää mistä joku ammentaa itsensä kanssa sujuvasti olemista ja sen näyttämistä. Taustalla kiinnostaa varmasti myös perhetausta, että onko itsevarmuus ns "sisäsyntyistä" ja kotona opittua vai myöhemmin epävarmuudesta kasvua itsevarmaksi.

Mielestäni ensimmäinen askel itsensä kanssa sinut olemiseen on lähtökohtaisesti, että mitä nyt oletkaan on juuri hyvä ja sen jälkeen aloittaa oman elämän remonttireiskailut, koska jos joku ulkoinen rakennettu seikka romuttuu, eikä jää tyhjän päälle minäkuvan ja riittävyyden tunteen kanssa. Eli omien peruspalikoiden hyväksyminen täysin ja sen kautta elämän ammentaminen ulos.

Elsamaria (Ei varmistettu)

Kirjoitat asiaa, mutta yksi tosi olennainen palikka on kyllä kasvatus, niin kuin Jappu mainitsi. Minun vanhemmat on aika kiitettävästi osoittaneet rakastavansa minua ehdoitta. Olin silti nuorempana tosi epävarma ja parinkympin jälkeen oon tehnyt paljon tuota hienosti kuvailemaasi ajatustyötä itsevarmuuteni eteen. :) Paljon oon edistynyt, mutta vielä on tekemistä ja sulla on hyviä vinkkejä eteenpäin.

Mutta oon myös huomannut, miten älyttömän paljon isompi tämä työmaa on niille ystävilleni, jotka ei oo koskaan riittäneet vanhemmilleen. Joissa on aina vanhempien mielestä ollut jotain vikaa ja parannettavaa. Jotka on joutuneet ansaitsemaan sen rakkauden erilaisin tavoin miellyttämällä. Tai ne, joille ei koskaan ole sanottu mitään rakkauden ja arvostuksen sanoja.

Siispä ekaksi täytyy minusta miettiä, millaisia eväitä sai lapsuudessa itsensä arvostamiseen. Ja jos ei silloin oikein onnistanut, niin pitää tiedostaa sen vaikutus. Että vanhemmat vähän mokasi - ei todennäköisesti pahuuttaan vaan omien ongelmiensa takia. Vasta sitten voi alkaa juurruttamaan päähänsä sitä ajatusta, mitä vanhemmat ei osanneet lahjaksi antaa: että on arvokas ja rakastettava juuri sellaisena kuin on. Ja se ei toki tarkoita, että pitäisi jämähtää tyytyväisenä paikalleen. Siitä hyväksymisen tilasta on vain helpompi alkaa myös kehittämään itseään. Voi pyrkiä parempaan rakastaen ja arvostaen itseään, eikä siksi koska kokee riittämättömyyttä ja itseinhoa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mä oon joutunut käymään pitkän tien psykoterapiassa alkaakseni uskoa, että mun ajatukset, tunteet ja mielipiteet eivät olekaan arvottomia (oletus, joka muhun on lapsesta asti kotona istutettu). On uskomattoman vapauttavaa ja voimauttavaa kun alkaa huomata ja arvostaa omia tarpeitaan ja tunteitaan ekaa kertaa elämässä, eikä vaan muiden. Silloin on helpompi olla totta itselleen ja muille. Mutta kuten sanottu, tää on ollut tosi pitkä tie ja kovaa työtä ammattilaisen avulla, enkä ois mitenkään voinut vain omin päin opettelemalla tai päättämällä muuttaa asioita. Itsevarmuus on ihan mahtava tavoite, johon onnekkaat saa hyvän pohjan kotoa, toiset taas tarvitsee enemmän apua sen rakentamiseen aikuisena. Kiitos hyvästä tekstistä, oot todella inspiroiva ja kaunis!

Kaisa Merelä

Hyvä näkökulma ja kommentti! Onneksi olkoon matkastasi. :) Ja kiitos <3

A.S. (Ei varmistettu)

Aika epäselvä lause: ”Itsevarmuus tulee itsensä syvällisestä tuntemisesta ja sille rehellisenä olemisesta.” Voitko tarkentaa, ”mille” rehellisenä olemisesta? Itsevarmuudelleko (se on lauseen subjekti)?

