Yliopistoon vasta 23-vuotiaana?

Yliopisto-opintoni alkoivat pari viikkoa sitten. On vieläkin osittain vaikea sisällyttää omaan identiteettiin se, että tosiaan, olen yliopisto-opiskelija. Lukioajoistani on yli neljä vuotta, joten siirtymiseni yliopistoon ylipäätään ei ollut mitenkään itsestäänselvää - saati kovin luontevaa kiireisen ja jo valmiiksi "täynnä" olevan elämäni takia. Ihmeen luontevalta kyseinen askel on kuitenkin tuntunut. Niin luontevalta, että olisi vaikea edes kuvitella tämän hetkistä elämääni ilman yliopistoa. Tai ylipäätään elämää ilman yliopistoa.

Joku teistä kysyi minulta: "Haittaako sua yhtään, että alotat yliopiston vasta 23-vuotiaana? Meinaan, että jotkut aloittaa jo 18 v, niin tuntuuks silti et nyt on oikee hetki?"

Vasta 23-vuotiaana! Apua! Ensinnäkin, 23 vuotta on täysin normaali ikä aloittaa yliopisto. Toisekseen, eikö 18-vuotiaana yliopiston aloittaneet ole äärimmäisen marginaalissa? Kolmanneksi, seuravaksi vähän ajatusta siitä, miksi normaaliutta ei pitäisi kenenkään ajatella.

Tunnistan tuosta kysymyksestä itseni vuosia sitten, kun luulin, että tietyt asiat elämässä tulee tapahtua tiettyyn ikään mennessä ja luulin ylipäätään, että asioille on olemassa jokin oikea aika, joka pitkälti määrittyy sen mukaan, miten ne maagiset "muut" toimivat.

Oma ajatteluni elämän kaavamaisuuden ja ikätavoitteiden suhteen meni uusiksi siinä vaiheessa, kun olin kyllästynyt ryyppäämään ja käymään baareissa täyttäessäni 18 vuotta, tai kun perustin 19-vuotiaana oman yrityksen tai siinä vaiheessa, kun olin 21-vuotiaana ihan valmis perustamaan perheen ja ostamaan tontin Sipoosta. 

En tiedä yleisestä mielipiteestä, mutta minulle 23-vuotias on minulle ihan pikkuruinen teini vielä. Herään jatkuvasti siihen ajatukseen, että totta, vaikka olen kokenut paljon, niin olen vieläkin ihan pieni. Nuoruus tuntuu ikuisuudelta, mutta toisaalta sen asteittain pois valuminen aiheuttaa tiettyjen ovien sulkeutumisia ja se on aika pysäyttävää. 

Mahdollisuuksia minulla on suuntautua urallisesti vielä minne vain (joitakin fyysisiä aloja tietysti lukuunottamatta), ja haluaisin että jokainen tietäisi, että mahdollisuuksia elämässä on juuri niin kauan, kun niitä uskoo olevan.

Haluaisin myös jokaisen tietävän, ettei ole oikeaa tai väärää aikaa tehdä yhtään mitään. Toki voi kurkkia jatkuvasti sivuilleen katsoakseen, miten muut toimivat, mutta se on ihan tavattoman stressaava ja hedelmätön tapa elää. Kaikista hedelmällisintä on kuullostella, mitä itse elämältä haluaa ja missä vaiheessa. Vaikka etenemme ikäluokkamme kanssa "urallisesti" samaa tahtia peruskoulun ysiluokkaan asti, se ei tarkoita, että olisimme vertailukelpoisia heihin koko lopun elämäämme. Tämä tuntuu välillä unohtuvan.

Ideaali siitä, että lukiosta mentäisiin suoraan yliopistoon, lipuu koko ajan kauemmas todellisuudesta. Yliopisto ei ole koulu, vaan siellä tutkitaan, ja moni tuleekin etenkin meidän alalle, taiteiden tutkimukseen - ihan silkasta mielenkiinnosta ilman halua saada tietty ammatti, titteli tai pätevyys. Ihan vaan koska ala kiinnostaa. Ja se kiinnostus harvemmin katsoo ikää tai edes elämäntilannetta.

