TYÖNARKOMAANIEN VIIKONLOPPU

The Good Morning

Kuka sitä tiistaina enää viikonloppua muistelee? No minä! Olipahan pitkästä aikaa aivan tajunnanräjäyttävä viikonloppu. Niin tajunnanräjäyttävä, että haluan siitä muiston tänne blogiin, jotta voin joskus eksyä sen luokse ja muistaa taas. Viikonloppu sisälsi nimittäin oivalluksen, jonka oivallan keskimäärin neljästi vuodessa uudelleen. Siis about yhtä usein, kun vierailen kotikonnuillani, tai vuodenaika vaihtuu vuodessa. Se oivallus on se, että hei, viikonloput ovat olemassa.

Jos on koululainen, opiskelija tai käy ns. "perustyössä", viikonloput tulevat diilissä kaupan päälle. On helppo relata lauantaina ja sunnuntaina, kun tietää, ettei voisi olla missään muualla sillä hetkellä.

Yrittäjänä homma on kuitenkin vähän toinen. Kun jokainen sekunti läsnä on pieni paine siitä, että voisin juuri nyt olla tekemässä hommia itselleni, voisin juuri nyt olla edesauttamassa menestymistäni ja helpottamassa tulevien päivien työmäärää, on aika vaikeaa tehdä toisenlainen päätös, ja ihan vaan rentoutua.

Ongelmallista se on siinä mielessä, että se rakas mieli ei saa koskaan oikein lepoa. Tämä puolestaan syö tehokkuutta ja ennenkaikkea onnellisuutta. Pitkällä aikavälillä kerryttää itselleen myös aika kivasti stressiä. Vaikka työnteko onkin "nautinto", ja on valinnut "itselleen sopivan ammatin", jota "rakastaa", niin sentään niin kiitollinen tästä etuoikeutetusta asemastaan ei tarvitse olla, että luulee että ei ansaitse viikonloppuja ollenkaan.

Niin, ja elämässä on myös muita nautintoja. Niitä oikeita nautintoja. Ei töitä. Ei, ei urheilua eikä parsakaalia. Vaan niitä oikeita nautintoja.

Kuten vaikkapa Lidlin riisipiirakat ja kaurasydämet tai Mikkelistä asti tuotu paikallinen sanomalehti. (Elämme tietoisesti uutispimennossa, mutta välillä on kiva lukea ihan vanhaa kunnon sanomalehteä sen fiiliksen vuoksi!) Tai karkkipussi leffassa, lasillinen viiniä lounaalla ja jätskiä saunan jälkeen. Sellaisia nautintoja.

Ja nautinnoista päästäänkin siihen viikonloppuun, joka oli todella nautinnollinen. Itseasiassa meidän viikonloppu alkoi jo torstai-iltana, kun olimme aivan kuolleita iltapäivällä ja mietimme, että mikäköhän on vialla. Oli jotenkin alakuloinen olo ja inspiraatio yhtään mihinkään oli kateissa. Sitten tajusimme, ettemme olleet kuuteen kuukauteen oikein viettäneet vapaa-aikaa. Siis kuvitelkaa, puoli vuotta ilman viikonloppuja! Kuulostaa hullulta, mutta se on täysin totta. Pelottavan totta.

"Mennäänkö leffaan ja syömään?" toinen sanoi. En muista kumpi, sillä ajatus siitä, että jotain kivaa täytyy keksiä, taisi olla yhteinen. Ehdotus oli yllättävä, melkein pelottava ja samaan aikaan niin itsestäänselvä. Tottakai me mennään. Ja mehän mentiin.

- Onko nää treffit? kysyin.
- Kai nää on, Samuel vastasi.

Ja siitähän se ajatus sitten lähti ja pidettiin "viikonloppua" aina sunnuntaihin asti. Täytyy tosin todeta, ettei töiltä kokonaan vältytty, heh. Mutta niitä oli huomattavasti kivempaa tehdä, kun ei ollut arki-mode päällä, vaan selkeästi rentoutuneempi fiilis! Lisäksi niitä tuli tehtyä tuntimäärällisesti paaaljon vähemän. Seuraava tavoite onkin viikonloppu kokonaan ilman töitä.