Ps. Vaikea uskoa, että kukaan olisi sulta oikeasti kysynyt, _miksi_ olet noin itsevarma :D for real, kuka aikuinen ihminen sellaista kysyy?

Vierailija (Ei varmistettu)

Musta on tosi helppo uskoa että Kaisalta on kysytty tuosta itsevarmuudesta. Suomessa kuuluu olla hiljainen hissukka ja Kaisa on siinä jonkinsortin poikkeus kun ei ole itseään vähättelevä maan matonen.

Kaisa, lisäkysymys. Onko sua "revitty alas" kun et alistu hissukkamuottiin? Ja jos on revitty niin miten pärjäät sen kanssa? Miten suhtaudut arvostelijoihin? Mikä on paras keinosi siihen, että et välitä "someraivosta" jos sellaista tulee vaan olet silti oma itsesi? : )

Kaisa Merelä

Revitty alas ei ehkä, mutta yritetty kyllä. Kaikenlaisella haukkumisella ja kiusaamisellahan sitä voi tehdä. Tässäkin työssä olisi aika helppo menettää itsevarmuutensa ihan vaikka lukemalla vain keskustelupalstoja ja päästämällä ne sanat ihon alle. Itse en ole koskaan ajatellut sellaisten länkytysten olevan itsevarmuuden menettämisen arvoista, mutta esimerkiksi läheisten sanat menee aina ihon alle. Hassua muuten, ettei minua ole ikinä aiemmin kiusattu, mutta nykyään aikuisena kiusataan netissä. :D

Kaisa Merelä

Onpa raikasta ja erikoista, että kyseenalaistat jotain minulle tapahtunutta, josta olen kertonut postauksessa. Mikä motiivi minulla olisi keksiä postauksiin asioita? No mutta, kaipa se on tuokin eräänlainen asia, josta kokea kateutta ja uhkaa!

Lauseella tarkoitin sille rehellisenä olemista, mitä sieltä syvältä löytyy, kun itseensä tutustuu. Niin itse koen oman itsevarmuuteni.

A.S. sun kommentista paistaa läpi se ettet osaa asettua toisen ihmisen asemaan. Usealla ei rohkeus riitä olla oma itsensä tai tehdä asioita mitä oikeasti haluaisi tehdä, koska muiden ihmisten reaktiot pelottaa. Mä saan myös kommentteja, ihailuja ja kysymyksiä mun itsevarmuudesta ja siitä, etten anna muiden ihmisten mielipiteiden ohjata mun omaa käytöstä. Esim. pari viikkoa sitten näin ruokakaupassa ihanan näköisen miehen, niin menin iskemään kyseisen jätkän selvinpäin. Tais olla tiistai-iltapäivä. Kaveireden kommentit tästäkin episodista oli laatua "siis ei kukaan muu" "en mä kehtais" ja "aina sulle käy tollasia juttuja". Se että moni ei kehtaisi käydä iskemään miestä ilman alkoholin apua tiistaina ruokakaupassa kertoo lähinnä itsevarmuuden puutteesta ja torjutuksi tulemisen pelosta. Pelko torjutuksi tulemisesta kertoo taas siitä että välittää turhan paljon siitä mitä muut ihmiset ajattelee itsestä. Mut loppupeleissä, mitä sillä on oikeasti väliä mitä yksi tuntematon mies ruokakaupassa ajattelee, ja mitä sitten vaikka tulisikin torjutuksi? Silti suurin osa mun kavereista antaisi häpeälle tai pelolle häpeästä yliotteen, eikä lähestyisi sitä kuumaa kundia kaupassa. Ja mun mielestä se on ihan inhimillistä. Itsevarmuus vaatii sitä että pystyy asettamaan itsensä tilanteisiin joissa saattaa joutua torjutuksi tai kritiikin kohteeksi. Monen eka reaktio on suojella sitä tärkeintä, eli omaa aitoa itseään ja tunteitaan. Sen takia itsensä altistaminen asioille, jotka voi satuttaa tunteita tai kolhia egoa, on kamalan vaikeaa. Yks esimerkki on blogin kirjoittaminen, kannattaa kokeilla ;)

Loppukaneettina vielä, miks oletat että tän blogin lukijat on kaikki aikuisia?

