Ladataan...

Pyysin IG:ssä teiltä kysymyksiä. Otsikon mukaisia sain paljon. Ylipäätään saan tätä kysymystä paljon. Siksi ajattelin vastata siihen ihan omalla postauksellaan. Loput, pienemmät ja isommat q&a:n kysymykset myöhemmin!

Itsevarmuuttani voi varmasti pohtia pitkästikin, mutta oikeastaan siihen on yksinkertainen vastaus. Minusta on hirveän raskasta ja turhaa olla kukaan muu kuin oma itseni. Olen niin taloudellinen energiankulutukseni suhteen, etten jaksa esittää mitään. Mikäli yritän olla jotain muuta kuin olen, muutun epäitsevarmemmaksi, sillä olen tuntemattomalla alueella. Minulla ei ole pohjaa, ydintä, johon turvata ja josta ammentaa. Täytyy koko ajan miettiä, että mitenhän tällainen ihminen käyttäytyisi tällaisessa tilanteessa ja mitähän tämä sanoisi. Se on vähän kuin lavalla olemista jossain roolissa. Itsevarmuus tulee itsensä syvällisestä tuntemisesta ja sille rehellisenä olemisesta.

Aina kun minulta kysytään, miksi olen niin itsevarma, hämmennyn, sillä minun mielestä olennaisin kysymys on se, miksi joku ei olisi itsevarma. Mielestäni itsevarmuuden pitäisi olla se normi, ei toisin päin. Haha, ja koomisesti kysymyksestä tulee myös väistämättä mieleen vastakysymys, että olisiko sinun mielestäsi minulla jokin näkyvä syy olla olematta niin varma? Tulee heti sellainen olo, että on jotain salaattia hampaassa tai vessapaperia kengänpohjassa. Että minussa on jokin tekijä, mikä ei mätsää itsevarmuuteni kanssa. Itseasiassa jos täysin pureudutaan kysymykseen "miksi olet niin itsevarma", niin sehän on pohjimmiltaan toisen itsevarmuuden ansaittavuutta ja validiutta kyseenalaistava kommentti. Eli siis loukkaus, vähättelyä, toisen pienentämistä. Jos siis sen niin haluaa tulkita, mutta toki voidaan pohtia myös sitä, miksi itsevarmuus yleisesti on enemmänkin poikkeus kuin sääntö, eli miksi sen esiintymistä ihmetellään ylipäätään.

Itsevarmuutta ei mielestäni tarvitsisi kenenkään perustella, mutta ymmärrän, että Suomessa se kuuluu asiaan. Meitä ei täällä varsinaisesti kannusteta olemaan itsevarmoja (vrt. vaikkapa amerikkalainen tai venäläinen kasvatus), vaan pikemminkin vaatimattomia. Vaatimattomuus on meillä hyve. Oletamme vaatimattomuutta myös muilta ihmisiltä, sillä olemme itsekin uhranneet itsemme vaatimattomiksi. Mikäli joku ei noudata vaatimattomuuden kirjoittamatonta sääntöä, hän niin sanotusti stand out, eikä kovin positiivisessa mielessä. Hän saa muiden vaatimattomuuden näyttämään siltä, että he eivät osaisi mitään, olisi mitään ja että heidän vaatimattomuus kaunistaa -ajattelunsa ei toimi. Siispä pröystäilijä vedetään alas sen sijaan, että itse astuttaisiin askel ylös ja sanottaisiin, että hei, minäkin osaan mm. näitä asioita aika helvetin hyvin.

Koko yhteiskunta ja markkinatalous pyörii epäitsevarmuudella. Meitä koitetaan systemaattisesti saada tuntemaan olomme epäitsevarmoiksi, jotta jatkaisimme itsevarmuuden ostamista ja talous pyörisi. Riittämättömyyden tunne on niin syvällä meissä, etten usko maailmasta löytyvän yhtäkään ihmistä, joka modernissa arjessaan riittää. Miettikää, miten paljon maailma muuttuisi, jos kaikki olisivat yhtäkkiä itsevarmempia tai jopa itsevarmoja? Hui. Wau. Ulkoisten, yhteiskunnan ja talouden tarjoamien itsevarmuutta rappeuttavien tekijöiden tiedostaminen ja erittely auttaa varmasti oman itsevarmuuden säilyttämisessä tässä hullussa maailmassa, joka hyötyy siitä, että epäilet itseäsi.

Itsevarmuutta voi opetella. En minäkään aina ole ollut sataprosenttisen itsevarma, varsinkaan teininä, vaan olen ihaillut itsevarmoja ihmisiä ja halunnut tulla sellaiseksi. Ylipäätään me turvaudumme aika paljon "minä nyt vain olen tällainen" -tyyppiseen ajatteluun sen sijaan, että käyttäisimme kapasiteettiamme miettimällä minkälaiseksi oikeastaan haluaisimme tulla. Ujoudesta voi opetella pois, epäitsevarmuudesta voi opetella pois, itsekkyydestä voi opetella pois, laiskuudesta ja epäsosiaalisuudestaan voi opetella pois. Sinusta voi tulla juuri sellainen, minkälainen haluat olla. Työnnä itseäsi epämukavuusalueelle asian tiimoilta, niin alat pikkuhiljaa karaistua.