Meidän weekendi sisälsi:

Ranskalaisesta viinitilasta kertova elokuva, jota katsoessa tuli kamala viinihimo! Viini olikin sitten koko loppuviikonlopun kantava teema, heh. Ja kyllä, meillä oli leffassa karkkipussi mukana.

Ihana dinneri Teatterissa. Vinkkua ja riistahampurilaisia. Toimii!

Uudet, ihanat tuolit saapuivat keittiöömme ja koottiin aamuauringon paisteessa niitä. Kunhan koti tästä valmistuu, niin pääsette näkemään tänne kunnolla!

Äiti toi lisää marjoja pakkaseen, sekä sohvan, joka on ollut mun huoneessa lapsuudenkodissani! Hah, katsotaan miten sen saa naamioitua mahdollisimman moderniksi tänne lukaaliin.

I love me -messut. Itse messut nyt eivät olleet kovin erikoiset ja aika nopeasti koluttu, mutta oli virkistävää tehdä jotain, mikä tapahtuu kerran vuodessa. Siihen kai juhlaperinteidenkin juju perustuu.

Valkkarilasillisilla Kappelissa keskellä kiireettömintä lauantaipäivää. Aurinko paistoi, puut tiputtelivat värikkäitä lehtiään ja käytiin todella inspiroivaa keskustelua tulevaisuudesta, suunnitelmista ja Kaisambusta. Rakastan tuota miestä!

Friends & Brgrs. Ei huono. Maistoin myös pitkästä aikaa Coca Cola Lightiä. Aika makeaa.

Planet Earth -luontodokkarin katselua sängyssä uuniomenapaistosta syöden. Tein ekaa kertaa uuniomenapaistosta käyttäen gheetä ja kookossokeria! Jos ei oteta huomioon sitä, että vuoka lensi heti uunista tultuaan lattialle, ja täten herkku oli maasta sormin riivitty, niin se oli oikein hyvää. Ja se luontodokkari sai mut ilostumaan, surustumaan ja innostumaan. Parasta viihdettä pitkään aikaan!

Pitkä, herkullinen, kiireetön ja auringon valaisema aamiainen, johon kuului normaalista poiketen hurjat kaksi kuppia kahvia. REBEL!

Kiireetöntä loikoilua sängyssä ennen ylös nousemista. Halimista. Tämä on uutta siksi, että ollaan molemmat kunnon aamuvirkkuja, ja ponkaistaan ylös aina lähes heti silmät avattuamme.

Helvetin kylmää virkistävää syysuintia Mustikkamaalla. Olin meressä ainakin minuutin! Avantokausi se vaan on Suomen parasta aikaa.

... jonka jälkeen saunaan viileiden kookosvesien kanssa!

Valkkaria lounaalla, valkkaria illallisella. Kokkailtiin kotona uunilohta ja currykanaa ja syötiin rauhassa kynttilät palaen.

Neljä koneellista pyykkiä, imurointia, järjestyksen vaihtamista.

Valokarnevaaleilla Lintsillä siskon ja sen poikaystävän kanssa katselemassa ilotulitusta. Skumppapullon salakuljetus alueelle onnistui myös hyvin, eli ei tullut kylmäkään. Oli ihanaa, kiitos A&D!

- Mieti, joillain ihmisillä on tällaista viiden päivän välein!
- Mitä ihmettä...
- Aletaanko mekin pitää viikonloppuja? Tää on aika kivaa.
- Aletaan... Ja muutenkin relaamaan. Ei enää töitä viiden jälkeen?
- No mitä jos tulee kirjoitusinspis kymmeneltä? Kyllä pitää olla oikeus tehdä töitä iltaisin ja öisinkin. Vietetään mielummin viikonloppuja?
- No kun me ollaan aiemminkin jo yritetty, ja sitten kun toinen alkaa tekemään töitä, niin toisenkin on helppo lipsua.
- No saa tehdä töitä, jos se tuntuu tosi tosi hyvältä, muuten ei.
- Okei. Miten me muistetaan viettää niitä?
- Laitetaan kalenteriin viiden päivän välein muistutus: Pidä viikonloppu.

