Ladataan...

* Kaupallinen yhteistyö, liput saatu

Haikeudella muistelin pitkään Ikaalisten vanhaa tunnelmallista Ti-Ti taloa, kun se sulki alkuvuonna ovensa lopullisesti . Ehdimme vierailla keltaisessa hirsitalossa useampaan kertaan. Koko perhe pidimme talon tunnelmasta, jännittävistä touhutiloista ja tietenkin sympaattisesta Ti-Ti Nallesta perheineen.

Suhtauduinkin hieman varauksella, kun kuulin Ti-Ti Talon muuttavan Lempäälän Ideaparkin kauppakeskukseen. Ajattelin, ettei vanhan talon charmia voi mitenkään siirtää - varsinkaan minkään ostoskeskuksen sisään. Tytärtä kuitenkin kiinnosti nallejen uusi koti heti siitä lähtien, kun se oli uuteen paikkaansa rakennettu. Hän kyseli useampaan kertaan, koska taloon pääsee käymään. Kävimme kesällä paristi pikaostoksilla Ideaparkissa, mutta emme ehtineet käydä kuin talon ovella kerran kurkistelemassa. Ei se hullummalta vaikuttanut. Noh, ajattelin, muuttaahan sitä ihmiset ja vaihtaa välillä kotia, miksei sitten nalleperhekin!

Viikko sitten kävimme vihdoin tutustumassa Ti-Ti Nallen uuteen kotiin. Aurinkoisen keltainen talo on rakennettu Ideaparkin toiseen kerrokseen ja toisin kuin alkuperäinen talo, se on yksikerroksinen. Kaikkiaan uudessa kodissa on jopa 1000 m2 tilaa!

Sisään astuessa nalletalon tunnelma oli entiseen tapaan värikäs ja iloinen. Vierailijoiden tavaroille oli rakennettu kirkkailla väreillä maalatuista puulaatikoista ja metallisangoista hauskat säilytyslokerikot. Lähellä sisäänkäyntiä oli myös värikkäitä naulakkoja, nalleperheen  potretit ja hurmaava nukkekoti pienine nalleasukkaineen. Kyseessä oli pienoismalli nallejen 80-luvun ensimmäisestä talosta! Heti talon alkuosassa oli myös äiti-lapsihuone, jossa on mahdollisuus vaikka rauhassa nojatuolissa istuen imettää.

Uudessa kodissa oli monia Ikaalisten talosta tuttuja ja tyttären kaipaamia tiloja, kuten omat huoneet Ti-Ti Nallelle ja Tiri-vauvalle sekä Tau-Nallelle ja Triolille. Molemmissa pikkunallejen huoneissa oli paljon ihania yksityiskohtia, kuten minikokoinen prinsessalinna ja kaksi bussia, joihin pääsi sisään leikkimään. Leluja, kirjoja ja puuhapaikkoja riittää!

Uudessa talossa on myös tuttu nurkkaus, johon saa jättää tutit ja tuttipullot Tiri-vauvalle, jos lapsi on niistä luopumassa. Talossa on tuttuun tapaan myös paloasema, nalleisän nikkarointipaja, musiikkihuone soittimineen, keittiö, kauppa, tarinahuone, halipaikka ja kaiku-ukon huone. Kannattaa siis varata useampi tunti aikaa vierailulle nalletalossa. Elämyksiä, katsottavaa ja kosketeltavaa on paljon.

Tytär oli etukäteen huolissaan erityisesti siitä, löytyykö uudesta talosta Äiti Nallen maalausateljee. Hän rakastaa piirtämistä, maalaamista ja askartelua. Ja löytyihän se ateljee ja sinne tietenkin ensimmäisenä suunnattiin maalaamaan. Lasten maalauksille on nyt vain entistä enemmän tilaa. Ateljeen lisäksi niitä oli ripustettu kuivumaan myös terassin naruille. Siellä on siis lasten töiden jatkuvasti vaihtuva taidenäyttely, joka näkyy alas Ideaparkin muille vierailijoille saakka. Mikä ihana idea. Me otimme H:n maalauksen kuitenkin mukaan kotiin. Kannattaakin suunnata ensin maalaamaan, niin taideteos ehtii rauhassa kuivua vierailun aikana ja sen saa sitten kuivana mukaan kotiin, jos haluaa.

Yksi uusi juttu Ti-Ti Nallen kodissa ja oma ehdoton suosikkini on Hirsimetsä. Tilaan on siis rakennettu ihan oikea satumetsä puineen, sienineen, kasveineen, eläimineen ja muine metsän asukkaineen. Tunnelma Hirsimetsässä on salaperäinen ja kiehtova. Sitä korostaa vielä metsän hieno purppurainen valaistus. Hirsimetsästä löytyi mm. Merenalainen maailma musiikkisadusta tuttu suuri simpukka, jonka sisään Ti-Ti Nalle joutui seikkailussa vangiksi. Olisin halunnut jäädä Hirsimetsän kannon päälle rauhassa istumaan ja fiilistelemään pitkäksi aikaa ja unohtaa ympäröivän maailman.

Ti-Ti Nallen uudessakin kodissa pääosassa ovat tietenkin sympaattiset ja rakastettavat nallet: Ti-Ti Nalle ja hänen sisaruksensa Trioli, Tau Nalle ja Titi-vauva, äiti- ja isä- sekä isoisä- ja isoäitinalle. Näimme melkein kaikki nämä nallet vierailumme aikana.

Toisin kuin vaikkapa Muumimaailman muumit, nallet ottavat enemmän suoraa kontaktia lapsiin. He eivät vain touhua omiaan, vaan touhuavat lasten kanssa. Tanssittavat, laulattavat, leikkivät. Nalleilla on aikaa jokaiselle vierailijalle, isolle ja pienelle. He touhuavat talossa kuin omassa kodissaan. Tietenkin! Ja mikä ihaninta halivat ja lohduttavat. Itsekin halin äitinallea ja oli hauskaa. Toisaalta nallet ovat myös varovaisia ja hienotunteisia, eivätkä tule liian lähelle, jos lasta hieman jännittää. Nalleille voi vain sanoa käsipäivää tai katsella heitä hieman etäämmältä, jos halaaminen tuntuu liian uskaliaalta.  Nallet eivät tietenkään puhu, mutta he ovat erittäin vahvasti läsnä ja vieraanvaraisia jokaista kävijää kohtaan. Juuri tästä tulee hyvä mieli, koska jokainen kävijä tuntee itsensä tärkeäksi ja huomioiduksi.

Tyttäremme vierailun kohokohta oli ilman muuta talon kaupassa. Hän oli siellä leikkimässä kaikilla niillä ihanilla leikkiruoilla ja astioilla, mitä kaupasta ja keittiöstä löytyy, kun itse Ti-Ti Nalle tuli yllättäen ostoksille. Nalle keräsi kaupasta korin täyteen tavaraa ja vei ne kassalle. Tyttömme sai siis leikkiä kauppaa talon pääasukin kanssa - ja voi että se oli iso juttu ja hieno kokemus hänelle. Ostosten jälkeen Ti-Ti istui ruokapöytään ja tyttömme keitti hänelle kahvit ja kaatoi kuppiin. Tätä kivaa leikkihetkeä on muisteltu jo moneen kertaan jälkeenpäin.

Tekemistä riittää uudessa Ti-Ti talossa vaikka koko päiväksi. Talo tempaisee lapset mukaan leikkeihin, musiikin ja sadun maailmaan. Ja mikä hienointa, se saa myös aikuisen unohtamaan hetkeksi talon ympäröivän maailman, pyykkikasat ja työhuolet. Elämä talossa on niin leppoisaa ja myönteistä ja nallet niin sydämellisiä ja vieraanvaraisia, että väitänkin Ti-Ti talolla olevan myös aikuisille stressiä laukaiseva vaikutus. Joten miten olisi työpaikan seuraava TYKY-päivä Ti-Ti Nallen kodissa? :) Ei muuten hassumpi ajatus lähteä sinne hassuttelumielessä aikuisten kesken touhuamaan, tanssimaan ja maalaamaan. Lapset tämän jo hyvän vaikutuksen tietävätkin, mutta he ovatkin parempia heittäytymään elämästä nauttimiseen kuin me aikuiset.

Kun me nalleille annettujen halien ja heilutusten jälkeen lähdimme vihdoin sulkemisaikaan Ti-Ti talosta kohti kotia, niin oli tyttärellä ja meillä vanhemmillakin oikein rento ja kiva fiilis. Ti-Ti Nallella perheineen on sellainen vaikutus, he saavat mielen onnelliseksi ja saavat maailman näyttämään edes vähän sympaattisemmalta paikalta. Nähdään siis taas pian nallet!

 

Ladataan...

Ne, jotka ovat seuranneet blogiani alusta tai alkuvaiheesta lähtien, muistavat varmaan, että projektinani on pudottaa vähintään 20 kg, mieluiten 25 kg painoa. Keväällä ja alkukesästä kirjoittelin karppauksesta, nutrauksesta ja elämäntapamuutoksesta.

Riku Suokas piti eilen Stand up! -ohjelmassa hervottoman hauskan esityksen laihduttamisen vaikeudesta. Hän kertoi, miten nyppii tyypit, jotka sanovat: "Laihduin 15 kg. Se oli ihan helppoa, kun jätin vain leivän pois. Helvetti, itseni pitäisi jättää ruoka pois, enkä silti laihtuisi!" Itselläni on ollut välillä aivan samanlainen fiilis. Olen nimittäin myös nutrannut, ollut ilman varsinaista ruokaa, mutta homma ei juuri ole edennyt.

Missä mennään?