Meidän vuosikurssilla on esimerkiksi valtiotieteellisestä valmistunut ja pari lääkäriäkin, jotka ovat siis jo kertaalleen käyneet yliopiston ja ovat nyt uudella kierroksella, uudella alalla. Tietysti alallamme on myös taiteilijoita, jotka tekevät taidettaan, ja haluavat siinä sivussa saada lisäinspistä, teoriapohjaa ja kontakteja yliopistosta. Sitten on joku tällainen hullu yrittäjäkin seassa. Ja toki on myös suoraan lukiosta tulleita. Sekalaista sakkia siis! Ei ole kertaakaan ollut vanha olo.

Peruskoulu, lukio, yliopisto -tyyppinen lineaarinen ajatus koulutuksesta on mielestäni vanhanaikainen. Itse en lukion jälkeen edes harkinnut yliopistoa. Minulla meni silloin tosi kovaa blogin kanssa ja käteni olivat täynnä jo abivuonna kaikkea blogiin liittyvää. Odotin, että lukio loppuisi, jotta pääsisin muuttamaan Helsinkiin ja elämään vihdoin elämääni ilman blogin sivussa kulkenutta koulua häiritsemässä. Joku yliopisto tuntui Kaisa 19 veen mielestä niin kuivalta, turhalta ja tarpeettomalta siihen nähden, miten merkitykselliseltä, haastavalta ja hauskalta omien siipien varaan heittäytyminen näyttäytyi. Se oli ehdottomasti siis oikea ratkaisu silloin.

En usko, että tämä nyt valitsemani ala - yleinen kirjallisuustiede - yliopistossakaan on mikään loppuelämäni sinetöity päätös. Olen valinnut aikoinaan ainakin lääkärin, tanssijan, näyttelijän, lumilautailijan, psykologin, kirjailijan ja bloggaajan uran ja ainakin toistaiseksi kaikkien muiden paitsi viimeisimmän kanssa on tullut suunnitelmiin muutos. Voi siis olla, että vaihdan vuoden päästä kauppikseen, seksologiaan, tai että alan kolmevitosena opiskelemaan luonnontieteitä. Tai ehkä muutan ensi viikolla jenkkeihin ja ryhdyn Instagram-aktivistiksi. Pidän edelleen ikkunat ja ovet auki tulevaisuuden suhteen, mutta tällä hetkellä suuntani on sellainen, että tulisin joidenkin vuosien päästä Helsingin yliopistosta ulos filosofian maisterina, pääaineenani yleinen kirjallisuustiede.

Hauska kyllä nähdä, mitä kaikkea tämä fuksivuosi opettaa minulle itsestäni, taiteista, maailmasta ja elämästä ja minkälaisia uusia kiinnostuksen kohteita löydän, jotka lähtevät jälleen muokkaamaan suuntaani elämässä. Voihan sekin olla, että opin tällä alalla sen, ettei tämä ainakaan ole sitä mitä haluan tehdä, ja sitten voin sulkea yhden oven ihan omatoimisesti. Poissulkutekniikka on ihan toimiva myös tässä tuhansien mahdollisuuksien maailmassa.

Paras vinkkini on, että mikäli et tiedä mitä tehdä elämälläsi, niin tee edes jotain. Vain olemalla tekemättä mitään emme opi mitään. Toimettomuus on mielestäni ainoa ajanhukaksi laskettava asia.

Oppimisen iloa kaikille syksyyn - olitpa sitten virallisesti opiskelija tai et!

Kommentit

Tuuli Komulainen (Ei varmistettu)

Tämäpäs sattui tosi hyvään aikaan. Oon aina ajatellut juuri noin, että peruskoulu-lukio-ehkä yksi välivuosi- ja sitten korkeakouluun. No kaikki meni kuten suunnittelin kunnes fuksivuonna tajusin opiskelevani väärää alaa. Sitten erosin ja nyt teen hommia unelma-alani eteen jonne en ole koskaan ennen edes uskaltanut hakea kun olen ajatellut ettei minusta ole siihen. Lisäksi stressasin sitä että kohta olen liian vanha (21v), kun muut aloittaa alle parikymppisenä mutta tiedänhän minä sen ettei se niin ole. Se tunne vaan on tosi vahva että kun en minä vieläkään ole missään. Tuntuu kyllä hurjan hyvältä kun ensimmäistä kertaa elämässä on selkeä tavoite jonka saavuttamiseen on sisäistä motivaatiota!