Ja koska kyseessä oli työtön viikonloppu, kuvasato on puhelimella otettua. Järkkärin mukana raahaaminen lasketaan työksi. En malta odottaa ensi viikonloppua!

Edellinen postaus: Miten treenaan nykyään?

&

Instagram: kaisaminni
Snapchat: kaisaminni
Facebook: The Good Morning
Youtube: KAISAMBU

Kommentit

Sara (Ei varmistettu)

Ihanalta näyttää, muttaa pakko huomauttaa että vaikka elänkin sun mittapuulla "peruselämää" , ei mullakaan mitään viikonloppuja ole ollut pitkään aikaan :D opiskelen ja teen töitä (joita molempia rakastan, mutta ei nekään ole niitä "aitoja nautintoja" :D) . Kyllä mullakin on kokoajan olo, että pitäisi olla kehittämässä itseä ja tekemässä itseäni hyödyttäviä juttuja jotka vie mua kohti kun unelmia, kyllä ne kouluhommat on yhtä tärkeitä (ellei jopa tärkeämpiä) kuin blogin kirjoittaminen tai snäppääminen. Ei mulle viikonloput oo mitenkään automaattisesti tullu :D tai entäs ne jotka työskentelee vuorotyössä, sillonpahan ei tosta vaan päätetä että pidetään puolison kanssa yhteinen viikonloppu vaan pidetään vapaa kun w siunaantuu. Tottakai yrittäminen on oma valinta mutta kyllä me muutkin kuolevaiset töitä paiskitaan...

Kaisa Merelä
The Good Morning

Hehe, no ihan varmasti! :) Postauksen pointti ei ollut kertoa, kuinka kaikilla muilla on viikonloppu ja minulla ei, vaan kuvailla ihanaa tunnetta, joka tuli, kun sallin itselleni viikonlopun! "viikonloput tulevat kaupan päälle" -ilmaisulla tarkoitin sitä, että jos on työ, jossa vuorot ovat ma-pe, tai on opiskelija, jolla on tenttejä ma-pe, häneltä ei lähtökohtaisesti oleteta läsnäoloa töissä/yliopistolla la-su. :) Mutta kun on yrittäjä, kukaan ei vaadi mitään läsnäoloa yhtään missään, joten omat työajat asetetaan itse. Tämä on johtanut omassa tilanteessani siihen, etten pidä vapaata. Ehkä ymmärsit paremmin pointtini nyt? Tarkoitus ei ollut myöskään ottaa kantaa siihen, että kuka tekee töitä eniten :D Se on meidän kaikkien oma valinta.

Duunari (Ei varmistettu)