Sain silloin keväällä/kesällä nelisen kiloa pois ja siihen se sitten jämähtikin. Noh, ainakaan en ole lihonut noita kiloja takaisin. Olen koittanut antaa boostauksia dieetille nutrausjaksoilla ja tiukalla ketokarpilla. Ennen kaikkea olen koittanut opetella uudenlaista elämäntapaa suhteessa ruokaan. Kyllähän se paino putoaakin, mutta sitten tulee joku syysdepispäivä tai alkavat menkat hormoonimylläköineen  ja ostan suklaalevyn tai tilaan pizzan. Helposti huonosti syöminen jää sitten pariksi kolmeksi päiväksi päälle ja tulos on plus miinus nolla. En liho, enkä laihdu. Lopulta tästä tulee toistuva psyykkinen toimintamalli, joka iskostuu opittuna pavlovin koira -tyyliin mieleen. Pohjimmaisena ajatuksena on: ei tästä kuitenkaan tule taaskaan mitään. Ei tästä tule ikinä mitään.

Luin jokunen aika sitten jutun, jonka mukaan ihmisen suolistobakteerit vaikuttavat alttiuteen lihoa. Esimerkiksi lihavuusleikkausten jälkeen näitä hoikkien ihmisten bakteereita istutetaan ylipainoisen suolistoon, että saavutettava laihdutustulos säilyisi paremmin. Voisiko joku kiva hoikka ihminen myydä mulle pussillisen omia bakteereitaan? Maksan hyvin. :) Mulla on lisäksi ollut yksi allergialääke, joka nostaa painoa, kerryttää nestettä kehoon ja sitä ollaan nyt vaihtamassa toiseen ja ajamassa alas. Kilpirauhasarvot heittelevät ja olen menossa Taysiin lisätutkimuksiin asian tiimoilta. Ylipainooni on siis muitakin syitä kuin liiallinen ruoka ja liian vähäinen liikunta. En tosiaan syö niin paljoa, että se selittäisi kokonaan tätä tilannetta.

Ryhtiliike

Mutta periksi en anna! In Finland we have this thing called sisu! Koitan taas ryhdistäytyä. Mulle suurin ongelma laihdutuksessa on on/off -asenne, josta olen aiemminkin kirjoittanut. Joko syön superterveellisesti ja dieetti toimii  tai sitten syön mitä sattuu, koska yksi suklaapatukka on tarkoittanut mulle, että koko päivä on jo pilalla ja voin syödä mitä vaan, koska ei ole enää sen päivän osalta väliä, vaan aloitan dieetin sitten taas huomenna. Juuri tästä asenteesta ja ajattelumallista olen viime kuukaudet pyrkinyt opettelemaan eroon. Osittain olen siinä onnistunutkin, koska paino ei ole nyt noussut. Opittujen toimintamallien poiskitkeminen vie kuitenkin aikaa. Pitää opettaa aivonsa ajattelemaan uudella tavalla.

Mä koitan nyt entistä tiukemmin noudattaa hyväkarppausta, koska se tuntuu mulla toimivan parhaiten ja pitää myös olon muutenkin hyvänä ja terveenä. Rydyn taas kirjoittelemaan teille säännöllisesti dieetistä, eli miten etenen tässä laihdutusprojektissani. Voin laittaa myös karppiruokareseptejä jakoon, jos haluatte? Tarkoituksena on tehdä nyt viikonloppuna mm. gluteenitonta karppipitsaa artesaanityyliin. Ah, tuli heti nälkä! Eikö kuulostakin hyvältä?

Onko täälla muita karppaajia tai ikuisia laihduttajia? Vertaisktukea kaivattaisiin.

Kivaa viikonloppua kaikille!

Kuvat: Unsplash

Ladataan...

Kuinka moni vielä muistaa muutaman vuoden takaisen valtavan debatin, mikä syntyi Niina Mikkosen päivähoitoa koskevista näkemyksistä? Hänen mukaansa lapset tulisi hoitaa kotona ja päivähoito on suorastaan haitallista lapsen kehitykselle. Hän vertasi päivähoitoa totalitarismiin ja fasismiin ja kertoi koko päivähoitolaitoksen syntyneen SS-johtaja Himmlerin ajatusten pohjalta. Niina Mikkonen teki sittemmin kunnioitettavaa lähimmäistyötä aviomiehensa Timo T.A. Mikkosen omaishoitajana. Respectiä hänelle siitä, mutta päivähoitonäkemyksissään hän oli pihalla kuin lumiukko, pallogrilli tai ulkohuussi.

Vuosi kotona ja hoitoon

Itse olin vuoden verran äitiyslomalla ja vanhempainvapaalla, kunnes palasin töihin. Taloudellinen pakko oli syynä, enkä oikeastaan halua avata sitä julkisesti sen enempää.  En missään nimessä ole silti tällaisen ratkaisun kannattaja ja koen siitä huonoa omaatuntoa varmaan loppuikäni. Oli yksi elämäni vaikeimpia hetkiä viedä niin pieni lapsi hoitoon. Pyörin monta viikkoa etukäteen unettomana sängyssä ja luin Liisa-Keltinkangas Järvisen näkemyksiä siitä, miten alle kaksivuotiasta lasta ei saisi viedä hoitoon kiintymyssuhteen vaurioitumisen vuoksi. Vaikutukset voivat hänen mukaansa näkyä pitkälle aikuiselämään.

Onko teillä muilla lukijoilla ollut vastaavia syyllisyydentunteita?

Kotihoidon edut

Mä en missään nimessä ole myöskään paatoksellinen kotihoidon kannattaja, mutta on siinä todella paljon hyviä puolia ja olisin itsekin valinnut sen mahdollisuuden ainakin siihen asti, kun lapsi on kaksi tai kolme, jos se vain olisi ollut mahdollista. Sen jälkeen lapselle olisi mun mielestä ollut parasta mennä hoitoon henkisen kasvun ja virikkeiden sekä sosiaalistumisen kannalta ajateltuna.

Suomalainen kotihoidontuki on älyttömän pieni, mutta maailman mittakaavassa harvinainen olemassa ylipäätään samoin kuin pitkä äitiys- ja perhevapaa, joka meillä on. Edelleen monissa Euroopan maissa äitiysloma kestää vain kolme kuukautta. Ja niissäkin maissa, missä se on pidempi, ei korvauksia makseta lähellekään niin pitkään kuin Suomessa. Järkyttävää!

Kotihoidossa lapsi saa kasvaa stressittömästi ja turvallisesti. Kiintymyyssuhde hoitavaan vanhempaan tai vanhempiin, jos he vuorottelevat, muodostuu syväksi ja vahvaksi, millä on taatusti merkitystä myöhemmän tunne-elämän ja turvallisuudentunteen kehittymiselle. Tämä vanhempi voi olla yhtä hyvin äiti kuin isä.  

Sitä mä en kuitenkaan ymmärrä, että osa lapsensa kotona hoitavista äideistä syyllistää työhön palaavia vanhempia kliseisillä ajatuksillä kuin että näin toimiville vanhemmille ura ja raha olisivat tärkeämpiä kuin oman lapsen kanssa vietetty aika. Jokaisen perheen tilanne on kuitenkin yksilöllinen, eikä ulkopuolisten pitäisi sitä millään lailla moralisoida suuntaan tai toiseen.

Tosiaan itse näitä asioita aiemmin kelatessani kylmä hiki otsalla luin emeritusprofessori psykologi Liisa Keltinkangas-Järvisen näkemyksiä. Hänen mukaansa alle puolitoistavuotiasta lasta ei olisi hyvä viedä päivähoitoon, ei ainakaan päiväkotiin, koska ennen tuota ikää lapsi ei voi muodostaa kiintymyyssuhdetta muihin kuin vanhempiinsa. Aina pahempi, jos lapsi on isossa päiväkotiryhmässä ja hoitajat vaihtuvat tiheään. Keltikangas-Järvisen mukaan tuon ikäinen lapsi ei vielä pystykään toimimaan ryhmässä turvallisesti ja siksi kotihoito olisi paras ratkaisu.  

Päiväkoti vaihtoehtona

Useimmiten kai perheen taloudellinen tilanne, urakysymykset ja työtilanne vaikuttavat siihen, onko töihin palattava melko pian vai ei. Sekin vaikuttaa montako lasta perheessä on entuudestaan ja ovatko he päivähoidossa tai koulussa. Tuntuisi monesta ehkä hassulta jäädä kotiin hoitamaan vaan yhtä lasta, jos kaksi muuta ovat jo päikyssä. Vai olenko väärässä?

Suomalainen päivähoitojärjestelmä on aikoinaan luotu 1800-luvulla siksi, että emansipoituneet suomalaiset naiset pääsisivät työelämään kiinni ja ansiotöihin tasavertaisina miesten kanssa. (Että terveisiä vaan Niina Mikkoselle, Himmler ei vaikuttanut 1800-luvulla. ;)) Tuolloin ei kyllä tiedetty tarpeeksi lapsen kehityksestä ja lapset vietiin aivan liian pieninä vauvoina hoitoon kodin ulkopuolelle, siitä olen samaa mieltä.

Päiväkotihoidossa olleita lapsia on tutkittu melko paljon. Ruotsalaistutkimuksessa seurattiin yli 20 vuoden ajan sekä päiväkodissa että kotona hoidettuja lapsia. Tutkimustulokset olivat kiistattomia: kouluiässä päiväkodissa olleiden lasten koulumenestys oli parempaa kuin kotihoidossa olleiden ja 25 vuoden ikäisinä he olivat selkeästi onnellisempia ja sosiaalisempia kuin kotihoidossa kouluikään saakka olleet lapset. Vastaavia tuloksia on saatu muistakin laajoista tutkimuksista. Parisen vuotta sitten valmistui myös suomalaistutkimus, jonka mukaan viimeistään kolmevuotiaana tai aikaisemmin päivähoidon aloittaneet pärjäävät paremmin koulussa aina lukioikään saakka kuin sitä myöhemmin aloittaneet tai esikouluikään saakka kotihoidossa olleet.

