Opetellaan rakastamaan kivuttomammin

Kiitos rakkaus & seksuaalisuus -kysymyksistä, joita olette laitelleet snäpissä! Tähän postaukseen olen yhdistänyt vastauksen muutamaan kysymykseen, sillä ajattelin että ne kaikki liittyvät vähän isompaan kokonaisuuteen ja ymmärrykseen. Toivottavasti tulee vastatuksi kysyjille, huomasin että lähti vähän mopo keulimaan kun on niin valtava aihe. :D

"Mä tapasin ihanan miehen ja hengattiin kaks vuorokautta yhdessä! Meil oli super hauskaa ja tehtiin kaikenlaista yhessä. Mistä sen voi tietää onko se kiinnostunut musta oikeesti? Alko naurattaa tää kysymys jo kesken kirjottamisen. Kuulostaa jonku 13v tytön kirjottamalta, mut terveisii vaan 23v!"

"Miten löytää tasapaino sen välille suhteen alkumetreillä, että vaikka on ihastumisen tilassa niin ei lähde sokeasti miellyttää koska sit on myöhemmässä vaiheessa solmussa sekä ittesä kaa että sen kaa millane siitä parisuhteesta on muodostunu?"

"Rakastan ihastumista mutta mua ahdistaa aina se, miten sitä ihastumista värittää aina pelko siitä, että mitä jos mä rakastun kovempaa kun se toinen ja mun päivän fiilikset voi mennä ihan pilalle jos se on ignorannu mun viestin tai tykänny muiden kuvista! Siis ihan tyhmää, mutta jotenkin kadotan heti itteäni ja alan epäilemään."
Ihmiset usein viihtyvät toistensa seurassa niin kauan, kun heidän energiansa palvelevat toisiaan. Niin kauan kun se tuntuu hyvältä ja niin kauan kun kumpikin haluaa sitä. Oli kyse sitten parin tunnin treffeistä, kuukauden mittaisesta romanssista tai elinikäisestä rakkaudesta. Tämä kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta usein käytäntömme on jotain toista. Vietämme aikaa ihmisten kanssa, joiden kanssa emme halua olla, ja koitamme vaatia aikaa ihmisiltä, jotka eivät syystä tai toisesta halua sitä meille antaa.