FM (Ei varmistettu)

Yliopiston aloittaneiden keski-ikä on 24, piirun verran oot itseasiassa etuajassa! Itse valmistuin 24-vuotiaana, enkä nää sitä mitenkään automaattisesti hyvänä tai huonona. Ehdin aiemmin tähän akateemiseen uraputkeen, mutta koen itseni välillä niin keskenkasvuiseksi ja nuoreksi. Välivuodet parhaimmillaan kasvattaa ja kehittää, vaikka ei sitä yleistä koulutuspolitiikan tehokkuusajattelua ja talousdiskurssia vahvistakkaan. Kukin tyylillään!

Kasvatustieteilijä (Ei varmistettu)

Niin hyvä ja lohdullisen ihana kirjotus! Tuli ihan kyyneleet silmiin, kun juuri istun kirjastossa ja mietin ettei tää oma ala ookkaan ehkä se täysin loppuelämän juttu ja haluaisin ens vuonna hakea uuteen koulutukseen, mut siitä kohtaa oon jo 25vee. Sain tästä tosi paljon voimaa ja uskallusta olla vertaamatta aina muihin.

Iiiina (Ei varmistettu)

Aivan timanttinen teksti <3 Mä menin yliopistoon suoraan lukiosta ja nyt on meneillään kolmas vuosi sosiaalityön opintoja. Koen alani todella merkityksellisenä ja tulevan ammattini tärkeänä, mutta viime kuukausina opiskelu on silti vähän tökkinyt. Huomaan usein pelkääväni, mitä jos en pärjääkään haastavassa ja kuormittavassa työssä. Varsinkaan, kun elämänkokemusta ei ole tosiaan ehtinyt kertyä mitenkään hirvittävästi.

Tää postaus tuli niin hyvään saumaan! Oikeastihan on ihan typerää murehtia siitä, jaksanko ja haluanko tehdä opiskelemani alan työtä vielä kahdenkymmenen vuoden päästäkin. On ihan ookoo vaihtaa suuntaa, hakeutua erilaisiin tehtäviin tai vaikka kouluttautua täysin erityyppisiin hommiin. Tärkeintä lienee se, että se, mitä opiskelen, resonoi vahvasti arvomaailmani kanssa ja tuntuu merkitykselliseltä. Riippumatta siitä, minne asti tulevaisuuteen se ammattina kantaa tai on kantamatta. Se, että saa oppia itseään kiinnostavasta asiasta, on ihan äärettömän arvokasta, ja vaikka poliitikkoja kiinnostaa nimenomaan taloudellinen hyötynäkökulma, tiedän, että tämä ala on mulle ehdottomasti oikea suunta nyt. Huolimatta siitä, mikä suunta tai ammatti tulevaisuudessa on mulle se oikea.

rrrrr (Ei varmistettu)

Ensimmäinen maisteritutkinto tekeillä yliopistolla, mutta jo kolmas ammattinimike tulossa.

Tosin nämä opinnot on nyt syksyn tauolla kun päätin välillä tehdä vähän töitä.

Ikää on 28v. ja yliopiston alkaessa ajattelin että 30v. pitää olla oikeissa töissä tutkinto taskussa ja tein siitä itselleni takarajan. Nyt lähinnä naurattaa omat ajatukset; ketä kiinnostaa ootko valmistunu maisteriksi 24v., 30v. tai 33v.?

Omassa pääaineessa vanhimmat opiskelijat kertoivat nuorimpien fuksien olevan jo omien lasten ikäisiä. Onneksi koko elämä on oppimista ja ainakin vielä suomalaisissa yliopistoissa saa muuttaa mieltänsä ja aloittaa uudet opinnot millä tahansa iällä.

Nyt töissä ollessa kaipaan taas yliopistolle ja haluaisin vaan opiskella.

Mouna (Ei varmistettu)

Itse aloitin myös opinnot 23-vuotiaana. En kadu välivuosia hetkeäkään :) Tsemppiä syksyyn ja opintoihin Kaisa! Nauti!