Heissan Kaisa!
Nyt tulee ehkä vähän tällainen "se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa" -tyyppinen avautuminen. Valmistuin viime kesäkuussa amk:sta, jonka jälkeem hyppäsin, ainakin mielestäni, "perustöihin". Opiskelun ohessa tuli myös tehtyä näitä "perustöitä". Ne viikonloput.
Vaikka opiskelijat pääsääntöisesti ovatkin koulussa ma-pe, ei viikonloppujen vapaus ole aina niin yksiselitteistä. Koululle ei toki tarvitse mennä, mutta hommia riittää tehtäväksi niin paljon, että koko viikonloppu siinä menee.
Opiskelijat (kuten minäkin ennen) tekevät myös yleisesti töitä. Ja milloin opiskelijat näitä töitä tekevät? Viikonloppuisin. Kaikkien niiden koulutehtäviensä ohella.
Nykyään "perustöitä" tehdessäni, olen viimeksi ollut viikonloppuvapaalla kesäkuun alussa, eli silloin kun valmistuin koulusta. Kyllä, asia on oma päätökseni ja nautin työstäni, mutta yleistäminen ei kuitenkaan ole kivaa. Varsinkaan, kun vertaan omaa elämääni Sinun, blogin ja snapchatin kautta luomaan kuvaan elämästäsi, on mielestäni Sinun elämäsi pelkkää viikonloppua. Ei, en tarkoita tätä mitenkään pahalla (vihaan tätä sanontaa, käytän sitä silti), vaan ainoastaan ihmettelen asiaa. Vaikka kyse on vain yhden henkilön mielipiteistä, saivat ne minut kirjoittamaan tämän. Kirjoittaessani tätä, aloin miettimään, ettet mielestäni ole ehkä edes oikeutettu sanomaan viikonlopuista niin, kuten sanoit. Lukion opiskelumäärää ei voi millään verrata esimerkiksi ammattikorkeaan tai yliopistoon.
Luulisin, että ymmärrät. Teithtän Sinäkin teatteria, joka varmasti vei viikonloppuja?

Kaisa Merelä
The Good Morning

Moikka! Ymmärrän, että herättää tunteita tällainen teksti. :) Tarkoitukseni oli kuitenkin kertoa henkilökohtaisesta kokemuksesta liittyen siihen, että sallin itselleni henkistä vapaata, jota en ole pitkään aikaan tehnyt. Ei kertoa, kuinka minä teen enemmän töitä kuin yksikään kansalainen täällä. :) Ymmärrät varmaan! “Viikonloput tulevat kaupan päälle” -ilmaisulla tarkoitin sitä, että jos on työ, jossa vuorot ovat ma-pe, tai on opiskelija, jolla on tenttejä ma-pe, häneltä ei lähtökohtaisesti oleteta läsnäoloa töissä/yliopistolla la-su, vaikka hommia joutuisikin viikonloppuisin tekemään. Yrittäjällä homma on vähän eri, kun on hyvin vapaa aikataulu. Se tuo mukanaan yllättäviä haasteita, joita opiskelijoiden tai "perustyötä tekevien" voi olla vaikea ymmärtää, aivan kuten minun voi olla vaikeaa ymmärtää opiskelijoiden "ongelmia"! :)

Anni (Ei varmistettu)

Heippa - Duunari varsinkin :)

Tässä ois toinen vähän Kaisan kanssa vastaavanlaisessa tilanteessa olevan näkemys! Ymmärrän hyvin sun pointin, mutta ymmärrän myös postauksen vaikken tietty tiiä tarkalleen miten Kaisa sen tarkoitti jos tässä valossa sitä tarkastellaan! Ja jos tarkoitti samaan tapaan kuin miten itse asian näen, niin sitten oli ehkä vaan vähän huonosti ilmaistu :) Ite teen töitä yrittäjänä ja sen lisäksi somessa vaihtelevasti (ja yliopistossa viides vuosi, mutta se on jääny vähän taka-alalle) ja koen, että mun elämä on tavallaan yhtä viikonloppua kuten sanoitkin :D Jos ite sanoisin tälleen, miten Kaisa kirjoitti, niin tarkoittaisin enemmänkin sitä, että ei ole sitä tiettyä rutiinia, että ma-pe tulisi käytyä esim työpaikalla :) Molemmissa on puolensa (rutiineissa ja vapaudessa), mutta itsehän tällaisen päätöksen minäkin olen tehnyt ja tykkään tästä, vaikka välillä rutiineja kaipaisinkin. Monesti oon esim vähän sekaisin mikä päivä on eikä tiistai tai lauantai itsessään päivinä eroa mitenkään toisistaan :D Mutta mä näenkin sen niin, että elän enemmänkin kokoajan viikonloppua, entä että eläisin kokoajan arkea. Ehkä se on sitä, että viikonloppua osaisi arvostaa enemmän jos muina aamuina joutuisi lähtemään töihin. Nyt kun voi periaatteessa milloin vaan nukkua pitkään jos siltä tuntuu. Onhan se sinällään ristiriitaista kun sen tälleen sanoo, että haluaisi omasta mielestä "huonomman" tilanteen, jotta osaisi arvostaa taas sitä nykyistä "hyvää" tilannetta :D