PS. en oo asunut 10 vuoteen Suomessa et jos mun lauseet on liian epäselviä niin ei voi mitään :D

Justiiina (Ei varmistettu)

Voi hyvä tavaton tämä sattui nyt kyllä kohdalleni. Olen sairastellut, lihonut paljon ja menettänyt itsevarmuuteni. Pikku hiljaa olen palannut työelämään ja ihmistenilmoille. Ujoudesta koen päässeeni aika hyvin irti. Mutta itsevarmuuden kanssa on alettava tekemään töitä ja kovasti. Olemalla oma itsensä. Luen tekstisi vielä kerran ja alan työskennellä itseni kanssa. Kiitos sinulle.

Kaisa Merelä

Ihanat vibat sun kommentista! Kiitos itsellesi ja iloa matkaan kohti uutta itsevarmuutta. <3

MiinaMoona (Ei varmistettu)

Kiitos ajatuksia herättävästä tekstistä ja blogista!!

Oon itse miettinyt välillä sitä, millä tavalla me koetaan tietynlaiset persoonallisuuden piirteet itsevarmuuden merkiksi herkemmin kuin toiset. Siis esimerkiksi se, miten ekstrovertteihin ihmisiin liitetään (ainakin) Suomessa helposti mielikuva itsevarmuudesta - ekstrovertit ja sosiaaliset tyypit kun on usein reippaampia ottamaan muihin ihmisiin kontaktia ja höpöttelemään omista ajatuksistaan ja mielipiteistään, kun taas introvertimmilla tyypeillä kestää usein kauemmin ennen kuin omia ajatuksia uskaltaa jakaa tai muuten olla esillä. Monta kertaa olenkin sitten yllättynyt, kun joku puhelias ja ekstrovertti tyyppi onkin paljastunut tosi epävarmaksi itsestään ja jatkuva esilläolo ja huomion keskipisteeksi hakeutuminen onkin ollut pohjimmiltaan epävarmuutta ja hyväksynnän hakemista.

Itsevarmuus voi siis näkyä niin monella tavalla ulospäin tai olla näkymättä kokonaan; yhtälailla kuin se voi olla huomion keskipisteenä olemista ja räväköitä mielipiteitä, voi se samalla olla myös oman ajan ja tilan ottamista / uskallusta elää sitä oman näköistä elämää sivussa muiden ihmisten katseilta. Jollekin se voi olla voimakkaasti ulospäin näkyvää, ja toisille se voi olla vain sellaista vahvaa sisäistä rauhaa, jota ei ole tarve jakaa ulospäin.

En tiedä, mistä tämä tarve kommentoida just nyt lähti - ehkä se oli se, että itselläni on kestänyt tosi pitkään, että olen alkanut löytää itsevarmuutta olla tällainen vähän ujo, herkkä ja introvertti tyyppi ja löytänyt tavan elää juuri oman näköistä elämääni. Mun itsevarmuus näyttäytyy siis melkein päinvastaisena kuin sun itsevarmuutesi tässä blogissa - ja se tässä juuri onkin niin siistiä. Ihan niinkuin sanoit, itsevarmuus kumpuaa siitä itsensä tuntemisesta ja rehellisyydestä itseä kohtaan, eikä siis ole mitään tiettyä mallia tai tapaa olla itsevarma. &lt;3

MiinaMoona (Ei varmistettu)

...ja pakko vielä tähän samaan hengenvetoon jatkaa, että vaikka tässä kommentissa tulikin näin paljon vertailtua erilaisia persoonallisuuksia, niin pakko vielä painottaa, ettei ole tarkoitus mitenkään arvottaa mitään näistä olemisen tavoista! Sunkin postauksista ja kuvista hehkuu mun silmissä paljon rauhaa ja syvällisyyttä, sen räväkkyyden ja rohkeiden mielipiteiden ohella. &lt;3

Vierailija (Ei varmistettu)

Todella hyvä kommentti, kiitos tästä! Olen miettinyt paljon samanlaisia asioita. Tuntuu että nykymaailmassa some-aikakaudella ihanteena nähdään helposti ekstrovertti verkostoituja ja laajan kaveripiirin omaava tyyppi, joka uskaltaa rohkeasti tuoda itseään ja mielipiteitään julki joka paikassa ja tilanteessa. Ja mikäli tämä on jonkun ihmisen ominta itseä, jota hän rohkeasti toteuttaa, niin mainiota!