Haahuilija (Ei varmistettu)

Ihan super ihana postaus! Oon oottanutki että avaat sun ajatuksia yliopistosta. Täällä kans se tilanne, että kolmas välivuosi (missä vaiheessa voi enää käyttää sanaa välivuosi?) menossa lukion jälkeen, ja samalla kolmas vuosi yrittäjänä. Yliopisto on tähtäimessä, mutta kun sinne ei ole vielä ovet auennut, niin nyt on hyvä näin. Välillä tuntuu, että teen jotenkin niin väärin kun en a) ole vielä opiskelemassa b) vakkariduunissa takomassa säästöjä opiskeluvuosille c) mene opiskelemaan jotakin alaa joka ei kiinnosta, siksi aikaa että unelmien koulupaikan ovet aukeaa. Tää postaus muistutti taas siitä, että on ihan ok näin 20 vuotiaana vielä ”haahuilla” ja alottaa yliopistoelämä sitten kun sen aika on :) Kiitos Kaisa! Oot sairaaaaaaaaan hyvä kirjottaja!

Kaisa Merelä

Mun mielestä välivuosia ei ole olemassakaan! Entä ne, jotka eivät kouluttaudu enempää toisen asteen jälkeen? Ovatko ne ikuisella "väli"vuodella? (ikuisella as in ennen kuolemaa) Ja ihana kun jaoit ajatuksia, samoja oon pyöritellyt joskus. Haahuilla todellakin saa!

Vierailija (Ei varmistettu)

Ei ole yhtä oikeaa ikää aloittaa yliopisto-opinnot. Minä aloitin omani yhden välivuoden jälkeen, ja 25-vuotiaana heti valmistuttuani sain jo työpaikan yliopistolta. Siellä sitten opetin itseäni reippaasti vanhempia ihmisiä eikä ikä merkinnyt mitään. Tälläkin hetkellä opiskelijoideni ikähaarukka on syntymävuodet 74-98, minä olen syntynyt 89. :)

Hieman enemmän elämää nähneillä on usein parempi suhtautuminen opintoihin ja omaa itseä osataan jo hieman analysoida eli omat tavat oppia on myös helpompi löytää.

Marialalalaa (Ei varmistettu)

Näin 35-vuotiaana et todellakaan ole mikään "vasta" 23-vuotiaana aloittanut.

Itse kävin amk:n ja valmistuin muistaakseni 25-vuotiaana. Nyt 10v myöhemmin ja työkokemusta keränneenä olen varma siitä että olisin saanut opinnoista paljon enemmän irti jos olisin mennyt opiskelemaan vaikka "vasta" 25-vuotiaana. Suoraan lukiosta opiskelemaan lähteneenä tärkeintä oli päästä nopeasti kursseista läpi, mahdollisimman vähällä työllä siitä mistä aita oli matalin vaikken kaikkea tajunnutkaan. Ja tietenkin bileet, ne oli ehkä kaikkein tärkeintä.

Vanhempana olisin uskaltanut ja ymmärtänyt kysyä ja pyytää neuvoja enemmän. Motivaatiokin olisi aivan toista luokkaa.

opiskeluonkivaa (Ei varmistettu)

Moi,

Aloitin yliopisto-opinnot oikiksessa heti lukion jälkeen 19 vuoden iässä ja vaihdoin lakikirjat arkkitehtiopintoihin 24-vuotiaana viime syksynä. Sain mun juristipaperit käteen ihan hiljattain ja paineet tehdä oman alan töitä, edetä uralla ja elää "aikuisen ihmisen elämää" ovat tuntuneet välillä ihan kohtuuttoman raskailta. Tällä hetkellä kun itse haluan keskittyä vain arkkitehtuuriin. Kiva, että muistutit, että oman tien kulkeminen, suunnan vaihtaminen ja elämän maistelu on ihan ok ja suotavaakin :).

migosfan933 (Ei varmistettu)