Jos puhutaan ihastumisesta ja alkavan suhteen kehittymisestä, niin uskon että paras tapa "hallita" sen oikukasta, herkkää ja jännittävää muotoutumista on pysyä mahdollisimman aitona ja rehellisenä itselleen koko ajan. Joka hetki. Kuuntelemalla sen valtavan tunnemyrskyn (maailman ihanin tunne) läpi koko ajan sitä, mitä oma sisin sanoo. Hirveän usein esimerkiksi ihastuessamme me alamme miettimään ihan liikaa sitä, mitä toinen ajattelee ja tuntee, ja annamme sen muokata omia tunteitamme ja pahimmillaan omaa kuvaa itsestämme. Asiat vääristyvät, kun pelko, epävarmuus ja huonommuuden tunne laittavat mustan tussinsa peliin. Pahimmassa tapauksessa menemme tyttökavereidemme luokse jauhamaan tunneiksi jostain tyypistä, ja kun lähdemme kotiin, huomaamme että hän on muuttunut päässämme ihan erilaisiksi siitä, miten hänet alunperin koimme. Siis, vähemmän ulkopuolista sälää ja enemmän kehollista läsnäoloa ja siellä tapahtuvista tunteista nauttimista. Oikeasti sillä, mitä rakkautesi kohde ajattelee tai tuntee ei ole mitään väliä! Tämän oivaltaminen vapauttaa sinut ikuisiksi ajoiksi rakkauden kivuista. Rakkaudessa täytyy aina keskittyä omaan tunnemaailmaan. Kun keskittyy omassa kehossa tapahtuviin muutoksiin, pääsee nauttimaan kaikista ihanista ihastuksen kipinöistä ja rakkauden humalluttavasta aallosta ja ammentamaan niistä voimaa itsellesi. Ilman sitä kamalaa hirviötä, joka kuiskaa korvaasi aina sen tunteen yhteydessä "mitä jos hän ei tunnekaan samoin?", "mitä jos hän ei halua enää nähdä?", "mitä jos tein väärin kun...?" Tämä hirviö on muuten aikaansaanut myös sanonnat, kuten "rakkaus on murhaa." Oikea rakkaus ei ole ikinä murhaa. Yritys omistaa toinen on murhaa. Oikea rakkaus luo, synnyttää ja kasvattaa. Siis, luota siihen, että hän tuntee niin kuin hän tuntee. Se ei ole millään määrin sinun hallinnassasi, ja hyvä niin! Omissa tunteissasikin on jo ihan tarpeeksi tekemistä.Vain ja ainoastaan omia tunteita tutkiskelemalla voi päästä hedelmällisten suhteiden äärelle, tai ainakin antaa niille mahdollisuuden muodostua. Ja muodostua nimenomaan sellaisiin tyyppeihin, joita aidosti haluat elämääsi vaikuttamaan. Ei niihin, jotka manipuloivat ja koukuttavat sinut pauloihinsa olemalla sinulle töykeä. Niihin, joista myöhemmin ajattelet, että miten ikinä pystyitkään pitämään heistä! Oikeasti et koskaan pitänytkään. Olit muodostanut pakkomielteen johonkin, joka asettui yläpuolellesi ja sai sinut tuntemaan pieneksi ja huonoksi. Sai sinut tuntemaan, että hänen kanssaan voisit olla parempi, voisit olla yhtä hyvä kuin hän. Tämä on yksi tehokkaimpia keinoja saada egomme kiihtymään ja lähtemään taisteluareenalle. Koomisin tapaushan on sellainen, missä molempien egot pelaavat ja kumpikaan ei kuule mitään, mitä toinen sanoo. Puhutaan tarkoituksella toisen ohi, ettei vain tulisi paljastettua mitään aitoa. Se on nykyajan suurimpia pelon aiheuttamia paradokseja. Kaksi kauhuissaan olevaa sielua yrittämässä löytää sitä jotain ja pelkäämässä omia tuntemattomia tunteitaan yhtä paljon kuin sen toisenkin.

Niin. En usko peleihin, sillä ne koittavat aina muuttaa vallitsevaa totuutta, eikä totuutta voi pelata ikuisesti. Energiaa ei voi pelata eikä feikata. Jos te pystytte antamaan toisillenne aidosti hyvää, te haluatte nähdä toisianne yhä uudelleen, uudelleen ja uudelleen, sovittiin siitä tai ei. Olipa teillä kuinka kiire elämässänne tai ei. Jos teillä ei ole toisillenne mitään annettavaa, ette koe tarvetta pitää yhteyttä toisiinne. Näin yksinkertaista se on.Kun kaikki ihmiset toimivat omista sisimmistä tunteistaan käsin, voimme sivuuttaa egon ja keskittyä pelkkien hyvien vibojen kokemiseen. Ohjaudumme hyvien suhteiden äärelle kuin itsestään. Ja kyllä, sen todella tuntee, kun myös se toinen on samaa mieltä suhteenne potentiaalista, eikä pelkää sinun kahlitsevan hänet, tai että hän kahlitsee sinut. Hän pystyy olemaan sinulle täysin auki. Myös hän hyväksyy sen, ettei tätä suhdetta voi hallita kumpikaan. Rakkaudella (eli energialla) on aina oma tahto.

