Ladataan...
Haalistunut karttapallo

Viime lauantaina meijän piti mennä yhden lapsen syntymäpäiväjuhlille (emme sitten voinetkaan mennä, koska päiväkodin alotettua on pakko sairastaa, eikö vain...) ja muutama päivä ennen juhlia tajusin, että mulla ei ole enää ainuttakaan lyhyttä mekkoa...

Äitiyslomani loppuu ensi viikolla. Työni teen kotoa, kahviloista ja tapaan asiakkaita niin messuilla, konferensseissa kun illallisten merkeissä. Paras vaate mielestäni asiakastapaamisiin on lyhyt mekko, kun tyyliä voi sitten niin helposti vaihtaa tilanteeseen sopivaksi asusteilla, jakuilla ja kengillä.

Päätin siis aloittaa lyhyiden mekkojen metsästyksen. Vaatekaappiini sopisi sinisen, punaisen ja beigen sävyiset mekot ja ensimmäinen löytyi Majelta. Tuollaisenaan se menee kesäjuhliin, hihat saa jakun sisään businesslookia varten ja villatakin kanssa hihat voi laittaa röyhelömäiseksi kaulukseksi, jos on rennompi illallinen kyseessä. On muuten ihanan laadukasta kangasta! Majen mekkoja pitää alkaa pitää silmällä tulevaisuudessakin...

Ladataan...

Ladataan...

Äitini ei ikinä kokkaa mitään lukemalla resptejä vaan miettii itse mikä maistuisi hyvälle tai mitkä raaka-aineet sopisivat hyvin yhteen. Olen oppinut tämän äidiltäni ja siksi suurin osa ruuista mitä syömme on keksittyjä siinä samalla niitä kokkailessa.

Mieheni Francesco on erinomainen kokki. Hän on valmistanut jotkut elämäni parhaimmat makuelämykset. Mutta itse kun haluan arkiruuan valmistuvan nopeasti, pinnani ei kestä odottaa kun Francesco kokkaa. Hänen ruuanlaittonsa alkaa ruokakaupassa käynnillä. Siellä hän voi helposti viipyä tunnin tai kaksi. Kotiin tultuaan hän soittaa ensin isoäidilleen ja keskustelee siitä reseptistä ja sitten äidilleen ja sitten taas isoäidilleen ja palaa takaisin ruokakauppaan. Kotiin tultua hän kaataa lasiin viiniä ja laittaa jazzia soimaan ja siemailee sitä viiniä ja lauleskelee ja tanssii "että pääsee kokkaamisen makuun". Sitten hän alottaa kokkailemiset ja soittaa taas isoäidilleensä varmistaakseen jonkun asian. Jos vaikka kotona on yksi iso valkosipulinkynsi eikä kahta pientä on lähdettävä takaisin ruokakauppaan... lopputulos on aina aivan mielettömän hyvää ruokaa mutta prosessi on pitkä.

Oma repertuaarini on kasvanut kun olen asunut eri maissa. Itävallassa opin syömään kurpitsaa, tekemään leivitettyä lihaa ja jostain syystä minulla oli silloin kova inkiväärikausi. Ruotsissa opin jostain kumman syystä kokkaamaan meksikolaista. Meillä kotona on myös noin viisisataa eri reseptiä lihapullille. Parhaimmat mielestäni on sellaiset, joissa hieman fetaa ja aurinkokuivattuja tomaatteja lihapullataikinassa ja sitten ne paistetaan myrtti-yrtin kanssa. Mutta henkilö, joka on tuonut eniten uusia reseptejä keittiöömme, on Eeva Kolu.

En lue mitään muita reseptejä paitsi Eevan ja hän saa minut aina innostumaan jostakin. Eeva on tutustuttanut minut niin juustokuminaan, tahiiniin, kikherneisiin, bataattiin kuin kylmäuutettuun kahviin ja Eevan ansiosta meillä on aina pullo kuohuvaa jääkaapissa.

Kun siis luin hänen blogistaan, että hän oli koonnut reseptejä yhteen ja samaan paikkaan ostin ne heti samantien. Viime aikoina olenkin ottanut oikein harrastuksekseni saada inspiraatiota näistä resepteistä ja uusia hieman arkirepertuaariamme. Kaikki tämän postauksen kuvat ovatkin mitä olen kokkailut  Eevan ja Kanerva Ahonalan Paremmille Tavoille-reseptikirjasta. Suosittelen!

Ladataan...

Ladataan...

