Ladataan...

Kysymys & vastaus -hommelit jatkuu!

(Suurin osa kysymyksistänne koski luonnollisesti juuri alkaneita yliopisto-opintojani, mutta niistä tulossa oma postauksensa, kunhan ehdin saamaan ajatukseni jotenkuten kasaan liittyen aiheeseen.)

Mitä suosittelet, että kaikki ihmiset tekisivät päivittäin?

Rakastaisivat itseään, masturboisivat ja urheilisivat. Syödäkin on hyvä. Kaikista hedelmällisintä nykyaikana olisi varmaan hetkeksi hiljentyä omaan upeuteensa ja riittävyyteensä.

 

Missä asioissa olet epävarma?

Hirveän kauan mietin tätä, ja keksin yhden! Ravintolassa tilatessani ruokaa. En vain osaa tehdä päätöstä, ja tämän tietävät kaikki ystäväni, perheenjäseneni ja entiset poikaystäväni. Kun vihdoin vartin jahkailun jälkeen tilaan, en edelleenkään ole varma siitä, että otin parhaan mahdollisen vaihtoehdon. Kyselen myös hyvin kattavasti aina tarjoilijalta mikä on a. ravintolan suosituin annos b. tarjoilijan oma suosikki ja c. mitä hän suosittelisi juuri minulle. Olen siis oikea unelma-asiakas! Rehellisesti kaikista ihaninta, mitä seuralaiseni voi minulle ravintolassa tehdä, on päättää puolestani mitä syön.

 

Ootteko Samuelin kaa yhä tekemisissä?

Aktuaalisissa tekemisissä ei olla, sen verran eri jutut, intressit ja kaveripiirit molemmilla.

 

Miten hiuksia joutuu pyllyyn? Syökö ihminen nitä vai miten ne sinne menee?

Kaikista ilmeisin syy hiuksiin pyllyssä on suihkussa käynti. Hiuksia hangatessa ja veden huuhtoessa lisävauhtia irronneilla hiuksilla on aika hyvä tilaisuus valua pitkin selkää ja päätyä pakaroiden väliin. Toinen mahdollisuus hiuksiin pyllyssä voi olla ilman alkkareita hengailu ja erinäisillä tekstiileillä tai pinnoilla, joilla irtohiukset voivat esiintyä, istuminen. Muuta en juuri tähän hätään keksi. Tietty myös omat seksuaaliset preferenssinssä kullakin.

Asuuko kisu vielä sun luona?

Ei asu! Kisu muutti alkukesästä takaisin kotiinsa vanhempieni luokse.

 

Osaatko sanoa miten selvitä torjunnasta? T. Torjuttu sinkku nearly 30

Kirjaviisaasti voisin sanoa, että ei muuta kuin uusia torjumisia kohti! Matoa koukkuun vaan, kyllä se siitä! Sut torjutaan niin kauan, kunnes sua ei enää torjuta! Itepähän menetti tuollaisen saaliin! Mutta koska en itse ole vieläkään toipunut erinäisistä teatteriin liittyvistä torjunnoista, en oikeastaan tiedä. Olen pitkälti turvautunut juuri päinvastaiseen kuin mitä sanoin, eli välttelen koko lopun elämäni pääsykokeita, joissa joutuu esiintymään. Kun ei yritä enää, ei tule torjutuksi enää! Täydellistä! Ihmissuhteissa minut on torjuttu oikeastaan vain kerran, ja se oli kyllä kova paikka. Masennuin vuodeksi. Mutta hei, tsemppiä! Matoja kaivamaan ja silleen! Tähän aiheeseen voisi kyllä paneutua joskus pidemmänkin tekstin puitteissa.

 

Oletko enkeli vai piru?

Onpa ajankohtainen kysymys. Juuri ystävälleni selitin tänään, että sisälläni on money maker enkeli, joka yrittää pitää huolta yritystoiminnastani (ja nykyään myös opinnoistani) samalla, kun sisäinen piruni haluaa bilettää, treffailla poikia ja kuluttaa rahaa. Olen siis molemmat ja en pärjäisi ilman toista! Syvällisemmin, oman navan ulkopuolella ajateltuna haluan maailmaan hyvää, en pahaa, joten ihmistyyppinä olen varmaankin enkeli.