On helppoa olla itsevarma, kun tykkää omasta elämästään ja seisoo jämäkästi sen takana. Mikäli omia elämänvalintojaan ei allekirjoita tai itselleen tärkeät arvot eivät toteudu omassa elämässä, ei niinkään kannata miettiä, että mistähän sitä saisi itsevarmuutta, vaan mistähän sitä aloittaisi matkan kohti enemmän omannäköistä elämää.

Kuvat: Ihana, taitava, magnificent Meri Björn

Ladataan...

Ladataan...

Viime sunnuntaina vietettiin sellaista harvinaista ja legendaarista juhlapyhää kuin Kaisaminnin blogimiittiä. Vuosittainen merkkipäivähän tämä ei suinkaan ole - viimeisin (ja ensimmäinen) lukijamiitti pidettiin nimittäin noin neljä vuotta sitten aikana, jolloin minulla oli yötä päivää päässäni snapback-lippalakki ja grillasin rahkaa pakaroitteni ravinnoksi. Oli siis jo aikakin kokoontua jälleen ja ihmetellä ihmisiä, jotka tietävät minusta jotain todella randomia ja minä en heistä yhtään mitään.

Ja kaikki ne, jotka ovat tässä vaiheessa ihan että mikä miitti ja milloin - miksi en tiennyt?!, niin huutelin tästä ainoastaan Instagramin stooriin. Kun ilmoittautuminen alkoi, paikat (15) olivat menneet täyteen yhdessä yössä. Suhteellisen epäreilu systeemi siis, siitä pahoittelut minulta. Ensi kerralla (siis sitten neljän vuoden päästä) pidän megakemut, jonne mahtuu väkeä enemmän kun minulla on sivunäyttöjä. Lisäksi kerron etukäteen, milloin ilmoittautuminen alkaa, jolloin kaikki sadattuhannet halukkaat voivat valmistautua olemaan nopeita. 

Paikkana meillä oli ihana Makers Kahvila Larussa, jossa saimme vohvelibrunssin ja mimosojen merkeissä jauhaa menemään omassa rauhassa. Makersiin voi varata oman ystäväporukan kanssa privaatin vohvelibrunssin aina joka sunnuntaille. Pöytä notkuu suolaisia ja makeita täytteitä, vohvelit ovat vegaanisia ja gluteenittomia ja kaikki maistuu niiiiin maukkaalta. Iso suositus! Paikkakaan ei ole mikään liukuhihnalta tullut espressohaus tai piknikki, vaan persoonallinen, kotoisa ja tekijöidensä näköinen kahvila. Makersia pyörittää boss lady Minnie, ja jos jotain tässä maailmassa haluan tukea, niin boss ladyja. Eikä kaupungin parhaat vohvelitkaan huono syy ole tulla Makersiin.

Jännittikö? No jännitti! Paikalle oli tulossa jengiä, enkä yhtään tiennyt, mitä he odottavat miitiltä. Olin varautunut siihen, että kukaan ei sano mitään ja joudun yksin julistamaan kolme tuntia totuuksia maailmasta kuten myös siihen, että ihmiset argumentoivat minua vastaan kärkkäästi ja ovat sitä mieltä, että olen ihan täysi pelle ja minun pitäisi mennä takaisin sinne mistä tulinkin.

Todellisuudessahan kaikki miittiin osallistuneet olivat super ihania, älykkäitä, kauniita, hauskoja, keskustelutaitoisia ja kiinnostuneita samoista aiheista kuin minäkin. Ja niin miitti luovi eteenpäin kuin puro kaikkien ollessa (yksitellen) äänessä ja aiheiden vaihtuessa lennosta. Puhuttiin mm. seksistä, elinikäisestä rakkaudesta ja rakkaudettomuudesta, parantavista orgasmeista, seksuaalisesta vapautumisesta, yhteiskunnan aivopesusta, hormoneista, terveydestä, deittailusta, eroamisesta, tantrasta, spermasta, pohdittiin omaa seksuaalihistoriaa ja sen vaikutuksia nykyhetkeen sekä mietittiin vähän sitä, onko avioliitossa mitään ideaa. Moni jakoi omasta elämästään melko henkilökohtaisiakin asioita, ja se teki ilmapiiristä intiimin, lämpimän ja välittömän. Erityisen otettu olin myös siitä, että jengiä oli tullut aika reilusti myös PK-seudun ulkopuolelta!

Kiitos hirmuisesti kaikille paikalla olleille! Toivottavasti goodie bagissa olleet Puhdistamon lahjat ovat päässeet jo käyttöönne. Kaiken kaikkiaan hirveän inspiroiva sunnuntaiaamu. Kyllähän tuolta ideoita lähti liikkeelle laittaa pystyyn ties minkälaista tapahtumaa seuraavaksi. Katsotaan, josko se onnistuisi nopeammin, kuin neljän vuoden päästä. Ideoita saa heitellä!

Kuvat & assarointi & yleinen ihanana oleminen: Tiia Nyholm

Ladataan...

Pages