Enkä tällä vertaa mitenkään kenenkään tekemisiä tai työmääriä saati opintoja siihen lisäksi, vaan ainoastaan itse mietin muunlaista työtä ja koulua niiden rutiinien kannalta :) Esim kesän jälkeen musta on kiva kun kurssit taas jatkuu ja joku muu "pakottaa" menemään jonnekin tiettyyn aikaan tai ylipäätään pysymään paremmin perillä viikonpäivissä ja siinä mitä pitää tehdä ja milloin :D

Kaisa Merelä
The Good Morning

Ihan tuota en tarkoittanut, vaikka ymmärrän täysin mistä puhut! Olen elänyt myös tuollaista "ikuista viikonloppua". Kuitenkin näin reilusti kolme vuotta ikuista viikonloppua eläneenä olen alkanut huomaamaan, ettei se olekaan ikuista viikonloppua, vaan tässä työ näyttäytyy vain niin kovin erilaisena, kuin "perustyössä". Aluksihan se tuntui todellakin ikuiselta viikonlopulta. Nykyään viikonloppu tarkoittaa minulle henkistä vapaata. Sitä, että en anna itseni miettiä mitään työhön liittyvää.

emsi (Ei varmistettu)

Tuli jotenkin tosi hyvä fiilis tän postauksen lukemisesta, kiitos! Haluun sanoa, että mua inhottaa se, miten paljon tunnut(te) tietyissä kanavissa saavan negatiivista kritiikkiä ihan kaikesta mitä teette. Musta on kuitenkin ihan superia, miten siitäkin huolimatta jaksatte jatkaa sen oman tien kulkemista ja omanlaisen sisällön tuottamista. Oot yksi harvoista tyypeistä, jonka erinäisiä sosiaalisen median kanavia jaksan enää seurata kun tuntuu, että niin monilla ne on vaan täysin samaa harmaata massaa. Kiitos siis siitä, että tuotat just sun näköstä sisältöä ja tuot samalla iloa munkin elämään! Oot varmasti huippu tyyppi Kaisa.

Kaisa Merelä
The Good Morning

Voi että. <3 Olet aika ihana. KIITOS! :)

Jonna (Ei varmistettu)

Mä ymmärrän niin hyvin sun pointin tässä! <3 Ymmärrän yrittäjänä tän mentaalipuolen merkityksen hyvin. Mieli suunnittelee, visioi, vie eteenpäin, rakentaa uutta... ihan koko ajan, jos ei sitä pysäytä ja muistuta "viikonlopun viettoon" aika ajoin :D sen lisäksi on liian helppo tehdä tietokoneella töitä yömyöhään... joka päivä, ja vielä kun sitä rakastaa ja tekee itselleen niin sen työn hetkeksikin "unohtaminen" on lähes mahdotonta, mutta voi niin kovin palkitsevaa <3 Itselläni on takana kokemus yrittäjänä unelmaansa eteenpäin vieden, itsensä loppuun ajaminen. Siitä toipuminen on ollut pitkä ja keho muistuttelee aika ajoin jo todella herkästi uupumusoireilla jos yhtään lähtee lapasesta taas touhu. Musta onkin tullut tosi tarkka nykyään sen suhteen että mä niin annan itselleni "viikonloppuja" vaikka tiistaina, ja keskiviikkona... ja välillä vaikka koko viikon jos tuntuu siltä :D Usein se on täysin mahdotonta, mutta olen niin oppinut nauttimaan, ja vaalimaan sitä nautintoa, että kyllä sille se aika tulee otettua. Uskon että teilläkin jatkossa viikonloppuja useammin! :) Ihania semmoisia sinne, ja aivan huikean upeita unelmia ja visioita eteenpäin vieviä päiviä muutenkin!

