Ladataan...

Kaupallinen yhteistyö: Storytel

Olen (vasta!) tänä kesänä päässyt tutustumaan tähän nykyihmisen moderniin kirjamuotoon, äänikirjaan. Sinällään on hassua, että äänikirjan kuuntelu mielletään ainakin joissain piireissä uudeksi ja kokeelliseksi, sillä oikeastihan äänikirjat ovat olleet olemassa jo kauan ennen varsinaisia kirjoja. Tarinankerronta on yhtä vanha keksintö kuin ihminen. Vasta kirjoitustaidon keksittyä tarinat eivät kulkeneetkaan suullisesti sukupolvelta toiselle, vaan levisivät tekstin muodossa kaikille tekstejä ymmärtäville.

Paluu tarinan kertomiseen puheen muodossa teknologian avustamana on ihana. Kukaan ei kerro enää tarinoita! Minä rakastan tarinoita. Jos minulle sanoo, että kerro tarina, kerron ihan varmasti tarinan. Se on värikäs, siinä on yksityiskohtia, alku, keskikohta ja loppu ja se päättyy usein aina onnellisesti. Kerran lentokoneessa kerroin korttipelin korteilla jännittävää hoviin sijoittuvaa tarinaa Kuningattaresta ja hänen Palvelija-Jätkistä ja säädöistä Kuninkaiden kanssa. Lento vierähti nopeasti.

Tässä yhteistyössä Storytelin kanssa sain kuunneltavakseni Saara Turusen Sivuhenkilön, ja tietty loputkin Storytelin tarjonnasta, kuten vaikkapa Rönkkösen Bikinirajatapauksen, jonka lukemista/kuuntelemista olen kirjan julkaisemisen jälkeen välttänyt viimeiseen asti, sillä en halua kokea sitä samaa tuskaa, jonka koin, kun olin lukenut Mielikuvituspoikaystävän viimeisen lauseen, ja jouduin kohtaamaan sen faktan, että kirja on loppu. Pysytään tässä postauksessa kuitenkin Sivuhenkilössä, joka oli piristävän melankolisen samaistuttava kertomus rauhallista elämää elävästä kirjailijanaisesta, jonka kirja on juuri julkaistu.

Jotenkin ihanaa lukea (tai siis kuunnella) tekstiä, joka on tajunnanvirtamaista, mutta kuitenkin huolitellusti ja tarkasti kirjoitettu. Kieli oli nautinnollista ja arkista. Tämä on juuri niitä kirjoja, joissa ei hirveästi tapahdu mitään, vaan asioiden, tunteiden ja ajatusten kuvailu ja jopa märehtiminen on pääroolissa. Sellaisia kirjoja rakastan. Saatoin välillä pysäyttää äänikirjan vain jäädäseni fiilistelemään jotain lausetta. Yleensä kirjaa lukiessa merkitsen lauseorgasmit hiirenkorvalla, jotta voin palata niihin myöhemmin. Tässä äänikirjassa mieleni teki kirjoittaa ne ylös puhelimen muistiinpanoihin, sillä kirjan ollessa puhetta, tuntui, että kaikki kuultu vain valui jonnekin, eikä koskaan palaisi. Hetki oli aina vain tässä, eikä tarinan kokonaisuutta nähnyt, kuten perinteisessä kirjassa.

Ajaudun aina lukemaan kirjoja ja katsomaan elokuvia, jotka kertovat naisista ja ovat naisten luomia tarinoita. Olen tehnyt sitä pienestä pitäen, sillä en henkilökohtaisesti löydä juurikaan samaistumispintaa klassisesta miehen kertomasta tarinasta, jossa pääosaa esittävä mies on kova jätkä ja muu maailma ympärillä heijastaa sitä. No, kärjistetysti. Tässä kirjassa rakastin taiteilijuuttaan pohtivan, ilon ja apeuden hetkissä risteilevän pääosan rehellisyyttä elämän arkisuudesta. Kirja sekoitti kirjailijan omaa elämää ja fiktiota, esimerkiksi kirjailijan ystävän Antti Holman allegoria esiintyi kirjassa Kuuluisana Ystävänä. 

Tavallisessa kirjassa tykkään palata aina taaksepäin ja lukea jotkut kappaleet useaan kertaan, joten äänikirjan kuuntelu oli oikeasti aluksi aika haastavaa. Olin paniikissa siitä, miten ehdin kuulla ja ymmärtää kaiken. Makustelemaan ei ehtinyt, kun tarina meni jo eteenpäin. Onneksi lukija luki rauhalliseen tahtiin ja taaksepäin kelaaminenkin onnistui. Kun ääneenlukijan kanssa virittäytyi samalle aaltopituudelle ja antoi tarinan virrata sellaisena kuin se virtasi, aika kirjan parissa vierähti nopeasti ja vaivattomasti.

Oleellinen huomio on myös se, että yleensä kirjailijan ja lukijan välissä on vain yksi tulkittava taso, teksti. Nyt niitä oli kolme. Oli itse ääneenlukijan tapa tulkita tekstiä ja toisaalta myös kuulijan tapa tulkita lukijaa. Huomasin monesti miettiväni, miltä puhe näyttäisi tekstin muodossa, ja olisinko itse käyttänyt tuollaista äänenpainoa ja miten olisin ymmärtänyt minkäkin lauseen. Jossain vaiheessa luovutin analysoinnin, ja nautin äänikirjasta aivan kuin ääni, jota kuuntelin, olisi sen alunperinkin tarinoinut. Kaiken lisäksi kirja oli minä-muodossa eli lukijan äänestä tuli tavallaan päähenkilön ääni.

On kyllä jotenkin rohkeaa, ellei jopa riskialtista tehdä kirjasta ihan uusi äänikirjan muodossa. Äänikirjana se lakkaa olemasta kirja, ja siitä tulee väkisinkin esitys. Mutta kun tämän esityksellisen luonteen ymmärtää, pääsee nauttimaan. Niin kauan, kun menee teatteriin, ja toivoo näkevänsä näytelmätekstin sellaisenaan, on aika hankalaa. Ellei äänikirja ole toteutettu itse kirjailijan lukemana, on mielestäni äänikirja itsessään aina oma taideteos. Eikä se ole huono asia!

Pääsin tämän yhteistyön tiimoilta osallistumaan myös lukupiiriin Lauran ja Henriikan kanssa! En kestä! En ole ikinä ollut lukupiirissä, vaikka olen aina halunnut kirjan luettuani jonkun kanssa siitä keskustella. No nyt me päästiin keskustelemaan. Höpinät kirjasta ja äänikirjakokemuksesta on kuunneltavissa podcastin muodossa täällä.

Jos Turusen Sivuhenkilö herätti mielenkiinnon, pääset kuuntelemaan sen vaikka heti! Storytel tarjoaa teille ilmaiseksi 30 päivää kuunteluaikaa ja koko kirjasto on käytössä. Pääset hyödyntämään lahjan tästä linkistä.. Ei muuta kuin biitsille, lenkille tai ripsihuoltoon ja napit korviin.

Ihanaa kesäkuuta tarinoiden parissa!