 

Miten voit olla noin nätti ja kuuma :P (Oispa kaikki naiset noin itsevarmoja)

Osittain vallitsevat kauneusihanteet kulttuurissamme, osittain geenit, osittain oma panokseni ja osittain se, etten koskaan puhu pahaa ulkonäöstäni itselleni enkä muille. Kaikista eniten asiaan tietysti vaikuttaa omat mieltymyksesi eli se, että koet minut kuvailemallasi tavalla. Vastaus kysymykseesi on vastakysymys: miksi koet minut niin nättinä ja kuumana, kaksoispistepee? 

Ja sulkeissa olevaan asiaan: kaikille ihmisillehän sitä toivoisi tervettä itsevarmuutta, mutta itsevarmuus-sheimaaminen - not cool! Antaa naisten olla sellaisia kuin he ovat.

Oletko kokeillut anaali seksiä

En tiedä puhutteliko tämä henkilö minua anaalina kysyessään olenko kokeillut seksiä, mutta mikäli aistin oikein, että tässä kysymyksessä oli ehkä kuitenkin kyse jostain peppujutuista, niin joo, olen kokeillut!

 

Mistä et pidä ulkonäössäsi?

Mielestäni tämä on hirveän epärelevantti kysymys. Eikö tätä ajatusta tungeta naisten päähän ihan tarpeeksi muutenkin? Tai ymmärrän, että tässä haetaan varmaan samaistumista ja inhimillisyyttä kaiken itsevarmuuden keskellä, mutta päätin joskus aikoinaan, etten jaksa puhua ulkonäöstäni negatiiviseen sävyyn, sillä se ei ole kivaa. Siitä ei tule kiva fiilis, eikä kehoni ole ansainnut sellaista. Siksi en ole pitkään aikaan edes miettinyt, mistä en pitäisi ulkonäössäni. On paljon kivempaa ja järkevämpää keksiä hyvää sanottavaa itsestään. Samalla käy sellainen maaginen juttu, ettei keksi muidenkaan ulkonäöstä enää mitään pahaa sanottavaa. Se, miten suhtaudut itseesi, heijastuu siihen, miten suhtaudut muihin ja toisinpäin.

Ladataan...

Ladataan...

Pyysin IG:ssä teiltä kysymyksiä. Otsikon mukaisia sain paljon. Ylipäätään saan tätä kysymystä paljon. Siksi ajattelin vastata siihen ihan omalla postauksellaan. Loput, pienemmät ja isommat q&a:n kysymykset myöhemmin!

Itsevarmuuttani voi varmasti pohtia pitkästikin, mutta oikeastaan siihen on yksinkertainen vastaus. Minusta on hirveän raskasta ja turhaa olla kukaan muu kuin oma itseni. Olen niin taloudellinen energiankulutukseni suhteen, etten jaksa esittää mitään. Mikäli yritän olla jotain muuta kuin olen, muutun epäitsevarmemmaksi, sillä olen tuntemattomalla alueella. Minulla ei ole pohjaa, ydintä, johon turvata ja josta ammentaa. Täytyy koko ajan miettiä, että mitenhän tällainen ihminen käyttäytyisi tällaisessa tilanteessa ja mitähän tämä sanoisi. Se on vähän kuin lavalla olemista jossain roolissa. Itsevarmuus tulee itsensä syvällisestä tuntemisesta ja sille rehellisenä olemisesta.