Ei ole mikään salaisuus, että rakastan hyvää hömppää! Kun työni (ja ennen sitä opiskeluni) on hyvin teknistä olen aina tasapainottanut sitä katsomalla ja lukemalla jotakin aika aivot-narikkaan, hyvänolon tuovia sarjoja ja kirjoja. Kun kuulin Lindan ja Alexan Nonsense-podissa sarjasta Younger etsin sen heti käsiini ja katsoinkin 5 tuotantokautta kahdessa ja puolessa viikossa! Jokainen jakso on 20 min pitkä, eli ehdin katsoa yhden jakson ennen Iselinin herättyä, muutaman jakson aina kun hän nukkui päivällä ja muutaman illalla kun hän oli mennyt nukkumaan. Jos siis joku kaipaa viihdettä, jossa kivoja vaatteita, rakkausdraamaa ja naisia, jotka tekevät uraa niin katsokaa Younger!

 

 

Ladataan...

Ladataan...

Kävimme sunnuntaina Monte Palanzonella, joka on lähin "korkea vuori" meilläpäin. Olimme lukeneet säätiedotusta ja varautuneet kylmään ja tuuliseen retkeen. Paksut pilvet kiersivät ympärillämme mutta tulematta yllemme ja saimme oikein kuuman sään! Saimme riisua vaatteita ja taktikoida veden käyttöä... meillä nimittäin oli mukana kuumaa teetä enemmän kuin kylmää vettä! Huipulla olimme pilven sisällä, joten saimme 5 minuutiksi käyttöä lämpimille vaatteille mutta taas alasmentäessä pysähdyimme ottamaan aurinkoa.... ja onnistuinkin sitten saamaan auringonpistoksen.

 

 

Ladataan...

Tyttäremme Iselin Ingeborg täyttää tänään 8 kuukautta! Viime kuun aikana Iselin on oppinut nousta seisomaan. Hän osaa myös kävellää kun saa pidettyä kiinni esimerkiksi sohvasta tai pinnasängyn laidasta. Hän on hyvin ylpeä taidostaan ja yleensä kiljahtaa riemusta kun on pystyssä. Tämän taidon myötä hän on myös keksinyt leikin, että seisahtaa sängyssään seisomaan ja heittää tuttinsa sieltä lattialle ja naurahtaa kun se kolahtaa lattiaan.

Isse on kova tyttö painimaan. Hän haluaisi kiivetä, halata, töniä, repiä, maistella ja pussailla samaan aikaan. 

Issellä on nykyään kaksi alahammasta. Hän rakastaa juoda vettä ja täyttäisi mielellään vatsansa sillä! Hän syö päivittäin hedelmää, jugurttia, iltapuuroa ja päiväruokaa, joka on jotakin soseutettua vihannesta, kalaa, lihaa ja/tai juustoa. Hän on saanut noin viikon ajan sormiruokaa soseiden lisäksi mutta on vielä motoriikkaopettelemista saada pienistä palasista otetta. 

Isse tykkää olla keittiössä seurana. Mikro, uuni ja pyykinpesukone (kyllä, Italiassa on usein pyykinpesukone keittiössä...!) ovat kuin televisioita hänelle. Hän rakastaa kun vettä lorisee kraanasta tai kun vesi alkaa kiehua ja huudahtaa aina iloisesti asiasta.

Olemme opiskelleet eläimiä. Olemme lukeneet niistä kirjoista ja käyneet katsomassa niitä luonnossa. Ainoa tapa saada Iselinin olemaan paikoillaan vaipanvaihdon yhteydessä onkin huutaa kukkokiekuu! ja ammuuuuu :)

Olemme käyneet viime kuun aikana monesti patikoimassa ja Iselin rakastaa sitä edelleen. 

Isse viettää 8 kk-päivää sanomalla mämmämmämmämmäm, joka on hänen lempisanansa. Onnea Isse!

Ladataan...

 

Joka alkusyksy Gorgonzolan kaupungissa järjestetään sagra, eli gorgonzola-juhlat. Kaupungin kadut suljetaan liikenteeltä ja ne täyttyvät kojuilla. Kojuista voi ostaa kotiin erilaisia gorgonzola-tuotteita ja paikan päällä kokattua ruokaa. Tarjolla oli niin gorgonzolalasagnea, kuin -risottoa, erilaisia voileipiä, pizzoja ja jopa jäätelöä! Itseasiassa gorgonzola-jäätelö oli ihan mielettömän hyvää! (Jos teitä epäilyttää makuaistini, voin kertoa, että Suomessa valkosipulimarkkinoilla mielestäni valkosipulijäätelö oli hyvää, eli siitä voi päätellä jos itse tykkäisi :) haha).

En muuten tiennyt, että gorgonzolaa kypsennetään vaan muutaman kuukauden! Sen voimakas maku on saanut mut uskomaan, että se on tosi pitkään kypsynyttä juustoa... mutta ei, kaupasta ostettu gorgonzola on kypsynyt 1-3 kuukauden verran. Ostimme kotiin sagran erikoisuutta, vuoden kypsynyttä gorgonzolaa. Sen alkumaku oli kuin mikäkin gorgonzola, mutta jälkimaku oli todella pikantti, ihan kuin olisi syönyt chiliä! Ja todella hyvää viikunahillon kanssa.

 

Ladataan...

Pages