Kaisa Merelä
The Good Morning

Ihana kommentti! Kiitti vertaistuesta :D Mielellehän se loma juurikin on.

Nanne (Ei varmistettu)

Kyl perusduunaritkin ja opiskelijat ovat kovilla! Itse duunaan hyvin epävarmassa päiväduunissa projektissa koordinaattorina ma-pe ja muutamana iltana vedän lasten kerhoja. Projektissa on koko aika semmone moodi, et päivän päätteeksi jää tehtäviä kesken, vaikkakin usein pakolliset hommat ehditään tehdä. Materiaalien valmisteluun menee kuitenkin monta päivää. Vapaasta vklsta huolimatta joudun valmistelemaan mm. kerhojen sisältöä ja kertaamaan niitä vkl:n aikana, myös stressi päiväduunissa verottaa. Tuntuu totisesti siltä, että ei ole päivääkään lomaa. Ainiin olen myös opiskelija, tai se gradukin niiku pitää tehdä joskus, no ehkä vklna.

Kaisa Merelä
The Good Morning

Vastasin tähän kommenttiin postauksella. <3

Lukumyyrä (Ei varmistettu)

Voi Kaisa Kaisa, miten väärässä voitkaan olla. Me opiskelijat ei todellakaan vietetä mitään ihania viikonloppuja ilman kouluhommia ja huolta. Mä opiskelen 7 päivää viikossa, itse asiassa opiskelen tälläkin hetkellä tuleviin tentteihin, vaikka kello onkin jo 00:23. Olen koulussa joka arkipäivä 3-9h, kotona jatkan opiskelua siitä mihin koulussa jäätiin, ja viikonloput on opiskelua varten. Silloin ei todellakaan ole "helppo relata lauantaina ja sunnuntaina, kun tietää, ettei voisi olla missään muualla sillä hetkellä", sillä ne seuraavan viikon 3 isoa tenttiä tulee, istuit sä sitten nenä kiinni kirjassa tai et. Olen Duunarin kanssa samaa mieltä siinä, että somen läpi arkesi näyttää jatkuvalta viikonlopulta näin opiskelijan silmin. Ymmärrän että yrittäjyys vaati töitä ja tuo omat haasteensa, mutta se ei kyllä korkeakouluopiskeluun ole verrattavissa millään tavalla.

Kyllä, pahoitin mieleni tästä kirjoituksesta, mutta come on Kaisa! Totta kai opiskelun määrä riippuu myös alasta, mutta ainakin näin yliopisto-opiskelijana voin käsi sydämellä sanoa, että vapaapäiviä opiskelusta ei pahemmin ole. Joten ei, viikonloput ja silloin relaaminen ei tule diilissä kaupan päälle. Valitettavasti.

Kaisa Merelä
The Good Morning

Vastasin postauksella tähän kommenttiisi <3

Juups (Ei varmistettu)