Mieletön kirjoitus Kaisa! Plussaa siitä, että viimeinen kuva natsas yläpuolella olevan tekstin kanssa niin älyttömän hyvin, että saatoin naurahtaa ääneen.<3 :) Niin samaistuttavia ajatuksia "tämän hetken suunnitelmista" ja mahdollisista täyskäännöksistä kenties ensi vuonna. Kun mistä sitä nyt ikinä tietää. :D
Itse aloitin kauppis-opintoni 24-vuotiaana ja nyt vuoden opiskeltuani, tietysti moninverroin viisaampana, tajuan vain enenevissä määrin sen, etten tajua vielä mistään mitään. Samalla tunnen jopa nuorentuneeni. Mutta opiskelu on NIIN ihanaa, ja vaikka oman alan valinta muokkaa meitä toki tiettyyn suuntaan, niin ainakin mulla henk koht tuntuu muuttaneen aivoja sellaiseen yleiseen "opiskelumoodiin", että imen kaikesta arjessa kohtaamastani jotenkin supertehokkaasti tietoa ja tunnen saavuttaneeni sellaisen ultimate opiskelijaminän (toivottavasti sait ajatuksesta kiinni). Se jos mikä on huippua!
Kiva kuulla näin positiivisia kuulumisia sieltä, kaikkea hyvää sun syksyyn!

Krissse (Ei varmistettu)

Hee ens vuonna nähdään, alan sitten ite opiskella äitiysloman jälkeen suomen kieltä :) moni on kauhistellu meijän valintaa siitä että tulee pieni lapsi kuvioihin ennen opiskelua, joku jopa pohti ollaanko jotain uskovaisia kun pitää lapset hommata nuorena! Että pitäis opiskella ensin ja lapsia vasta sitten. Kuitenkin itestä tuntuu oikeelta ja se on se pääasia... Ja 23v oon ku ens vuonna yliopiston ovista sisää astelen. Mitäs tää maailma ois jos kaikki ois veistetty vaan samasta puusta :)

laulau (Ei varmistettu)

Sanoisin, että opiskeluaikana pienen lapsen kanssa oleminen – hoitoaikojen sumpiliminen jne. – on jotenkin helpompaa ja joustavampaa verrattuna siihen, että olisi kokopäivätyössä. Pystyy myös olemaan enemmän lapsen kanssa, ainakin luultavasti. :) Raha ehkä ainoa miinus, mutta toisaalta kotihoidonkin tukea saavilla on usein vähän rahallisesti hankalampaa.

Herra J
in medias res

Hei Kaisa,

Loistava teksti. Aahh, Metsishän se siellä kuviesi taustalla :) Kai alakerran Unicafen riisi on nykyään edes jotenkin syömäkelpoista ilman runsasta chilikastikekuorrutusta? :D "Pahaan" aikaan kirjoitit tekstisi, koska mä kaipaan tällä hetkellä omia yliopistovuosiani ja tuota opiskeluympäristöä niin paljon. Omasta fuksivuodestani on nääs kulunut 10 vuotta, ja muistot ovat pyörineet päässä viime aikoina. Onneksi on vanhoja opiskelukavereita, joiden kanssa voi päivitellä vuosien vierimistä. Huoh... Kesien jälkeen oli tosi hienoa palata kampukselle ja ottaa kaikenlaisia mielenkiintoisia kursseja. Viestintää? Juuh. Sukupuolentutkimusta? No tietenkin. Elokuva- ja televisiotutkimusta? Miksei. Venäjää ja italiaa Kielikeskuksesta? Check. Näin "vanhana pieruna" onnittelen hyvästä opiskelupaikan valinnastasi ja toivotan sinulle tsemppiä opinnoissasi :) Olin tosiaan samassa tilanteessa kuin sinä nyt 23-vuotiaana fuksina Metsätalolla tasan kymmenen vuotta sitten, ja, kuten yllä kirjoitit, ikä on tosiaan yhdentekevä yliopisto-opiskeluissa.

Kaisa Merelä

Ihana kommentti Herra J! Sun kurssiseikkailu kuulostaa hämmästyttävän samalta kuin mun - italiaa lukuunottamatta :D Siis Metsiksen riisi on ihan helvetin hyvää ja ei edes tarvi chilikastiketta!

