Someton mökkiviikonloppu on se juttu

The Good Morning

Inspiroiduin älyttömästi, kun kaverini kertoi että he tekevät poikaystävänsä kanssa viikonloppureissuja mökille ja laittavat usein jo auton startatessa Helsingistä mobiilidatan pois päältä ja avaavat sen vasta matkalla takaisin kotiin. Someton mökkiviikonloppu! Olenko kuullut paremmasta hetkeen? No en ole!

Ilman kelloa elämistä, kirpeää ilmaa, takkatulta, saunaa, ruoanlaittoa, tuijottelua, laiturilla makaamista, metsässä kävelyä, lehtien haistelua, lukemista, eikä ääntäkään puhelimen suunnalta tai muutenkaan mitään syytä katsoa sitä. Täysi kuplaantuminen ja pakkoloma töistä ja sosiaalisista velvotteista jonkun kivan tyypin kanssa. Ja koska viikonloppu on melko suhteellinen käsite, pidimme omamme sunnuntaista tiistaihin. 

Luulin, että olen someaddikti ja että somettomuus olisi minulle vaikeaa. Todellisuus oli päinvastainen. Kaksi päivää meni ohi hujauksessa, enkä kaivannut kertaakaan puhelinta. Saattoi toki johtua siitä, että seura oli hyvää ja oli muutenkin hyvä olla. Ei tarvinnut paeta mitään minnekään. Tehtävä voisikin olla astetta haastavampi täysin yksin toteutettuna. Sitäkin täytyy joskus kokeilla.

Lähes aina kun olen jossain luonnon läheisyydessä kaukana Helsingistä saan saman hullun ajatuksen. Mietin, että mitä jos vain jättäisin kaiken rakentamani Helsinkiin, ostaisin pienen tönön jostain pöndeltä ja eläisin siellä onnellisesti. Hengittäisin raikasta ilmaa, olisin stressitön ja luova. Kihelmöivintä ajatuksessa on se, että se on mahdollista. Voisin kirjoittaa blogiani vaikka pohjoisimmasta Suomesta, kunhan olisin alueella, jonne saa wi-fin. Hakkaisin halkoja ja lämmittäisin taloani takalla. Omistaisin auton. Poskeni olisivat koko ajan vähän punaiset. Kirjoittaisin niin maan perkeleesti. Muuttuisin. Olisin Kaisa maalla.

Kun sitten palaan taas Helsinkiin ja ihana arki lähtee toteuttamaan itseään, olen unohtanut koko pöndeunelman muutamassa päivässä, kunnes taas joidenkin kuukausien päästä helsinkiaivoni muistavat, että ai niin, luonnossa olisi hyvä käydä. Ja niin tämä ajatus taas tulee mieleeni, kun maalla vedän kumpparit jalkaan, kävelen niityn vierustaa ja oloni on niin helppo.

Olennaisin kysymys lienee se, onko maalla siksi niin ihanaa, että sieltä tietää pääsevänsä pois heti kun haluaa, takaisin sykkeeseen, takaisin Helsingin ydinkeskustassa sijaitsevalle klubille viimeisen päälle laitettuna muiden viimeisen päälle laitettujen ihmisten joukkoon kokemaan urbaania humalaa räppi jytisten, tai kävelemään valkoinen jakku päällä vilkasta keskipäivän Aleksanterinkatua pitkin lasiseinäiseen kahvilaan, jossa voi tilata kauramaitoon tehdyn flat whitenjonka voimin naputella tietokonettaan.

"Ei se selviä kuin kokeilemalla", sanoi eräs fiksu toissapäivänä. Jäädään siis odottamaan, milloin meitsin elämänvaiheiden kirjoon tulee luku "Kaisaminni landella." Sitä ennen haluaisin kyllä ehkä kokeilla New Yorkia, Kamppia tai Etelä-Eurooppaa.

Kommentit

CougarWoman
CougarWoman

Minä olen entinen kaupunkilainen, kerrostaloasuja, katulamppujen alla taapertaja, klubista klubiin flipperöinyt citymuikkeli. 

Nyt asun maalla. Pelloilta haisee välillä kakka, tiellä saa kiroilla hitaita traktoreita, ja eksoottisin cuisine on kebap. Julkisia ei ole keksittykään tai jos on, niin ei niitä kukaan käytä, koska kaikilla on auto, jolla mennään kerran viikossa tekemään ruokaostoksia. 

Mutta mulla on just toisin päin: välillä muistan että kaipaan kaupunkiin, jolloin buukkaan jonkun viikonloppumatkan. Käyn maistelemassa hulinaa, syömässä "oikeasti" etnistä ruokaa, notkun baareissa, nukun rapeissa hotellilakanoissa ja katselen muodikkaita ihmisiä. 

Ja - siellä kaupungissa on siksi niin ihanaa, että sieltä tietää pääsevänsä pois takaisin maaseudun rauhaan. ;) 

Kaisa Merelä
The Good Morning

Ihanaa! Käyköhän minullekin noin jos ja kun maalaistun? Ai että, haluan kokea pellon laidalla kaipuun kaupunkiin.

Siis kun näin tän kommentin ni tuli sellanen "IT'S ALIIIIVE" reaktio. Ei mulla muuta :D

Vierailija (Ei varmistettu)

”Elämistä ilman kelloa, kirpeää ilmaa, takkatulta, saunaa, ruoanlaittoa, tuijottelua, laiturilla makaamista, metsässä kävelyä, lehtien haistelua, lukemista, --.”

Tuon tajusi aluksi niin, että elämistä ilman kaikkia noita asioita.

Kaisa Merelä
The Good Morning

Haha, shiit! :D

Kaisa Merelä
The Good Morning

Joskos olis nyt parempi sanamuoto!

henniida

Ah, tän kirjoituksen jälkeen tuli ihan sellainen fiilis, että munkin on päästävä mökkeilemään ilman somea! Täytyykin alkaa miettimään keneltä ystävistä löytyisi mökki jostain korvesta... Metsä- ja luontoterapia on ihan parasta ja ai että, mikä fiilis näistä kuvista jo tulee! 

sanneve
Sanni Eveliina

Sama ristiriita-fiilis itselläkin ollut päällä viime aikoina. Ehkä se on se tämä syksy, joka aiheuttaa kummallisen tarpeen kadota jonnekin kauas ja mieluiten maalle. Kumpaa siis olisi enemmän, maalainen vai kaupunkilainen, ja kumpaa olisi prosentuaalisesti sen verran enemmän, että se olisi fiksumpaa valita pysyvämmäksi ratkaisuksi. Ei tarvitsisi niin usein lähteä haistelemaan sitä, mitä ei muuten osakseen saa :)

Kommentoi