Hei lukumyyrä,"Ymmärrän että yrittäjyys vaati töitä ja tuo omat haasteensa, mutta se ei kyllä korkeakouluopiskeluun ole verrattavissa millään tavalla." Nyt on kyllä niin outo kommentti, että huh. Ensinnäkin, Kaisa ei dissannut opiskelijoita tai yrittänyt mitenkään vähätellä teidän työmäärää? Olen itsekin ollut korkeakouluopiskelija, olen ollut palkkatöissä sitä ennen ja sen jälkeen. Nykyisin tosin olen yrittäjä. Et voi tosissasi yleistää, että yleisesti yrittäjyys/palkkatyö on helpompaa kuin opiskelu? Tai että työelämä on "rennompaa" kuin opiskelu? Riippuu toki paljolti siitä, mitä työtä tekee. Kuitenkin yrittäjänä tai muuten vastuullisessa, itsenäisessä duunissa toimiminen vaatii ihmiseltä järjettömän paljon -montaa asiaa- ja voimavaroja. Siinä on iso vastuu niin itsestä, mahdollisista alaisista kuin kaikista maailman asioista mitä pitää tietää tai tehdä. Sekä tottakai on kokoajan ideoitava uutta, nähdä joka paikassa mahdollisuuksia ja olla ns. töissä 24/7, toivottavasti siitä kuitenkin nauttien. Raha ei kuitenkaan kasva puissa ja no, palkkatyöläisenä sen palkan saa aina. Yrittäjänä saat vain jos onnistut tarpeeksi hyvin. Kyllä, oot oikeessa, sillä yliopistossa tai ammattikorkeassa opiskelua ei voi mitenkään verrata työelämään. Ei palkkatyöhön eikä yrittäjyyteen. Sulle opiskelijana tulee kuitenkin karkeana esimerkkinä. tuet. Minulle yrittäjänä ei. Minä en saa mitään - ellen tee kokoajan jotain. Yhtä arvokasta on sun opiskelu, kuin oli omani joskus. Molemmat saadaan valita mitä tehdään ja halutessamme lopettaa. Älä kuitenkaan viitsi heittää ajattelemattomia kommentteja suutuspäissäsi. Varsinkaan käyttämällä painottavia sanoja kuten "ei voi verrata Millään tavalla". Et tosiaan taida vielä hahmoittaa yrittäjyyttä. Tottakai bloggareiden elämä näyttää juhlalta, miksi ketään jaksaisi katsoa surullista, negatiivista, myrkyttävää sisältöä? Muista, että sinä näet vain sen, mitä sinun halutaan näkevän.

Milja (Ei varmistettu)

Ihana hyvänmielen postaus, tää piristi!<3

Kaisa Merelä
The Good Morning

Ihanaa kuulla <3

Miina (Ei varmistettu)

"On helppo relata lauantaina ja sunnuntaina, kun tietää, ettei voisi olla missään muualla sillä hetkellä.

Yrittäjänä homma on kuitenkin vähän toinen. Kun jokainen sekunti läsnä on pieni paine siitä, että voisin juuri nyt olla tekemässä hommia itselleni, voisin juuri nyt olla edesauttamassa menestymistäni ja helpottamassa tulevien päivien työmäärää, on aika vaikeaa tehdä toisenlainen päätös, ja ihan vaan rentoutua"
Niin no, tuo pätee 110% myös opiskelijoihin. Ei akateeminen vapaus velvoita olemaan missään mihinkään tiettyyn aikaan, mutta silti joka päivälle olisi hommia enemmän kuin ehtii tehdä. Sen lisäksi iso osa käy töissä, joten vapaat viikonloput siintävät jossain hamassa tulevaisuudessa. Ihan kiva teksti muuten, mutta tuollainen itsensä korostaminen särähtää korvaan.

Kaisa Merelä
The Good Morning

Vastasin postauksella tähän kommenttiisi <3

Jopas jotakin, olen yllättynyt tähän postaukseen tulleista kommenteista. Minua hämmentää se kuinka kertomasi asia on ymmärretty. Mielestäni et tekstissäsi arvota toisenlaista tilannetta suhteessa toiseen, vaan kerrot omaa kokemustasi. Mielestäni ihmisten kokemuksia ei voi vertailla, arvottaa, syyllistyä tai pahottaa mieltänsä niistä, mutta mielestäni osa kommentoijista tekee niin nyt.

Me ihmiset elämme niin erilaista elämää kaikki, ja kaikki toivottavasti elävät juuri itselleen oikeanlaista elämää. Tulkitsen osan kommenteista niin, että työn määrä koetaan heti jonkin arvoisena (tässä tapauksessa paljon työtä --> enemmän arvoa). Sen vuoksi se ehkä herättää niin suuria tunteita. Toivon, että jokainen joka provosoitui postauksesta miettisi elääkö oman näköistä elämäänsä ja juuri omia unelmiaan varten, vai arvottaako itsensä sen suhteen paljonko tekee työtä.