Päiväkodissa lapsi saa koulutettujen lastentarhanopettajien antamaa varhaiskasvatusta. Kaverit, ryhmässä toimiminen ja sosiaaliset sekä toiminnalliset virikkeet ovat tärkeitä ja niitä on kotioloissa vaikeampi tarjota kuin päiväkodissa.  

Meidän tytär rakastaa päiväkotiaan. Monet päiväkotihoitoa koskevat kliseet ja pelot eivät ole onneksi perheemme kohdalla toteutuneet. Päiväkodissa hoitajat eivät ole vaihtuneet jatkuvasti. Yksi hoitaja vaihtui tämän kuluneen vuoden aikana. He ovat kaikki mukavia ja motivoituneita. Jatkuvaa meteliä ei ole. Kiusaamisen suhteen on nollatoleranssi ja sellaisiin tilanteisiin puututaan heti. Kavereita ja tekemistä on paljon, eikä ketään jätetä yksin. Sairasteluakaan ei ole ollut sen enempää kuin aiemmin, oikeastaan päinvastoin, mikä voi tietysti johtua iästä ja vastustuskyvyn paranemisesta. Päiväkodin retket ovat kivoja ja iso piha mahdollistaa 5-vuotiaan toiminallisuudelle loistavan ympäristön juosta ja leikkiä.

Entä perhepäivähoito?

Olen myös perhepäivähoidon suuri puolestapuhuja. Kun jouduin viemään lapseni niin varhain hoitoon, koin perhepäivähoidon parhaaksi vaihtoehdoksi. Se on kodinomainen, turvallinen ja rauhallinen ympäristö. Pienessä ryhmässä hoitaja pystyy paremmin keskittymään jokaiseen lapseen, hänen tarpeisiinsa ja luonteeseensa. Tyttäremme oli perhepäivähoidossa 4,5-vuotiaaksi saakka. Meille sattui lisäksi aivan ihana yksityinen perhepäivähoitaja, jota muistan suurella lämmöllä lopun ikääni. Myös tyttärelleni hän oli ja on edelleen tärkeä. Olemme ystävystyneet ja tapaamme silloin tällöin vieläkin. Perhepäivähoitajan kanssa oli helpompi puhua luottamuksellisesti lapsen asioista kaikessa rauhassa. Koskaan ei tarvinnut olla huolissaan hoidon tasosta, luottamus oli täydellistä. Olen kiitollinen ja itkimme molemmat tyttären kanssa, kun hoitosuhde päättyi. Kuitenkin koin, että 4,5-vuotiaana lapseni kaipasi enemmän ikätovereiden seuraa, koska muut hoidokit olivat vaippaikäisiä. Niin vaihdoimme päiväkotiin.

Kuvat: Pixabay

Vanhemmat ratkaisevat

Jokainen vanhempi varmasti miettii tarkkaan sitä, hoitaako lapsensa kotona vai viekö päiväkotiin tai perhepäivähoitoon. Nämä ovat herkkiä asioita ja jokainen varmasti päätyy ratkaisuun, jonka kokee omalle lapselleen parhaimmaksi. Millaisia kokemuksia teillä lukijani on näistä asioista ja millaiseen hoitomuotoon olette päätyneet?

Ladataan...

 

Meillä vietettiin Haitulan 5-vuotissynttärit kavereille Leon Leikkimaassa, missä muksut pääsivät sydämensä kyllyydestä herkuttelemaan, riehumaan ja touhuamaan. Sululais- ja kummisynttärit pidettiin tuttuun tapaan kotona. Usein olen noille synttäreille leiponut tyttären toiveiden mukaisen kakun. Tällä kertaa hän halusi ensin keijuaiheisen kakun, mutta muutti sen sittemmin Barbie-aiheiseksi kakuksi.

Citymarketin leivontatarvikeosastolta löysimme erilaisia kakkukuvia, myös tämän missä on Barbien lisäksi toinen suosikki eli "yksisarvinen". Toiveissa oli myös suklaakakku. Laitankin teille tähän alle gluteenittoman vadelmamoussetäytteisen suklaakakun reseptin, jota voi soveltaa niin kakkukuvilla koristeltuihin kakkuihin kuin tavallisiinkin täytekakkuihin.

Näitä tarvitset:

Pohja (noin 8-10 henkilölle)

150 g laktoositonta tummaa suklaata

6 kananmunaa

2,5 dl sokeria

2,5 dl perunajauhoja

6 rkl kaakaojauhetta

4 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

2 dl maitoa kostutukseen

Vadelmamousse:

500 g vadelmia

1 dl vettä

4 dl kermaa

200 g mascarbonea

4 liivatelehteä

1 dl tomusokeria

Kuorrutus ja koristelu:

Kakkukuva

4 dl kuohukermaa

hienosokeria

koristekkukia

pussi kuivattua vadelmaa (esim. Dr Oetker)

punaista elintarvikeväriä

Tee näin:

Vaahdota munat ja sokeri. Sekoita kuivat aineet toisessa kulhossa. Raasta suklaa. Siivilöi jauhoseos vaahtoon vähitellen ja kääntele varovasti. Älä vatkaa. Lisää suklaaraaste ja sekoita varovasti.

Kaada taikina voideltuun ja gluteenittomilla korppujauhoilla jauhotettuun vuokaan. Halkaisija voi olla noin 30 cm. Paista 175 asteessa uunin keskitasolla noin 40 minuuttia.

Tee sillä aikaa vadelmamousse. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen noin 10 minuutiksi. Kiehauta 300 g vadelmia vedessä. Sekoita pehmenneet liivatelehdet yksitellen joukkoon. Kiehauta. Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita vadelmaseos ja kermavaahto varovasti toisiinsa. Sekoita sokeri joukkoon. Laita täyte noin tunniksi jääkaappiin jähmettymään.  

Ota kypsä kakku uunista ja anna sen jäähtyä. Leikkaa se sitten varovasti kolmeen osaan. Gluteeniton kakku murenee halposti, joten halutessasi voit jakaa kakun vain kahteenkin osaan.

Pese kakkuvuoka ja laita pohjalle pyöreä pohjankokoinen leivinpaperipala. Aseta pohjimmainen kakkulevy sen päälle ja kostuta maidolla. Levitä päälle puolet vadelmamoussesta. Aseta sitten toinen kakkukerros päälle ja kostuta. Levitä loput moussesta toiselle kakkupohjalle. Laita päällimmäiseksi viimeinen pohjakerros ja kostuta kevyesti. Laita jääkaappiin vetäytymään ainakin viideksi tunniksi, mieluiten yön yli. Poista kakku vuoasta ja siirrä tarjoilulautaselle varovasti.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja värjää halutessasi muutamalla tipalla punaista elintarvikeväriä. Itse käytin punaista geeliväriä. Lisää sokeria maun mukaan. Sivele kermavaahtoa eri puolille kakkua. Asettele reunoille kuivattuja vadelmanpalasia. Asettele kakkukuva kakun päälle ja pursota tyllalla loput kermavaahdot reunoille. Hyviä pursotuvinkkejä löytyy vaikkapa Kinuksikissan blogista. Sommittele kukat reunoille. Laita kakku jääkaappiin odottamaan juhlien alkamista.

Vinkit kakkukuvien käyttöön

- Kakkukuvilla saa helposti tehtyä erilaisia näyttäviä teemakakkuja esimerkiksi lastenjuhliin tai ajankohtaisesti Halloweniin.

- Aiheita löytyy Carseista Spidermaniin, Minni Hiireen ja Frozeniin, heppoihin, kissanpentuihin ja dinosauruksiin, joten kakkukuvat on helppo tapa tehdä lapselle (tai aikuiselle) hänen suosikkihahmoonsa liittyvä mieleinen kakku.

- Kuvia löytyy mm. Citymarketeista ja Prismoista, mutta myös pienemmistä ruokakaupoista.

- Parhain valikoima kakkukuvia löytyy leivontatarvikkeisiin erikoistuneista liikkeistä. Tällaisia ovat mm. Confetti, Ullan unelma, Kids Party store ja Juhlapuoti. Näillä kaikilla on verkkokauppa. Osasta näistä saa myös omasta valokuvasta teetettyjä kakkukuvia, mutta varaudu pidempään toimistusaikaan.

- Yhdistelemällä pieniä kakkukoristeita tai muoteilla sokerimassasta tehtyjä kuvioita kakkuun saat tehtyä persoonallisia kakkuja.

- Kakkukuvan voi asettaa kermakakun, sokerimassakakun tai marsipaanikakun päälle.

- Kakkukuvia on sekä sokerista että vohvelista valmistettuina. Sokeriset kakkukuvat tulee asettaa kakun päälle noin viisi tuntia ennen tarjoilua, että ne ehtivät pehmetä kunnolla. Vohveliset kakkukuvat kannattaa asettaa vasta 1-2 tuntia enne tarjoilua, ettei kuva kostu liikaa ja ala kupruilemaan.

Laitan blogiin myöhemmin kuvaa myös sokerimassakakussa käytetystä kakkukuvasta.

- Vohvelinen kakkukuva kannattaa kiinnittää sokerimassan tai marsipaanin pintaan koristelugeelillä tai voikreemillä. Kermakakkuun kuvan voi kiinnittää suoraan.

Ladataan...

Viides kerta Gugguun pop up -myynnissä

Viime viikonloppuna oli Tampereella Hatanpään teollisuustalolla taas Gugguun pop up -myynti, jossa myytiin kuluvan kauden vaatteita 15-20 % alennuksella ja kakkoslaatuista ja aiempien kausien vaatetta jopa 60 % alennuksella.  Munkin piti taas kerran päästä paikalle. Tämä oli mulle jo viides kerta kyseisessä tapahtumassa.