Tämähän on äärimmäisen helposti sanottu, mutta kun tunteet kuohuvat ja yrität tulkita tekstiviestejä ja se vaikutti viime kerralla jotenkin vaisulta ja se ei ole soittanut ja se tykkäsi jonkun toisen kuvasta ja olenpa minä ruma ja sanoinkohan jotenkin väärin sillon kerran ja ah se on niin saatanan kuuma ja sehän on ihan synonyymi jumalalle siis ihan täydellinen ihminen ja minähän olen vain tällainen... NIIN, se on sinulle hälytysmerkki. Se on merkki siitä, että nyt egosi yrittää saada tilanteen hallintaan. Egomme elää draamasta. Se haluaa että kaikki palvovat ja rakastavat meitä ja samalla se pelkää kuollakseen, ettei niin ole. Se on pikkulapsi. Kun huomaat egon puhuvan, hengittelet, kuuntelet mitä sillä on sanottavana ja sitten toteat sille, että: "Jaa. Entä sitten? Minä nimittäin saan rakastaa. Se on ainoa mikä merkitsee." Täytyt rakkaudella, yltäkylläsyydellä, elinvoimalla ja yhtäkkiä millään muulla ei ole enää mitään väliä kun sillä, että saat tuntea. Meihin on istutettu niin syvälle se parisuhdemalli, joka sisältää toisen ihmisen hallitsemisen ja omistamisen, että todennäköisesti tulemme aina työstämään tätä osaa mielessämme, joka yrittää heti kahlita ihastuksiamme omaksemme ja tainnuttaa niistä kaiken sen, mihin alunperin ihastuimme; heidän säteilynsä, vapauden, itsemäärämisoikeuden, heidän mielipiteensä, tapansa nähdä maailma ja heidän uniikin rytminsä, joka syntyy heidän riippumattomuudestaan. Tulemme luultavasti aina ensitreffien jälkeen sovittamaan omaa etunimeämme treffikumppanin sukunimeen ja vääntämään kaikki palaset kohdilleen niin, kuin suhteemme olisi tähtiin kirjoitettu. Mutta kun tämän ohjelmoinnin (yhteiskunnan antaman aivopesun) huomaa, ja sen kanssa alkaa heti sillä sekunnilla tekemään töitä, rakastamisesta tuleekin vapauttava voima. Siitä tulee sitä, miksi se on alunperin tarkoitettukin. Sillä kaikista parhaaseen suhteeseen (oli kyse mistä suhteesta tahansa) päästään aina sillä, että aitojen tunteiden johdattelemana kohtaamme ihmisen, koemme halua kulkea hänen vierellään ja tukea häntä kaikessa mitä hän tekee ja olla aidosti iloinen kaikesta hyvästä mitä hänelle tapahtuu. Sillä ei ole väliä, haluaako kyseinen henkilö kiinnittyä juuri minuun koko loppuelämäkseen. Sillä ei ole väliä, näemmekö toisiamme enää ikinä. Vain sillä on väliä, että minä haluan nähdä hänen loistavan, sillä ihastuin hänessä hänen loistoonsa. Sen sijaan, että koittaisin vetää häntä alas, jotta hän olisi hallinnassani, haluan työntää häntä niin korkealle kuin ikinä rakkaudellani osaan. Minä luotan, että hän tekee elämässään ratkaisut perustuen hänen omalle onnellisuudelle. Minä luotan, että hän käyttää aikansa tällä pallolla mahdollisimman optimaalisesti. Mikäli minä saan olla hänen arvokkaassa ajassaan mukana, olen saanut suuren lahjan. Tiedän, että myös minun aikani on yhtä arvokasta, ja siksi lähtökohtaisesti tarjoan sitä vain niille, jotka osaavat sitä arvostaa. Ymmärrän, että rakkaus-tyypin antama aika on arvokkainta, mitä ikinä tällä pallolla voin saada. Enkä ota sitä koskaan itsestäänselvyytenä, oli kyse sitten parin tunnin treffeistä, kuukauden mittaisesta romanssista tai elinikäisestä rakkaudesta.