Vaikea selittää mitä ajan takaa, mutta jospa tuossa se joten kuten olisi tullut. Mielestäni tämän postauksen energia oli huikea, en kokenut sitä vähättelynä ketään kohtaan. Mulla tuli ainakin hyvä fiilis! Jos siis tämä postaus herätti negatiivisia tunteita, niin mieti miksi koet työn teon tai sen määrän määrittelevän ihmisen arvon? :)

Kaisa Merelä
The Good Morning

Huikee kommentti! <3 Kiitos!

Iina Elina

Mäkin vähän ärsyynnyin tästä postauksesta heti sen luettuani, mutta pysähdyin hetkeksi miettimään että miksi ihmeessä - ja luulen keksineeni syyn.

Mediassa yrittäjät on käytännössä aina niitä hahmoja, jotka haastatteluissa kertovat tekevänsä töitä lähes 24/7 ja korostavat lomien pitämättä jättämistä ja vapaa-ajan puutetta. Työssäkäyvistä opiskelijoista, jollainen itsekin tällä hetkellä olen, puhutaan sen sijaan jonkinlaisina vastuun välttelijöinä, kun eivät malta elää opintorahalla ja -lainalla ja valmistua äkkiä, vaan hamuavat lisätienestejä jo opiskeluaikana (ja tässä vaiheessa joku superihminen kirjoittaa Hesarin kommenttipalstalla että ehei, hän kyllä suoritti nuorena 100 opintopistettä vuodessa samalla kun oli kokopäivätöissä ja hyvin ehti silti lomailla.)

Molemmat diskurssit on mun mielestä aika haitallisia, koska meitä ihmisiä, sekä yrittäjiä että opiskelijoita, on tunnetusti moneen junaan. Blogiyrittäjänä - ja vieläpä hyvinvointiblogiyrittäjänä - sun elämä vaikuttaa ruudun takaa yhdeltä pitkältä viikonlopulta aamulenkkeineen ja banaanipannarikuvineen, vaikka tiedostan kyllä, että todellisuudessa siihen sisältyy varmasti myös niitä vähän tylsempiä yrittäjyyteen liittyviä elementtejä ja rutiineja, jotka eivät kuitenkaan päädy kuvitukseksi blogiin.

Tämän johdosta haastankin sut kirjoittamaan sellaisen päivä Kaisan kanssa -postauksen, joka sisältää myös näitä jälkimmäiseksi mainittuja hommia! Are you up for the challenge?

Kaisa Merelä
The Good Morning

Haha, hauskaa että tästä vielä puhutaan :D Ei mulla oo mitään tarvetta "todistaa" että teen niin kamalasti töitä ja että kukaan ei tajua miten paljon töitä teen. :D Sehän on juuri sitä, mistä puhuinkin, huvittavaa, turhaa, ja suomalaisten outoa käyttäytymistä. Teen juuri sen verran töitä kun haluan tehdä - niin kuin me kaikki! Sinällään kyllä ihan hyvä postausidea ;)

Maasi (Ei varmistettu)

Miksi uutispimennossa? :O

Kaisa Merelä

Koska suurinosa "uutisista" on sellasia, joita meidän ei välttämättä tarvitse arjessamme tietää. Monilla dramaattisilla uutisilla pyritään saamaan meidän huomio (turhaan) ja kontrolloida meitä vetoamalla meidän pelkovaistoon. Me luodaan itse meidän oma totuus. Mediat valitsee, mitä uutisia ne meille kirjoittaa. On meidän valinta lukea niitä tai olla lukematta. Lisäksi olen huomannut, että kun elää "uutispimennossa", eli että ei katso tai lue uutisia lehdistä tai netistä, ei vaikuta kyllä juurikaan siihen, miten perillä on asioista. Kaikista tärkeimmät uutiset, eli se, "mitä maailmassa ja maassamme tapahtuu" kantautuu kyllä korviin herkästi ilman että uutisia on koko ajan lukemassa. :)

Kommentoi