Pop upeissa on aina kiva tunnelma. Voi nauttia lasin kuohuvaa, maistaa kuuluisaa Gugguun Rocky roadia ja muuta naposteltavaa sekä shoppailla alehintaan lastenvaatteita. Mukana olivat tällä kertaa myös mies ja lapsi, jotka herkuttelivat ja katsoivat piirrettyjä mun penkoessa alelaareja. Menin paikalle vasta lauantai-iltapäivänä, jolloin suurin ryysis oli jo ohi. Innokkaimmat olivat perjantaiaamuna jo kasin aikaan menneet Gugguun oven taakse jonottamaan, että saivat ostaa kymmeneltä parhaat päältä. Alelaareja ilmeisesti kuitenkin täydennettiin jatkuvasti molempina päivinä, koska vaatetta oli tosi hyvin jäljellä vielä lauantai-iltapäivänä. Ostin 50 % alella tytölleni seuraavaa kokoa varastoon mintunvärisen collegepaidan, korallin acer-mekon ja lippiksen. Tulevat tarpeeseen kaikki. Myöskin hankkimani uutuuslegsut syksyisellä superkauniilla printtikuosilla oli normaalihintaiset. Tämän talven väreissä on paljon kauniita ja lämpöisiä punaisen ja korallin sävyjä.

Miksi suosin Gugguuta?

Jossakin keskustelupalstalla (taisi olla Vauva.fi) oli taas tänä viikonloppuna ketju, jossa kauhisteltiin Gugguun vaatteiden hintoja ja pidettiin niiden ostamista äitien välisenä kilpailuna ja näyttämisenhaluna. Aika ajoin ns. merkkivaatteet herättävät tällaista keskustelua. Niillä on puolustajansa ja arvostelijansa. Mä olen kirjoittanut viime postauksissa paljon ekologisesta ostokäyttäytymisestä muun muassa täällä.  Laadukas, Suomessa tai Euroopassa valmistettu vaate on aina ekologisempi valinta myös lastenvaatteiden kohdalla kuin halpamaissa tehty ja sieltä kuljetettu sekä pahimmillaan vielä lapsityövoimalla tehty vaate. Laadukas vaate kestää käyttöä ja säilyy hyväkuntoisena useammalla käyttäjällä. Jos vaate ei maksa montaakaan euroa, ei voi olettaa, että sen tekijä on saanut kunnollista palkkaa työstään. Gugguun vaatteiden, kankaiden ja lankojen tuotanto tapahtuu aina Suomessa ja Virossa.

Näiden kysymysten lisäksi tärkeitä ovat tietenkin ulkovaatteiden hyvät tekniset ominaisuudet sekä vaatteiden värit, kivat leikkaukset ja laatu. Mä en mieti, mitä mieltä muut ovat mun lapseni vaatteista eli mitään näyttämisen halua se ei ole. Tietty se tuntuu aina kivalta, jos vaikka joku tuttu tai päiväkodintäti kehuu vaikka lapsen mekkoa. On itsekin kiva katsella kauniita ja toimivia vaatteita oman lapsen yllä.  

Gugguun vaatteista saa aina ainakin 50 % takaisin, kun ne jälleenmyy käytön jälkeen netissä. Lopulta siis se jäljelle jäävä hinta ei ole niin kova. Jos esimerkiksi leggarit maksaa noin 30 euroa, niin niistä saa käytön jälkeen myytäessä hyvinkin takaisin  15-20 euroa. Siten nämä leggarit eivät olleet yhtään sen kalliimmat kuin esimerkiksi Lindexin leggarit. Jälleenmyyntiarvo on tosin hieman laskenut sen jälkeen, kun tuotantomäärät kasvoivat ja käyttäjiä tuli yhä enemmän. Aiemmin muistan saaneeni esimerkiksi lähes viidenkympin frillamekosta helposti neljäkymppiä myydessä, nyt niistä saa kympin vähemmän. Siltikään itselle jäävä hinta ei ole sen suurempi kuin ruotsalaisketjujen vaatteissa. Nämä valinnat ovat siis myös taloudellisesti kannattavia.

Meillä ollaan sekakäyttäjiä eli kyllä ostan vaatteita myös Lindexiltä, Henkkamaukalta ja KappAhlista. Olen kuitenkin huomattavasti vähentänyt noissa liikkeissä asiointia ja koitan suosia suomalaista. 

Kakkoslaatua?

Mä en ole ikinä huomannut Gugguun pop upien kakkoslaatuisissa alevaatteissa mitään ihmeellisiä vikoja. Joskus on saattanut olla esim. joku pieni huomaamaton viiru vaatteessa tms. Ei muuta. Kaikki kakkoslaatuisetkin on lähteneet meiltä aina seuraaville käyttäjille hyväkuntoisina. Olen myös itse ostanut facebookin ryhmistä käytettyjä Gugguun vaatteita varsin hyväkuntoisina. Ne ovat aina lähteneet meiltä vielä kolmannellekin käyttäjille. Tämä on ekologista, jos joku.

Punainen talvitakki

Tämä on kolmas talvi, kun ostin H:lle Gugguun talvitakin. Laatu on ollut aina hyvää. Takit pitävät vettä ja tuulta, ovat lämpimiä ja kauniita. Aikaisempina vuosina meillä on ollut valkoinen ja vaaleanpunainen takki. Nyt ihastuttiin tytön kanssa molemmat tuohon vähän oranssinpunaiseen bright red väriin. Merinovillapipo ja huivi sekä mekko ovat samaa väriä. Jalassa on saman valmistajan salsa garden -kuosiset legsut. Näillä mennään kivasti ainakin tämä talvi ja sitten vaatteet voikin laittaa kiertoon. 

Harrastatteko te lastenvaatteiden kierrätystä?

 

Ladataan...

Lupailin edellisessä postauksessani listata niitä keinoja, joilla jokainen yksilö itseni mukaan lukien voi taistella ilmastonmuutosta vastaan. Tietenkin isoimmat muutokset täytyy tehdä valtioiden tasolla. Parisen vuotta sitten voimaan astunut Pariisin ilmastosopimus, jonka 55 maata on allekirjoittanut, velvoittaa hallituksia sitoutumaan päästöjen osalta siihen, että maapallon lämpötila pysyy maksimissaan 1,5 asteen nousussa 1850-luvun esiteolliseen aikaan verrattuna. YK:n ilmastokokouksessa hallitukset esittivät käytännön toimia Pariisin tavoitteiden saavuttamiseksi. Niiden totteutumiseksi tarvitaan käytännön tekoja, tietoa ja uudenlaista veropolitiikkaa.

Yksilötason kyynisyyteen ei ole varaa, jokainen teko on tärkeä. Vaikka Kiinassa, Intiassa tai USA:ssa päästöt ovat moninkertaisia pieneen Suomeemme verrattuna, ei meillä ole silti varaa itsetyytyväiseen. Jokaisen suomalaisen hiilijalanjälki on moninkertainen verrattuna esimerkiksi intialaisten vastaavaan.

Me eurooppalaiset voimme näyttää esimerkkiä ilmastotoimillamme muille maanosille, jotka saastuttavat enemmän. Olisipa hienoa, jos pieni Suomi voisi olla edelläkävijä ja mallimaa tässäkin asiassa, kuten esimerkiksi naisten äänioikeudessa, hyvinvointivaltion luomisessa ja huipputason koulutusjärjestelmässä. Kaikki työ ja muutos lähtee yksilöiden teoista. Ei tarvitse ryhtyä elämään täysin vihreää elämää ja luopua kaikesta, mutta jos jokainen luopuisi edes jostakin ja muuttaisi edes osan elämäntavastaan ympäristöystävälliseksi, saavutamme jo paljon muutosta ilmaston hyväksi. Ennen kaikkea asenteiden tasolla tarvitaan muutosta ja juuri uutta asennetta maailma nyt kaipaa. Jos maailmamme tuhoutuu ihmisen toiminnan, saasteiden ja ilmastonmuutoksen johdosta, itse haluan silti pystyä katsomaan lastani silmiin ja sanoa, että yritin parhaani omalta osaltani.

Keinoja vaikuttaa ilmastonmuutokseen

1. Vähennä lihan syöntiä. Valtavan väestönkasvun myötä maataloudouden ilmastovaikutukset ovat kärjistyneet tuhoisiksi. Suosi kasvispainotteista ruokavaliota maataloudesta tulevien kasvihuonekaasujen vähentämiseksi. Jo tällä hetkellä yli puolet maapalon jäättömästä maa-alasta on laidunmaina ja peltoina, joissa kasvatetaan ruokaa karjalle. Science-tiedelehden mukaan vegaaninen ruokavalio onkin suurin yksittäinen ilmastoteko, minkä voi tehdä. Itse karppaajana syön liikaa lihaa, mutta myös kasvikset maistuvat. Koitan jatkossa korvata yhä useammin lihan pavuilla, pähkinöillä, soijatuotteilla ja muilla proteiininlähteillä.

2. Mieti tarvitseeko perheenne tosiaan kahta autoa tai autoa ollenkaan? Varsinkin suurimmissa kaupungeissa pääsee helposti paikasta toiseen julkisilla liikennevälineillä, kävellen tai fillarilla. Mulla ei ole autoa eikä ajokorttia, mutta perheessämme on auto. Voisitko kulkea vaikka pyörällä töihin? Samalla kuntosi nousee. Otan tämän itsekin harkintaan.