Ihanaa viikonloppua! <3 Lisää kysymyksiä saa laittaa vaikkapa kommenttikenttään tai Snapchattiin (Kaisaminni)! <3

Lisää rakkaus-aiheisia postauksia:

Rakasta rakastamista

Mitä on rakkaus?

Erosta ja rakkaudesta

Kommentit

Martta (Ei varmistettu)

Yksi ajatus, mikä on minua auttanut pääsemään yli siitä, että ihastuminen olisi jotenkin pelottavaa tai kamalaa siksi, että mitä jos se toinen ei tykkääkään minusta tai ainakaan yhtä paljon ja oonko nolo jos nyt ihastunkin ymsymsyms, on ymmärrys siitä, että minun ihastumiseni ei ole MINUN ominaisuuteni, vaan sen vastapuolen ominaisuus. Se ei kerro minusta läheskään yhtä paljon kuin se kertoo siitä, johon se ihastus kohdistuu. Vaikea selittää tätä ajatusta., mutta jos sen kääntää toisinpäin, se on ehkä helpompi ymmrtää: jos kuulen, että joku on ihastunut minuun, olen otettu. Olen otettu, koska ymmärrän, että toinen pitää minua mukavana, mielenkiintoisena ja ehkä kauniina ihmisenä. Ne ovat minun ominaisuuksiani ja ne ominaisuudet ovat sen ihastuksen ydin. Toisesta ihmisestä se kertoo sen, että hän arvostaa näitä piirteitä ihmisessä.
Jos siis olen ihastunut johonkin, en pelkää tai häpeä sitä mitä se toinen ehkä ajattelee minusta, koska se ihastuminen kertoo lähes vain ja ainoastaan siitä, mitä se toinen ihminen on. Ja minulla on täysi oikeus nähdä nämä ihanat puolet tässä ihmisessä ja arvostaa niitä. What u gon do about it? Tämä vapauttaa minusta sitä ajatusta ihastumisesta ja rakkaudesta todella paljon ja luo juuri sitä ego-vapaata rakkauden tunnetta, missä molemmat on vapaita eikä keneenkään kohdistu velvoitteita.

Kaisa Merelä

Ihana! Aivan ihana näkökulma! Just näin mäkin ajattelen. Ja että voi suoraan sanoa ilman pihtailuja kaiken sen mistä toisessa pitää ja ylistää vaan ilman pelkoa siitä että "nyt se ajattelee ja luulee että.." :D Kiitos <3

Luin tän pariin kertaan. It hit and hard! Word! Miten ton kaiken sais vaan käytäntöön siirrettyä... Siinä vähän haastetta ihmiselle!
Luen sun blogia just tällaisten tekstien takia (jotkut selaan täysin kaikki ei vaan inspiroi ja se on ok). Kukaan ei voi kertoa miten elää omaa elämää, vaan ne jutut pitää ymmärtää ihan itse. Mutta kun joku pistää sut ajattelemaan tärkeitä asioita ja tökkii vähän oikeaan suuntaan! Asioita, jotka voi tehdä sun elämästä edes hiukkasen paremman ja jossa on enemmän sitä aitoa rakkautta (kaikki tarvii sitä asap!) Monesti mietin joitain blogitekstejä (esim. sun, eeva kolun, ella elersin...), jotka pitäis iskeä vaan johonkin hesarin etusivulle kaikkien luettavaksi...
Mietin myös sitä, miten joskus koen varsinkin sun ja ellan tekstit ärsyttäviksi!? Ja siis tämähän on vaan musta kiinni, mutta kai se aitous, totuus ja se, että joku laittaa sun aivot rullaamaan on joskus vähän pelottavaa meistä kaikista... Tekstinne ovat niin avoimia, että välillä tuntuu kuin penkoisi jonkun tuntematton alusvaatekaappia. Omituinen vertauskuva hehe. Laitetaan kofeiiniövereiden piikkiin, tuli nyt aikamoinen aivovuoto.

Btw, näytät ihanan rohkealta leijonalta näissä kuvissa, vau!

