Sunnuntaiaamun ajatuksia

Herään hiljaisuuteen, mikä on uutta. Sitten muistan, että kävin edellisenä päivänä ostamassa korvatulpat, enkä tiedä kuinka kauan kissa on maukunut saamatta huomiotani. Jään sänkyyn lepäämään vielä silmät kiinni. Vaihdan välillä asentoa ja tunnustelen kehoani, odotan sopivaa hetkeä nousta ylös. Odotan sopivaa ajatusta, joka nostaisi minut ylös. 

Aamulla ajatukset pulppuavat niin hienolla tavallaan mieleen. Ajatteluun ei tarvitse keskittyä, vaan erinäiset random-asiat vain tulevat yksi kerrallaan tajuntaan ja asettautuvat pohjaksi tulevalle päivälle. Elämänsä ikään kuin muistaa pala palalta.

Jos aamun ensimmäiset ajatukseni ovat ahdistavia tai ärsyttäviä, jään yleensä pohtimaan ja setvimään niitä. Kyselen, että mitä yöllä oikein on tapahtunut ja mikä nyt on homman nimi. Usein myös kerron niille, että ne ovat vanhoja ajatuksia. Nyt on uusi päivä ja tänään tulee paljon uusia ajatuksia. Niitä taas sitten setvitään seuraavana aamuna. Tänä aamuna aamuajatukseni ovat vähän huvittavia, vähän häiritseviä, mutta enimmäkseen innostavia.

Nousen. Olen edellisenä iltana teipannut jätesäkkejä isojen ikkunoiden peitoksi, että huoneessa olisi edes vähän pimeämpää. Samuel vei muutossa sängyn lisäksi myös pimennysverhonsa. Riisun korvatulpat ja menen katsomaan kissaa. Se on juuri syömässä. Menen vessaan. Kissa huomaa minut ja naukuu huomeneksi, tulee puskemaan säärtäni ja olen niin onnellinen hänestä.

Tulen keittiöön ja aikeitani on kaksi. Kahvi ja sanomalehti. Alan jauhaa käsikäyttöisellä myllyllä papuja. Kraus, kraus. Mietin, miten joskus Itäkeskuksessa asuessani kämppikseni sanoi, että kahvini täytyy kyllä maistua ihan rakkaudelta, kun teen sen aina käsin. Ajatus siitä saa minut hyvälle tuulelle.

Kun olen painanut kahvin, nappaan eteisestä paksun lauantaihesarin. Keittiön pöydän ääreen, parvekkeelle. Mietin elämääni ja sitä, miten naurettavan etuoikeutettu olen, kun tällaista mietin. Siitä tulee hetkeksi huono fiilis. Tunne unohtuu pian, kun avaan lehden ja alan lukea sitä. 

Kulttuurisivulla on juttu Aallon muotiopiskelijoiden näytöksestä. Mietin lapsuudenystävääni, joka katosi minulta, kun alkoi opiskella muotia. Hänen mallistonsa oli varmasti näytöksessä, mutten ole kuullut hänestä aikoihin, hän on ollut todella kiireinen. Toivon, että hän on työhönsä tyytyväinen, ja että stressiä ei ole ollut liiaksi.

Viestittelen äidin kanssa. Olen harjotellut vastaamaan nopeammin äidin viesteihin. Äiti on minulle tärkeä. Viestittelen siskoni kanssa myös. Sovimme piknik-treffit tälle päivälle. Sisko sanoo, että haluaa tottakai nähdä minua tänään, mutta joutuu ottamaan piknikille mukaan yhden mekon, jota purkaa samalla. Tulen siitä iloiseksi. Olen jollekin tärkeä.

Hesarin lukuun, joka keskeytyy välillä viestittelyn vuoksi, menee reilu tunti. Sen jälkeen ryhdyn päivän hommiin.

Ihanaa viikon viimeistä kaikille. <3

 

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Olet niin ihana &lt;3 Mä tykkäsin tästä tekstistä ja näistä kuvista, ihana fiilis.

Kaisa Merelä

Kiitos :) <3

А (Ei varmistettu)

Ihana teksti &lt;3 ihan mielenkiinnosta, paljonko tommosen kämpän vuokra on? Meneekö yli 1400e?

Kaisa Merelä

Haha, valitettavasti hieman menee. :) Kiitos!

Kommentoi