3. Vähennä lentomatkustamista. Olen suoraan sanottuna sitä mieltä, että yksi lentomatka per vuosi pitäisi riittää yhden ihmisen lomailuun ulkomailla. Parempi, jos et tee sitäkään tai matkustat ulkomaille vielä harvemmin. Tiedän paljon ihmisiä, jotka keskittyvät kotimaan matkailuun ekologisista syistä ja ovat tyytyväisiä. Lentomatkailun määrä on suomalaisten keskuudessa viime vuosina räjähdysmäisesti kasvanut johtuen halpalentoyhtiöiden edullisista matkoista. Mieti tarvitseeko todella lentää joulumarkkinoille Hampuriin tai shoppailuviikonloppua viettämään Lontooseen. Lentomatkailu on yksi suurimpia saastuttajia.shopping

4. Osta laatua ja vähemmän. Laadukkaat vaatteet, huonekalut ja muut esineet ovat paitsi paremman näköisiä, myös kestävämpiä. Laadukas vaate kestää kauemmin kuin halpakaupoista ostettu tai pahimmassa tapauksessa Ali Expressistä tai Wishistä tilattu kiinanpaska. Mieti myös tarvitsetko ihan oikeasti sen 47. kenkäparin tai 32. käsilaukun. Krääsä ei tuo onnea. Ostan itse aina laadukkaan vaihtoehdon, jos se sillä hetkellä on taloudellisesti mahdollista. Pyrin nykyään ostamaan laadukkaampaa mutta vähemmän. Aina en ole toiminut näin. Olen ollut ostoholisti, jolla oli kaapit täynnä vaatteita, joissa oli vielä laput kiinni. Lisäksi shoppasin jatkuvasti kotiin uutta sisustustavaraa ja lapselle liikaa vaatteita. Taistelen vieläkin välillä ostohimoja vastaan, mutta olen paljon kehittynyt tässä. 

5. Design on ekologista. Laadukkaasti valmistettu ja silmää miellyttävä esine kestää aikaa ja käyttöä. Itse ostan mieluiten designia pienesineissä ja valaisimissa, mutta esimerkiksi huonekalujen kohdalla se on harvoin mahdollista. Kaikki design ei kylläkään ole kallista!

6. Osta käytettyä. Laadukkaat vaatteet, huonekalut ja muut tarpeelliset tavarat voi monessa tapauksessa ostaa käytettynä ja vaikka kunnostaa tai tuunata mieleisikseen.

7. Kierrätä ja lajittele. Hommaa kotiin kunnon kierrätysastiat tai kassit muovia, paperia, pahvia, lasia, pulloja ja metalleja varten. Hommaa myös biojäteastia, jos mahdollista. Meillä on kotona yksi kaappi omistettu lajittelulle. Erityisesti muovien kierrätys on lähellä sydäntäni. Aina ei kyllä jaksaisi pestä käytettyjä muoviastioita, mutta suurimpia väsymys- ja vitutushetkiä lukuunottamatta teen sen aina, sanoisin 95 % toimin niin. Biojätteitä emme vielä kierrätä. Tähän on tultava parannus! Myyn kirppiksillä tarpeettomat tavarat ja vaatteet säännöllisesti ja heitän hyvin vähän tavaraa roskiin.

8. Suosi ympäristöystävällisiä lämmitysmuotoja. Huolehdi energiatehokkuuden parantamisesta esimerkiksi lisäämällä asunnon eristeitä, huolehtimalla ilmanvaihdosta. Hyviä lämmityksen lähteitä ovat maalämpö ja ilmalämpöpumppu. Jos rakennat, parhaita lämmitysvaihtoja vaikka täydentävinä ovat aurinkoenergia, bioenergia ja maalämpöpumppu. Kaukolämpö on luonnon kannalta parempi vaihtoehto kuin sähkö- tai öljylämmitys. 

9. Muista pienet asiat kotona. Käytä energiansäästölamppuja. Sammuta valot ja sähkölaitteet, kun et ole kotona tai kyseisessä huoneessa. Käytä vettä säästeliäästi. Pese astioita ja pyykkejä vain täysiä koneellisia. Näissä asioissa itselläni on paljon parantamisen varaa!

10. Mieti ketä äänestät. Ota selvää millaista ilmastopolitiikkaa edustaa se henkilö tai puolue, jota meinaat äänestää.

11. Keskustele näistä asioista perheesi, sukusi, työkavereittesi, ystäviesi kanssa. Ei tarvitse saarnata tai hurskastella, mutta asiasta keskusteleminen pitää meidän kaikkien mielessä, miten tärkeitä nämä asiat ovat ja parhaimmillaan innostaa muitakin toimimaan ilmastoystävällisemmin.

12. Kasvata lapsesi siten, että hän ymmärtää miten tärkeää on omassa arjessa toimia yhteisen ilmastomme hyväksi. Paras tapa kasvattaa on mallioppiminen. Toimi itse niin kuin opetat. Olen itse ostanut lapselleni aivan liikaa vaatteita ja leluja. On aika ryhtyä ympäristökasvatukseen!

Tässä listattuna joitakin asioita, joita yksittäinen ihminen voi arjessaan tehdä ympäristön eteen. Itse meinaan petrata monessa asiassa. Kerro sinäkin kommenteissa, jos löydät vielä muita keinoja!

Ladataan...

Kukaan tuskin on voinut välttyä maanantain uutisilta hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n raportin tuloksista.  Mikäli maailman väestö jatkaa saastuttamista nykyiseen malliin, tullaan maapallolla saavuttamaan 1,5 asteen ilmaston lämpeneminen verrattuna esiteolliseen aikaan jo vuonna 2040. Suomessa kyseessä olisi jopa kolmen asteen lämpötilan nousu esiteollisesta ajasta.

1,5 asteen lämpötilan nousu ei kuulosta maallikolle isolta lukemalta, mutta kyllä se on - vaikutukset olisivat katastrofaaliset. Seurauksena olisi laajaa ilmastopakolaisuutta, äärimmäisiä luonnonilmiöitä, nälänhätää, luonnonvarojen ehtymistä, sotia, yhä uusien eliö- ja eläinlajien kuolemista sukupuuttoon, rajuja sateita ja kärventävää paistetta. Listaa voisi jatkaa vielä pidemmälle, eivätkä kaikki haitalliset seuraukset ole vielä edes tiedossa.

Keitä tämä koskee?

Ilmaston lämpenemisen myötä ihmisten välinen eriarvoisuus tulee kasvamaan. Ruoan, polttoaineiden ja energianlähteiden hinnat tulevat nousemaan ja köyhät ihmiset kärsivät tästä eniten. Miljoonat ihmiset menettävät kotinsa ja joutuvat lähtemään rannikkoseuduilta tai kuivuudesta kärsiviltä alueilta evakkoon eli kurjistuvat. Yhteiskunnallinen eriarvoisuus johtaa sotiin ja mellakoihin.

Olen ihan aikuisten oikeasti kuullut muutamien iäkkäämpien ihmisten suusta, että minuahan tämä ei koske, en ole silloin enää elossa. Mietin, että haloo: onko noilla ihmisillä lapsia tai lapsenlapsia. Olen myös kuullut nuorempien suusta, että ei mun kannata enää tehdä mitään, koska peli on jo menetetty, eikä yksittäisen ihmisen teoilla ole merkitystä.

Olen kauhuissani.

En todellakaan halua, että lapseni joutuu elämään tuollaisessa maailmassa. Kuka haluaisi? Nykyajan lapset ja tulevat sukupolvet joutuvat kärsimään aiempien ja etenkin meidän sukupolvemme haitallisista ilmastoteoista. Joihin heillä itsellään ei ole osaa eikä arpaa. Me varastamme heiltä tulevaisuuden.

Mäkin varastan omalta lapseltani.

Hävettää.

Maapallo on nyt ajatutunut ihmisen ahneuden, materialismin, jatkuvan kasvun ja voitontavoittelun seurauksena sellaiseen tilanteeseen, että on aivan pakko toimia NYT ja radikaalisti. Ja se koskee ihan jokaista ihmistä. Kukaan ei voi jatkaa vapaamatkustajana omaa entistä elämäntyyliään ja odottaa, että muut hoitavat sen sopan, jonka me ihmiset olemme yhdessä globaalisti keittäneet.

Kaikki massateot ja muutosvoimat lähtevät yksilöiden teoista, kun yksilöitä on tarpeeksi, muodostuu joukkovoimaa, tekoja ja strategioita, joilla oikeasti on vaikutusta. Yksilöt ovat ohjanneet osto- ja kulutuskäyttäytymisellään markkinavoimat toimimaan nykyisellään, me voimme myös kääntää sitä suuntaa laajoilla mentaliteettimuutoksilla. Ja ne lähtevät aina yksilövalinnoista. Kun yksilöitä on tarpeeksi, on jo iso määrä vaikutusvaltaa. Yksilöt tekevät myös politiikkaa.

Ei ole kauaakaan, kun maailmassa oli järkyttävä määrä orjuutta tai naisilla ei ollut äänioikeutta. Muutamat yksilöt rohkeudellaan protestoivat näitä vastaan ja toimivat. Vähitellen yksilöitä tuli lisää ja syntyi poliittisia aatteita ja vastarintaliikkeitä, joiden ansiosta olemme näiden asioiden suhteen siinä missä olemme nyt. Samanlainen joukkovoiman paine ja sitä kautta poliittisia muutoksia voi tulla ilmaston pelastamiseksi, kunhan riittävä määrä yksilöitä ottaa päänsä pois pensaasta ja kantaa teoillaan sen vastuun, mikä kuuluu jokaiselle meistä.

Suurimmat syylliset?

On totta, että suurimmat vaikuttamismahdollisuudet ilmastonmuutoksen hidastamiseksi löytyvät suurista valtioista, niiden johtajista ja globaaleista yrityksistä. Vastuu on kuitenkin helppo siirtää aina yksilöiltä muille: poliitikoille, suurvalloille, päättäjille, markkinataloudelle.