Kaisa Merelä

HAHAH! Kiitos! <3 Eipä oo Ellan kanssa tullut mieleen että meidän tekstien lukeminen vois tuntua tolta. :D Mutta ehkä se on ihan hyvä! Ja hieno aivovuoto oli. Olen otettu, kiitos <3

Kiitos tästä tekstistä, huh miten hyviä pointteja toinen toisensa perään! Itsekin oon jo pitkään ajatellut rakkaudesta juurikin näin, mutta nyt jonkin aikaa parisuhteessa ollessa alkuhuuman laannuttua oon huomannut juuri noiden epävarmuuden, spekuloinnin, jossittelun ja muiden egon ohjaamien käytösmallien alkavan nostaa päätään. Tää muistutus tuli niin oikeaan aikaan, tallennan tän ja luen vielä moneen kertaan. Kiitos Kaisa<3

Kaisa Merelä

Kiitos sinulle Sofia!! <3

Ida (Ei varmistettu)

Kun tekstiäsi lukee, tulee mieleen että ymmärrätkö kestävän parisuhteen realiteetteja ollenkaan? Olet toki nuori, etkä siten käsittääkseni ole ollut pitkässä suhteessa, mutta jotenkin pakko sanoa että "energioiden kohtaaminen" ei ole kovin hyvä pohja parisuhteelle. Itse näin romanttisen parisuhderakkauden myös toki rakentuvan tähän käsittelemääsi universaaliin rakkauteen, mutta parisuhderakkaus esim. Viiden, kymmenen tai viidenkymmenen vuoden suhteessa vaatii kyllä ajoittain myös muutakin.

Kestäviä ihmissuhteita on hankala rakentaa siltä pohjalta, että yhtenä hetkenä energiat kohtaavat, mutta viiden minuutin päästä sinusta tuntuukin että oho ei tätä jaksakaan. Jos haluaa rakentaa kestävän, vakaan ja kunnioittavan parisuhteen, ei yhteiselämä ole aina hyviä energioita ja universumin syleilyä.

Kaisa Merelä

Hmm.. Termi "kestävä parisuhde" voidaan käsittää hyvin monella tapaa. Tottakai on kätevää "kiinnittyä" yhteen ihmiseen loppuelämäkseen, jos esimerkiksi aikoo tehdä lapsia ja ostaa talon ja elämät nivoutuvat yhteen erottamattomasti. Puhuin tekstissä kuitenkin ehkä hieman eri asiasta, kun parisuhteen "ylläpitämisestä" ja siitä ajatuksesta, että suhteen eteen täytyy "tehdä töitä", mikä on se yleinen parisuhdekäsitys. Puhuin rakkaudesta. Ja sen kokemisesta. Niistä asioista, joista tiedän :) Ja energialla tarkoitin kahden ihmisen pysyvää perusenergiaa, en tunteita, ajatuksia, elämäntilannetta tai muutakaan jatkuvassa muutoksessa olevaa asiaa ihmisessä. En voisi kuvitella tilannetta että "oho ei tätä jaksakaan" suhteessa, jota kuvailin tekstissä. Suhteessa, jossa toiselta ei vaadita mitään. Kiitos kommentistasi! Näitä on kiva aina pohtia eri näkökulmista. :)

Sonja (Ei varmistettu)

Oot ihana <3 Kiitos oivaltavista teksteistä..kaunista luettavaa.

Kaisa Merelä

Kiitos Sonja. <3

PIITU (Ei varmistettu) http://piitublogi.blogspot.fi/

Vitsit, olipa tääkin hyvä teksti! Ja olisinpa lukenut tän jo silloin, kun oot tämän julkaissut. Ois tullut tarpeellisena muistutuksena. :) Tässä yks mun teksti samaan aiheeseen liittyen: http://piitublogi.blogspot.fi/2017/04/hyvasti-epavarmuus.html

Kommentoi