Itsellenikin on teettänyt paljon työtä (joka on vielä kesken) hyväksyä itseni juuri tällaisena kuin olen eli herkkänä, introverttinä ja vähän omalaatuisena tyyppinä, joka viihtyy kyllä ihmisten seurassa mutta tarvitsee paljon omaa rauhallista aikaa eikä jaksa ylläpitää pinnallisia kaverisuhteita ihmisiin, joiden kanssa ei ole aidosti hyvä olla. Minulla ei ole tarvetta olla esillä tai saada paljon huomiota ihmisiltä, tärkeämpää on, että tulen läheisissä ihmissuhteissani aidosti nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi tunteineni ja tarpeineni.

Itsekin olen havainnut saman, että itseään jatkuvasti esille tuova, paljon huomiota tarvitseva ja yltiösosiaalinen ihminen ei välttämättä ole pohjimmiltaan lainkaan itsevarma. Moni sosiaalinen tyyppi on hyvin riippuvainen muista ihmisistä ja kammoaa yksinoloa. Samaan aikaan hiljaisemmalla ja yksin viihtyvällä ihmisellä voi olla itsetunto paljon terveemmällä pohjalla. Hän uskaltaa elää omannäköistään elämää ilman tarvetta hakea muilta hyväksyntää ja validointia.

Olemme kaikki erilaisia, hyväksytään tämä ja annetaan jokaisen olla itsevarma omalla tavallaan &lt;3

MiinaMonna (Ei varmistettu)

Kiitos - ja vitsi, miten samaistun sun tekstiin ja miten kauniisti sä tiivistät asiasi! Musta on ihan mahtavaa, miten esimerkiksi kasvatuksessa, kouluissa ja yleisessä keskustelussa nykyään painotetaan paljon entistä enemmän itsevarmuutta, itseluottamusta ja itsetuntemusta. Vielä siistimpää olisi, jos ymmärrettäisiin se koko kirjo ja vahvistettaisiin jokaisessa persoonassa sitä itsensä hyväksymisen kokemusta. Ehkä muutenkin tykkään enemmän tuosta hyväksymisen termistä, se on jotenkin niin paljon pehmeämpi. :)

Tuuuliaa (Ei varmistettu)

"Markkinatalous pyörii epäitsevarmuudella" ja Siluetin rintojensuurennusmainos yläpuolella osuu kyllä kuin nyrkki silmään, negatiivisella tavalla kylläkin.
Huikea kirjoitus Kaisa, mutta mainos ei vaan sovi tähän vibaan!

Kaisa Merelä

No äläpä! Niin ironisen surullista, että ihan naurattaa. Ollaan oltu kaikki Lilyn bloggaajat yhteydessä A-lehtiin ko. mainoksesta, pitäisi tänään poistua pyörimästä Lilyn blogeissa.

Juliajiu (Ei varmistettu)

Sä oot upee ja viisas.

Vierailija (Ei varmistettu)

Hienoa keskustelua täällä! Itsekin ajattelen, että itsevarmuuden yhdistäminen pelkkään ekstroverttiuteen ja räväkkyyteen on jossakin määrin ongelmallista, ja ulospäin rohkea käyttäytyminen ei suinkaan aina ole yhteydessä itsevarmuuteen. Blogitekstin loppukaneetit siitä, miten itsevarmuus olisi sidoksissa siihen, että pystyisi muokkaamaan itseään tiettyyn suuntaan (esim eroon ujoudesta) eivät mielestäni ole kovinkaan kaukana muustakaan yhteiskunnan normien mukaan itsensä muokkaamisesta kelpaavaksi yksilöksi.

Onneksi itsevarmuutta esiintyy monissa eri muodoissaan, tällä siis en myöskään tarkoita arvottaa alaspäin bloggaajan näkökulmaa oman itsevarmuutensa taustoista!

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.