Yksilöt, ihmiset kuitenkin tekevät politiikkaa ja pyörittävät markkinataloutta. Meitä on täällä pallollamme lähes 8 miljardia yksilöä. Jos jokainen yksilö kantaisi vastuunsa ja muuttaisi edes vähän omaa toimintaansa ympäristön hyväksi, saisimme mullistavan paljon aikaan ilmastonmuutoksen hidastamiseksi tai jopa pysäyttämiseksi.

Onko itselläni puhtaat jauhot pussissa?

Ei ole! Lennän silloin tällöin niin lomamatkoille kuin työn puolesta. Keskimäärin ehkä kolme neljä kertaa vuodessa. Ostan liikaa (lasten)vaatteita, syön liikaa lihaa, käytän joitakin epäekologisia tuotteita.

Toisaalta mulla ei ole autoa, enkä meinaa hankkiakaan. Lajittelen kaikki jätteet. Kierrätän kaikki tavarat. Satsaan laatuun, en kertakäyttötavaroihin.

Meinaan osallistua silti talkoisiin ja miettiä, mitä voin muuttaa omassa toiminassani yksilönä ilmastonmuutoksen hidastamiseksi, että lapseni, muiden lapset ja tulevat sukupolvet, saavat elää paremmassa maailmassa. En halua luonnon, eläinten ja kasvien sen paremmin kuin ihmisenkään kärsivän.

Palaan näihin suunnitelmiini seuraavassa postauksessani ja mietin ihan konkreetisesti, mitä mä itse ja yksilö ylipäätään voi tehdä ilmaston eteen.

Miten sinä lukija osallistut talkoisiin ilmastomme hyväksi? Jätä ideasi ja kommenttisi asiasta!

Me yksilöt hoidetaan yhdessä tää homma kotiin!

Kuvat: Pixabay

 

 

Ladataan...

Coleslaw on salaatti, josta tulee ensimmäisenä mieleen pizzerioiden tai kebab-ravintoloiden nesteessä lilluva salaatti tai vähän mauton ruokakaupan kylmälaareista löytyvä valmissalaatti. Coleslaw kannattaakin ehdottomasti tehdä itse! Sekä maku että purutuntuma on aivan erilainen itse tehden. Juuri tällä hetkellä kauppojen vihannesosastot pursuavat herkullista kotimaista kaalia ja porkkanaa, joka ei enää joulun jälkeen parhaimmillaan. Coleslaw on myös kunnon karppiruokaa, jossa on vain vähän hiilareita.

Näitä tarvitset:

n. 500 g kaalia

3 kpl porkkanaa

6 rkl majoneesia (mahdollisimman vähähiilarista, esim. Kruunumajoneesi on taattu)

purkki Créme Fraichea

0,5 tl suolaa

1 tl mustapippuria

Tee näin:

Pilko kaali pieniksi suikaleiksi. Kannattaa ehdottomasti pilkkoa, ei raastaa, niin kaali pysyy mehevämpänä. Kuori ja raasta porkkanat ja sekoita kaalin joukkoon. Sekoita toisessa kulhossa majoneesi, cremé fraiche, suola ja pippuri. Sekoita kastike huolellisesti kaaliporkkanaseokseen. Voit nauttia heti, mutta parhaimmillaan maku on, jos coleslaw on esin tekeytynyt pari kolme tuntia jääkaapissa ja maut ovat tasaantuneet. Herkku lisuke kaikille mahdollisille ruoille ja hyvää myös sellaisenaan.

Samaan aikaan toisaalla keittiössä valmistui myös toinen salaatti.

 

Ladataan...

Olen ihmisten seurassa useimmiten puhelias, ulospäinsuuntautunut ja rempseä. Testien mukaan olen kuitenkin erityisherkkä. Tulos ei hätkähdyttänyt, päin vastoin. Tarvitsen todellisuudessa aika paljon omaa tilaa ladata akkuja ja rauhaa ajatella asioita. Liikutun helposti. Elokuva, televisiouutinen tai lapsen piirustus nostaa helposti kyyneleet silmiini. Taiteet, varsinkin kuvataide ja kirjallisuus, mutta myös musiikki, ovat mulle erittäin tärkeitä ja osa jokapäiväistä elämää. Inhoan kirkkaita valoja ja kovia ääniä. Kammoan kaikkea väkivaltaa, henkistä ja fyysistä, enkä pidä esimerkiksi toimintaelokuvista. Sisäinen maailmani on rikas ja tunteeni vahvoja, hyvässä ja pahassa. Kiinnitän päivittäin tarkkaa huomiota tuoksuihin, makuihin, visuaalisiin yksityiskohtiin. Aistin helposti toisten ihmisten mielialat, tunnelmat, ilot ja murheet.

Onko erityisherkkyys pelkkä muoti-ilmiö?

Jotkut pitävät koko erityisherkkyys-puhetta turhana muoti-ilmiönä, jolla voi selitellä hankalaa luonnettaan tai yrittää esittää herkempää ja hempeämpää kuin muut. Ei se kuitenkaan sitä ole. Herkkyyttä on kaikissa ihmisissä.  Erityisherkällä ihmisellä on kuitenkin erityisen herkkä hermojärjestelmä, joka vaikuttaa siihen, että sisäiset ja ulkoiset ärsykkeet koetaan poikkeuksellisen voimakkaasti. Se ei aina ole helppoa tai edes siedettävää. Ihmisistä on erityisherkkiä 15-20 % eli sinäkin tätä nyt lukeva ihminen tunnet monta erityisherkkää ihmistä tai olet itsekin sellainen. Erityisherkkyys ei ole sairaus tai diagnoosi, se on inhimillinen ominaisuus, kuten siniset silmät, hyvä sävelkorva tai huono huumorintaju. Erityisherkkä ihminen liikuttuu helposti ja on usein empaattinen. Toisaalta hän myös stressaantuu tai ärsyyntyy helposti. 

Mulle erityisherkkyyden tunnistaminen itsessäni oli suuresti helpottava tunne. Mussa ei olekaan mitään vikaa, vaikka olen kouluajoista lähtien inhonnut kirkasta loisteputkivalaistusta, kelannut asioita mielessäni, lukenut runoja itsekseni ja vielä aikuisenakin joskus itkenyt koskettavan lastenkirjan äärellä. Erityisherkkyys on rikkaus, mutta välillä se on myös helvetin raskasta. Voisipa joskus suhtautua asioihin välinpitämättömämmin ja olla stressaantumatta, ärsyyntymättä pikku asioista. Mulle on tavallinen arkielämäkin todella jännittävää seikkailua päivästä päivään.

On hyvä, että erityisherkkyydestä on alettu puhua ja jakaa tietoa. Se auttaa meitä ymmärtämään eriyisherkkiä läheisiämme, työkavereitamme tai naapureitamme, mutta ennen kaikkea itseämme, jos olemme erityisherkkiä. Jokainen tätä piirrettä itsessään epäilevä voi testata asian erityisherkkyyden pioneerin, tutkijan ja psykologin Elaine Aronin testillä täällä. Testi ja tietoa erityisherkkyydestä löytyy Heli Heiskasen, suomalaisen tutkijan ja psykologin Heli Heiskasen nettisivuilta

 

Kun äiti on erityisherkkä

Äitiyteen ertyisherkkyys tuo omat sävynsä. Voin kertoa asiasta vain omasta näkökulmastani. Välillä tuntuu, että tulen hulluksi, jos en saa moneen päivään lainkaan omaa rauhaa kuunnella ajatuksiani. Inhoan jatkuvaa mekkalaa, kovia ääniä, mitä lapsiperheessä väistämättä riittää, kaaosta ja miljoonia asioita, joita pitäisi hoitaa samaan aikaan. Kaipaan omia hetkiä, joita harvoin on. Pinnani palaa myös helposti esimerkiksi kiireessä, kun on paljon samanaikaista tehtävää. Stressaannun ja ahdistun.

Äitiyden myötä en myöskään kestä mitään uutisia, joissa lapsia on kohdeltu kaltoin. Yleensä en edes lue niitä, koska ahdistun ja jään miettimään asiaa pitkäksi aikaa, näen painajaisiakin.

Annan esimerkin: näin vahingossa viikko sitten erään ohjelman, jossa puhuttiin välillisestä Münchausenin syndroomasta. Katsoin netistä tietoa, mitä se tarkoittaa ja törmäsin uutiseen Lacey Spearsista, äidistä, joka myrkytti vuosien aikana vähitellen 5-vuotiaan lapsensa suolalla. Nähtyäni uutisen järkytyin ja itkin pitkän aikaa. En saa asiaa mielestäni ja olen nähnyt siitä jo viikon painajaisia. Äitinä on paljon vaikeampi kestää maailman pahuutta. Varsinkin lapsiin kohdistuva pahuus on sietämätöntä. Erityisherkkyyden vuoksi eläytymiseni menee joskus liiankin syvälle. 

Erityisherkän äidin hyvät puolet?

Onneksi erityisherkkyydessä on hyviäkin puolia. Tunnen vahvasti ja lapseni saa yllin kyllin huomiota ja rakkautta. Olen täysillä läsnä hänen elämässään ja kokemuksissaan. Kuuntelen ja lohdutan, nauran ja hassuttelen, olen empaattinen äiti. Koitan opettaa päivittäin lapselleni oikeudenmukaisuutta. Opetan kirjoista, luonnosta, musiikista, tanssista, huumorista nauttimista ja elämysten jakamista. Toivoakseni siis erityisherkkyyteni tuo myös rikkautta lapseni elämään.

Oletteko te törmänneet erityisherkkiin ihmisiin? Mua kiinnostaisi myös tietää onko täällä muita erityisherkkiä äitejä lukijoissa? Millaisia haasteita se on tuonut vanhemmuuteenne?

Kuvat: Unsplash

Ladataan...