Jennitys (Ei varmistettu)

Itsehän aloitin yliopisto-opintoni 28-vuotiaana muutama vuosi sitten. Toki muita tutkintoja oli jo alla. Just hyvä ikä!
Ja pakko kysyä ihan ohi aiheen sun tyylistä inspiroituneena; miten ylläpidät hiustesi sävyä? Se on ihana <3

Kaisa Merelä

Kova! Käytän vaihtelevasti shampoita, mutta laitan tällä hetkellä hoitoaineen sekaan tujauksen Cutrinin Reflection Pearl -sävytettä :)

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

No siis minähän tein yo-juhlien jälkeen lähinnä töitä, toki kävin pyörähtämässä väärällä alalla AMK:ssa, mutta sitten tosiaan töitä, saimme kaksi lasta ja teimme kaikenlaista muuta kuin opiskelimme. Valmistun kasvatustieteiden kandiksi ja lastentarhanopettajaksi nyt jouluksi, 9,5 vuotta yo-juhlien jälkeen 28-vuotiaana. Kolmikymppiseksi ehkä ehdin maisteriksi, ehkä en.

Opiskelu on nii iin erilaista nyt "aikuisena" kuin silloin lukion jälkeen! Voi miten monta kurssia AMK:ssa meni vain silleen että "kunhan läpi pääsee". Nyt  omaa alaa opiskellessa haluan ihan aidosti oppia ja saada opinnoista kaiken mahdollisen työtä ajatellen irti. Ja on ihan eri tavalla kriittinen ja suhtautuu tietoon ja opetukseen aivan erilailla, kun on kokemusta sieltä kentältä ja no ihan elämästäkin enemmän kuin suorilta lukion jälkeen. Tiivistettynä, mitä vanhemmaksi tulee ja enemmän tietää, sitä paremmin ymmärtää ettei tiedä mistään oikein mitään. :D

Että höphöp, 23-vuotiaana yliopistoon ei edes pitäisi olla mikään Asia!

Saara KESTILINNA

Toi määrittäminen ja ihmisten lokeroiminen ei ole khyll hyvä juttu. Miksi ihmiset ei voisi olla lokeroimatta ja keskittyä omaan elämäänsä.  Hienoa, että olet pystynyt oleen oma itsesi,

Sariina (Ei varmistettu)

Sori täysin asian vierestä, mutta mistä tuo trenssi? Täydellinen malli!

Julppis (Ei varmistettu)

Hei, kiitos kannustavasta tekstistä. Itse pääsin opiskelemaan 24-vuotiaana ja tulen valmistumaan juuri ennen kolmekymppisiä, jos valmistun ajallaan. Aluksi ajattelin, että olen kauhean vanha aloittamaan ensimmäistä kertaa opinnot ja murehdinkin sitä paljon, koska opiskelukaverini olivat minua muutaman vuoden nuorempia. Nyt (kolme vuotta myöhemmin) kuitenkin olen sitä mieltä, että oli vain hyvä että hetken aikaa sain kasvaa ja kypsyä ennen kuin pääsin opiskelemaan. Ehdin olemaan työelämässä kuitenkin niin kauan, että alkaa varmaan kyllästyttämään, kun eläkeikäkin vain nousee koko ajan XD

ملخصات دروس التاريخ والجغرافيا للسنة الثانية ثانوي علوم تجري (Ei varmistettu) https://www.espace-etudiant.net/secondaire/viewforum.php?f=226

thnks

Vierailija (Ei varmistettu)

Kylläpä hieman hymyilytti lukea etenkin kommentteja tästä postauksesta :) Itsehän aloitin vuosi sitten toiset korkeakouluopinnot (ensimmäisestä tutkinnosta ei ollut mitään hyötyä) pitkän "oikean alan" etsimisen jälkeen. Ikää tuli tänä vuonna 30 ja on kyllä paras ikä opiskella. Muutama vuosi sitten olisi toki jaksanut bailata enemmän, mutta sekin elämä tuli nähtyä, niin väliäkö sillä. Tää on vaan niin helppoa, kun on sivistänyt itseään omatoimisesti vuosien varrella ja ainakin tieteellinen raportointi on reippaasti helpompaa kuin 8 vuotta sitten. Että elekee voivotelko niitä ikiä, aina saa ja pitää opiskella!

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.