Aina kun minulta kysytään, miksi olen niin itsevarma, hämmennyn, sillä minun mielestä olennaisin kysymys on se, miksi joku ei olisi itsevarma. Mielestäni itsevarmuuden pitäisi olla se normi, ei toisin päin. Haha, ja koomisesti kysymyksestä tulee myös väistämättä mieleen vastakysymys, että olisiko sinun mielestäsi minulla jokin näkyvä syy olla olematta niin varma? Tulee heti sellainen olo, että on jotain salaattia hampaassa tai vessapaperia kengänpohjassa. Että minussa on jokin tekijä, mikä ei mätsää itsevarmuuteni kanssa. Itseasiassa jos täysin pureudutaan kysymykseen "miksi olet niin itsevarma", niin sehän on pohjimmiltaan toisen itsevarmuuden ansaittavuutta ja validiutta kyseenalaistava kommentti. Eli siis loukkaus, vähättelyä, toisen pienentämistä. Jos siis sen niin haluaa tulkita, mutta toki voidaan pohtia myös sitä, miksi itsevarmuus yleisesti on enemmänkin poikkeus kuin sääntö, eli miksi sen esiintymistä ihmetellään ylipäätään.

Itsevarmuutta ei mielestäni tarvitsisi kenenkään perustella, mutta ymmärrän, että Suomessa se kuuluu asiaan. Meitä ei täällä varsinaisesti kannusteta olemaan itsevarmoja (vrt. vaikkapa amerikkalainen tai venäläinen kasvatus), vaan pikemminkin vaatimattomia. Vaatimattomuus on meillä hyve. Oletamme vaatimattomuutta myös muilta ihmisiltä, sillä olemme itsekin uhranneet itsemme vaatimattomiksi. Mikäli joku ei noudata vaatimattomuuden kirjoittamatonta sääntöä, hän niin sanotusti stand out, eikä kovin positiivisessa mielessä. Hän saa muiden vaatimattomuuden näyttämään siltä, että he eivät osaisi mitään, olisi mitään ja että heidän vaatimattomuus kaunistaa -ajattelunsa ei toimi. Siispä pröystäilijä vedetään alas sen sijaan, että itse astuttaisiin askel ylös ja sanottaisiin, että hei, minäkin osaan mm. näitä asioita aika helvetin hyvin.

Koko yhteiskunta ja markkinatalous pyörii epäitsevarmuudella. Meitä koitetaan systemaattisesti saada tuntemaan olomme epäitsevarmoiksi, jotta jatkaisimme itsevarmuuden ostamista ja talous pyörisi. Riittämättömyyden tunne on niin syvällä meissä, etten usko maailmasta löytyvän yhtäkään ihmistä, joka modernissa arjessaan riittää. Miettikää, miten paljon maailma muuttuisi, jos kaikki olisivat yhtäkkiä itsevarmempia tai jopa itsevarmoja? Hui. Wau. Ulkoisten, yhteiskunnan ja talouden tarjoamien itsevarmuutta rappeuttavien tekijöiden tiedostaminen ja erittely auttaa varmasti oman itsevarmuuden säilyttämisessä tässä hullussa maailmassa, joka hyötyy siitä, että epäilet itseäsi.

Itsevarmuutta voi opetella. En minäkään aina ole ollut sataprosenttisen itsevarma, varsinkaan teininä, vaan olen ihaillut itsevarmoja ihmisiä ja halunnut tulla sellaiseksi. Ylipäätään me turvaudumme aika paljon "minä nyt vain olen tällainen" -tyyppiseen ajatteluun sen sijaan, että käyttäisimme kapasiteettiamme miettimällä minkälaiseksi oikeastaan haluaisimme tulla. Ujoudesta voi opetella pois, epäitsevarmuudesta voi opetella pois, itsekkyydestä voi opetella pois, laiskuudesta ja epäsosiaalisuudestaan voi opetella pois. Sinusta voi tulla juuri sellainen, minkälainen haluat olla. Työnnä itseäsi epämukavuusalueelle asian tiimoilta, niin alat pikkuhiljaa karaistua.

On helppoa olla itsevarma, kun tykkää omasta elämästään ja seisoo jämäkästi sen takana. Mikäli omia elämänvalintojaan ei allekirjoita tai itselleen tärkeät arvot eivät toteudu omassa elämässä, ei niinkään kannata miettiä, että mistähän sitä saisi itsevarmuutta, vaan mistähän sitä aloittaisi matkan kohti enemmän omannäköistä elämää.

Kuvat: Ihana, taitava, magnificent Meri Björn

Ladataan...

Pages