 

*Kaupallinen yhteistyö

Fanitetaanko teillä Ti-Ti Nallea? Meidän tytär on ollut Ti-Ti Nallen, Tau Nallen, Trioli Nallen ja muiden valkoisten nallukoiden ihailija jo yksivuotiaasta lähtien. Olemme käyneet kaksi kertaa Ti-Ti Nallen ja Riitta Korpelan konserteissa sekä vierailleet useamman kerran Ikaalisten nykyään jo ovensa sulkeneessa Ti-Ti Talossa. Ti-Ti Nallen ja Riitan laulut ja konserttivideot pyörivät edelleen dvd-soittimessa tytön ollessa jo 5-vuotias ja usein unikaveriksi pääsee kiharatukkanen Trioli Nalle. Uudessa Lempäälän Ideaparkin Ti-Ti Talossa emme ole vielä ennättäneet käydä, mutta visiitti on suunnitelmissa lähitulevaisuudessa. Lupaan kertoa paikasta teille heti vierailun jälkeen!

Vuosien myötä olen itsekin oppinut suuresti kunnioittamaan sitä työtä, mitä Riitta Korpela seurueineen tekee suomalaisen lastenkulttuurin hyväksi. Musiikkikappaleet ovat tarttuvia sävellyksiä, ammattitaidolla toteutettuja ja konserttikiertueet näyttäviä spektaakkeleita tarinoineen, tanssijoineen, pukuineen ja lauluineen. Nallet ovat aina yhtä rakastettavia ja sympaattisia. Nallejen maailma on turvallinen, elämäniloinen ja leikkisä. Heidän avustamanaan meidänkin perheessä on opeteltu tutista luopumista, potalla käymistä ja eri maanosien tunnistamista kartalla. 

Ti-Ti Nalle on viihdyttänyt suomalaisia lapsia jo 30 vuoden ajan. Kunnioitettava suoritus! Monet konsertteihin lapsiaan vievät vanhemmat ovat itse lapsina fanittaneet Ti-Ti Nallea. Nallet ovat jättäneet pysyviä tunnemuistoja suomalaisten lasten ja aikuisten sydämiin. Itse huomasin tämän konkreettisesti viimeksi Tampere-Talon Ti-Ti konsertissa, kun vieressämme istui kaksi noin kaksikymppistä naista. He lauloivat ja hassuttelivat innoissaan mukana konserttia katsoessaan ja eläytyivät täysillä mukana.

Vuoden 2018 aikana Ti-Ti Nallen 30-vuotinen taival on huipentunut juhlakiertueeseen. Konsertteja on järjestetty ja järjestetään vieläkin ympäri Suomen eri kaupungeissa. Luvassa on rautaisella ammattitaidolla toteutettua musiikkia, tanssia, visuaalista iloittelua, sadun maailmaa ja juhlatunnelmaa. Mukana on juhlan kunniaksi Hirsimetsän suurin synttärikakku, jonka ympärillä konsertti toteutetaan.

Ti-Ti Nallen konsertti järjestetään vielä loppuvuonna ainakin seuraavilla paikkakunnilla:

2.11. Pori
3.11. Seinäjoki
4.11. Kokkola
8.11. Rauma
9.11. Forssa
10.11. Nokia
14.11. Jyväskylä
15.11. Vaasa
16.11. Alajärvi
17.11. Viitasaari
21.11. Imatra
22.11. Joensuu
23.11 Iisalmi
24.11. Ylivieska
25.11. Oulu
29.11. Espoo
30.11. Karkkila
1.12. Porvoo
2.12. Tampere
7.12. Hyvinkää
8.12. Mikkeli
9.12. Kuopio
10.12. Lappeenranta
11.2. Lahti
12.12. Helsinki
13.12. Salo
14.12. Hämenlinna
15.12. Kouvola
16.12. Turku
 
Haitulan keinussa blogi arpoo nyt kaksi konserttilippua Ti-Ti Nallen 30-vuotisjuhlakonserttiin. Voittaja saa itse valita minkä paikkakunnan konserttiin liput haluaa. Jätä kommenttikenttään viestisi, jos haluat olla mukana arvonnassa. Arvontaan voi osallistua perjantaihin 12.10. klo 20 saakka. Ilmoitan voittajalle henkilökohtaisesti, joten lisääthän kommenttiin sähköpostisi. Sähköposti ei näy muille lukijoille.

*Kaupallinen yhteistyö 

Kuvat: Ti-Ti Tuotanto Oy/ Mediakuvat

 

 

 

 

Ladataan...

*Kirjoitus sisältää kaupallisia affiliate-linkkejä

Joko teillä on lasten talvivaatteet hankittuna? Kuten olen aiemmin kertonutkin, kuulun niihin äiteihin, jotka hankkivat lapsensa ulkovaatteet aina useita kuukausia ennen kauden vaihtumista. Olen aina heti kärppänä netissä, kun esimerkiksi Molo kids, Name it, Reima, Racoon tai Pomp de lux julkaisevat talven tai kevään uudet ulkovaatemallistonsa.

Harvoin kuitenkaan ostan kaikkea uutena tai täydellä hinnalla. Usein olen hamstrannut osan talvivaatteista jo edellisellä kaudella alennusmyynneistä tai ostanut hyväkuntoisena käytettynä netistä. Toisinaan taas facebook-kirpuilta löytää uusiakin haalareita edullisesti.

Tänä vuonna jemmoja ei kuitenkaan ollut, joten rahaa meni talvikamppeisiin melko paljon. Jo yhden lapsen talvihaalarit, toppahousut, takit, käsineet, pipot, huivit, kaulurit ja kengät tekevät melkoisen loven lompakkoon. Monta kertaa mietin, miten tästä selvityvät useamman lapsen vanhemmat. Suomen vaihtuvien sääolosuhteiden vaatima vaatetus-show tietää melkoista rahanmenoa. Ihan poikkeuksetta meillä on olleet joka talvi ja kevät edellisen kauden ulkovaatteet ja kengät pieniä ja uudet on ollut pakko hankkia tilalle. Kenkiäkin tarvitaan nykyisten talvien tiuhaan vaihtuvissa sääolosuhteissa useampia: on loskaa, paukkupakkasta ja liukkaita kelejä.

Milloin talvivaatteita tarvitaan?

Viime vuosina talvi on tullut monta kertaa niin myöhään, että topat on saanut kaivaa esiin vasta joulu-tammikuussa. Meillä mennään säiden salliessa pitkälle syksyyn välikausihaalarilla, jonka alla on tarvittaessa fleeceä tai villaa. Toppaa ei mun mielestä kannatakaan pukea liian aikaisin. Aamuisin on usein viileää, mutta päiväkodin ulkoiluaikoina aamupäivällä ja iltapäivällä  lämpimämpää, jolloin  liian paksusti puettu lapsi helposti vain hikoilee ja on kuumissaan leikkiessään ja juostessaan. Vauvaikäiset taas tarvitsevat jo aiemmin syksyllä lämpimiä talvihaalareita ja/tai toppapusseja, koska he ovat paikoillaan vaunuissa tai rattaissa. 

Mistä sitten tietää, koska kannattaa pukea talvihaalari ja milloin riittävät välikausivaatteet välikerrosten kanssa? Sanoisin, että pakkasten tullessa kannattaa siirtyä toppaan. Mutta lapsetkin ovat yksilöitä, joten kannattaa koittaa ulkoilun jälkeen niskaa ja ihoa. Pahimmillaan märkä tukka ja hikinen lapsi ovat itselleni osoittaneet, että vaatetusta on liikaa. Käänteisesti taas viileä tai kylmä iho kertoo palelusta ja siitä, että lämpimämpää ulkovaatetta olisi syytä jo pukea seuraavalla kerralla.

Millainen haalari vauvalle?

Vauvaikäisen lapsen talvihaalarin ostaminen on huomattavasti helpompaa kuin taaperon tai leikki-ikäisen. Riittää, että haalari on lämmin ja pitää tuulta. Mikäli vauva on syntynyt syksyllä tai alkutalvesta, on äitiyspakkauksen haalari todennäköisesti aivan liian suuri. Liian iso ulkovaate on vauvallakin epämukava päällä.

Vauvan haalarin voi aivan hyvin ostaa käytettynä, sillä ne eivät käytössä juurikaan kulu, vaan pysyvät siisteinä. Varmista vain ostaessasi, että lämmittävä kerros on riittävän paksu. Autoillessa lapselle riittää turvakaukalon lämpöpussi, jonka sisällä voi olla aivan hyvin sisävaatteillakin tai esimerkiksi fleecehaalarilla.  Pussia on syytä avata autossa, ettei lapsi läkähdy kuumuuteen.  

Vauvan kanssa käteviä ovat myös haalarit, jonka lahkeet saa vetoketjujen avulla muutettua alaosastaan pussiksi. Meillä oli H:n vauva-aikana juuri sellainen Reiman haalari ja se oli tosi kätevä. Vauvan nukkuessa päiväuniaan pihalla laitoin haalarin lämpöiseksi pussiksi, jossa oli mukava pötkötellä ja potkutella. Reimalla  on tämänkin talven mallistossaan vastaavanlaisia haalareita. Heiltä löytyy myös muita pienten vauvojen haalareita aina 50 cm:n koosta alkaen ja lisäksi tarvittavat villaiset tai fleecestä tehdyt välihaalarit ulkohaalareiden alle. Nuo välihaalarit menevät näppärästi sellaisenaan talvella vaikka juuri autossa, kaupassa tai ostoskeskuksissa. Talven haalarimallisto vauvoille löytyy täältä

Kylmemmillä pakkasilla ei ole mun mielestä liioittelua pukea ulkoillessa vauvalle ensin villahaalaria, sitten toppahaalaria ja laittaa hänet vielä lämpöpussissa vaunuihin tai rattaisiin. Itse tein näin monta kertaa H:n vauva-aikana, kun teimme pitkiä vaunulenkkejä kylmillä pakkassäillä. Koskaan lapsi ei ollut hikinen tai kylmissään. Samanlaisessa varustuksessa hän myös nukkui pihassamme vaunuissa päiväunet pakkasilla. Vähensin kerroksia aina sään mukaan.  

Reiman jokaisessa haalarissa lämpivyys on merkitty lumitähtien määrällä. Yhdellä lumitähdellä varustetut ulkovaatteet menevät leudommilla talvikeleillä, kahden lumitähden haalarit lämmittävät kahdenkymmenen asteen pakkaseen asti ja kolmen lumitähden vaate menee vielä  kolmenkymmenen asteen pakkasillakin. Lumihiutaleiden määrä kertoo haalarin välissä olevan vanun, untuvan tai fleecen määrästä. Reiman haalareissa on myös aina merkintä siitä kuinka tuulenpitäviä tai hengittäviä ne ovat. Nämä tiedot on myös merkitty jokaisen vaatteen kohdalla erikseen verkkokaupassa.

Taaperon ja leikki-ikäisen haalarit

Kun lapsi alkaa liikkumaan, kasvavat myös haalarille asetetut vaatimukset. Haalarin tulee pitää vettä ja tuulta, lämmittää, hengittää ja kestää myös kulutusta. Mitä liikkuvaisempi ja touhukkaampi lapsi, sitä enemmän haalarilta vaaditaan. Rauhallinen ja pieni taaperoikäinen tarvitsee talvivaatteelta ennen kaikkea lämpöä ja suojaa tuulta ja vettä vastaan. Riehakas ja touhukas leikki-ikäinen tarvitsee näiden lisäksi myös kestävyyttä haalarin kankaalta, etteivät polvet ja peppu kulu puhki heti ensimmäisistä pulkkamäkireissuista ja maassa rymyämisissä. Myös talvella vaatteiden täytyy kestää esimerkiksi maassa olevan hiekan hankausta.  

Mitä tarkoittaa martindale? 

Ulkovaatteiden hankauskestävyyttä arvioidaan martindaleilla, joka tarkoittaa miten montako kierrosta hiekkapaperilla hankaamista kankaan pinta kestää ennen lankojen katkeamista. Useimmiten lasten ulkovaatteiden martindale on noin 20 000 - 50 000 kierrosta. Todella kestävässä vaatteessa se voi olla jopa 80 000 kierrosta.

Entä vesipilari?

Ulkovaatteissa vedenkestävyyttä ilmaistaan vesipilariarvolla. Mitä korkeampi vesipilariarvo on, sitä paremmin vaate pitää vettä. Vesipilari kertoo, miten suuren vesimassan painon kangas kestää vettä läpäisemättä. Vesipilari kertoo vaatteen kestävän vesimassan korkeuden millimetreinä. Silti korkean vesipilariarvon omaava tekninen ulkoiluvaate päästää kyllä lapsen iholta haihtuvan kosteuden kankaan läpi ulospäin eli se on hengittävä ja siten miellyttävä päällä.  

3000 mm veripilariarvon omaava vaate ei kastele lasta pikkuisessa sateen ropinassa, mutta lätäköissä lotraamista, loskakelejä tai kaatosadetta se ei kestä. 5000 mm pitää täysin sadetta ja 10 000 mm vesipilariarvolla voi jo vaikka maata lätäkössä leikkimässä kastumatta. Kannattaa siis vilkuilla talvihaalareiden lappujen teknisiä merkintöjä. Jos vesipilarit ovat kohdillaan, ei esimerkiksi kurahousuja tarvita märällä kelillä ollenkaan haalarin päällä.  

Hengittävyys?

Hengittävyys puolestaan ilmaistaan luvulla g/m2/d, joka tarkoittaa miten monta grammaa kangas läpäisee kosteutta neliömetrin alueella vuorokaudessa. Kun hengittävyys on hyvä, lapsi ei hikoile vaatteessa ja tunne itseään viluiseksi hien kuivuessa iholle. Kohtalainen vaatteen hengittävyysarvo on 800-3000 g/m2/d, joka tarkoittaa, että esim. sadesäällä tai ulkoillessa vaate hengittää pitäen vartalon kuivana, mutta suojaa silti ulkoapäin tulevalta kosteudelta. Yli 3000 g/m2/d hengittävyysarvon omaava vaate on jo todella hengittävä ja se käy esimerkiksi aktiiviurheilijoille.    

Laitetaanko hitsatuilla vai teipatuilla saumoilla?

Yhtä tärkeä kuin hankauskestävyys tai vesipilariarvo on myös saumojen kestävyys. Mikäli saumat vuotavat, ei kankaan vedenpitävyydestä ole hyötyä. Parhaissa talvihaalareissa saumat ovatkin teipatut tai jopa ultraäänen avulla hitsatut. Tärkeintä on lahkeiden saumojen pitävyys. Usein esimerkiksi hihojen saumoja ei olekaan teipattu tai hitsattu, koska sinne vesi ei mene samalla tavoin.

Pilaako peseminen tekniset ominaisuudet?

Vaatteiden erilaisilla pintakäsittelyillä ne saadaan suojattua esimerkiksi lialta tai vedeltä. Jotta nämä käsittelyt säilyisivät mahdollisimman pitkään, vaatetta ei kannata pestä liian usein. Usein pelkkä pyyhkiminen kostealla rätillä riittää. Tekniset talvihaalarit kestävät kuitenkin useita pesuja ihan koneessakin.

Voiko haalari olla vaarallinen lapselle?

Suomessa lastenvaatteille on asetettu erilaisia turvastandardeja. Kankaissa ei saa olla myrkyllisiä kemikaaleja. Vaatteissa ei saa olla myöskään esimerkiksi nauhoja, jotka voisivat aiheuttaa lapsen kuristumisen, eikä muitakaan vaarallisia ulokkeita. Monet suomalaiset lastenvaatevalmistajat, kuten Reima, ovat sitoutuneet REACHin eli Euroopan neuvoston asetukseen vaarallisten kemikaalien välttämisestä, rajoituksista ja valvonnasta vaatetuotannossa.

Samaa ei voi sanoa esimerkiksi kiinalaisista halpapuljuista, kuten Wishistä. Vaatteissa voi olla myrkyllisiä kemikaaleja. Piratismi on siten paitsi laitonta, myös vaarallista terveydelle. 

ÖKÖ-tex on yksi niistä sertifikaateista, joiden perusteella voi arvioida vaatteiden turvallisuutta ja myrkyttömyyttä. Se myönnetään vaatteille, jossa ei ole torjunta-aineylijäämiä, formaldehydijäämiä tai raskasmetalleja. Reimalle on myönnetty myrkyttömyydestä korkein mahdollinen ÖKÖ-tex luokka 1.

Uutena vai käytettynä?

Tämän pitkän lasten talvivaatteiden teknisten ominaisuuksien listaamisen jälkeen lienee selvää, että itse kannustaisin leikki-ikäisen lapsen talvihaalarin ostamiseen uutena, jos se vain on mahdollista. Mieluummin kannattaa tinkiä jostakin muusta, vaikka sisävaatteista.

Mikäli leikki-ikäisen ulkovaate on useammalla lapsella käytetty ja kymmeniä kertoja pesty, ei teknisistä ominaisuuksista todennäköisesti  ole enää jäljellä juuri mitään. Uskon kyllä, että laadukkaimmat tekniset haalarit kestävät helposti kaksi eri käyttäjää, tietenkin käyttäjistä riippuen. Loputtomasti niitä ei kuitenkaan kannata kierrättää. 

Leikki-ikäinenkin lapsi pärjää hyvin yhdellä talvihaalarilla, jos kotona pesu ja kuivatus järjestyy helposti. Tosin sanoan, jos on mahdollista saada umpilikainen tai likomärkä haalari aamuksi ulkoilukuntoon. Aina tietenkin parempi, jos talven ulkoiluasuja on kaksi tai enemmän.

Omia kokemuksia talvihaalareista

Meillä on yleensä ollut talvisin kaksi haalaria ja yksi takki-housu-yhdistelmä. Niin montaa ei tarvittaisi, mutta olen hankkinut useamman ulkovaatekerran vaihtelun vuoksi ja siksi että lastenvaatteet ovat vähän kuin harrastus mulle. Olen pyrkinyt ostamaan laadukkaimmat ja kalleimmat tekniset haalarit alennusmyynneistä. Usein meillä on myös ollut ns. kakkoshaalari käytettynä ostettu. Kaikki uutena ostetut haalarit ovat aina meiltä siirtyneet vielä jonkin toisen lapsen käyttöön.

Itse olen mieltynyt tanskalaismerkkien haalareihin. Meillä on ollut monta haaalaria Mini a Turelta, Molo Kidsiltä ja Racoonilta. Nämä vaatteet ovat olleet hyviä teknisiltä ominaisuuksiltaan ja myös kivan näköisiä. Suomalaisista haalareista olen suosinut Reimaa. Viime talvena tytöllämme oli esimerkiksi ihana Reiman sydänkuvioinen Oulu-haalari. Ja juuri se haalari valikoitui päälle kylmimmillä pakkasilla ja kuraisilla loskasäillä. Paljon sitä käytettiin, mutta se ei mennyt oikein miksikään ja se on nyt jo seuraavalla käyttäjällä. Muutenkin olen vuosien saatossa ylpeydellä saanut todeta suomalaisen Reiman olevan paras lasten ulkovaatteiden valmistaja, minkä tiedän. Samaa mieltä olen edelleen.

Reiman stavanger talvihaalari

Tänäkin talvena hankin tytölleni kaksi talvihaalaria. Toinen on hänen lempivärisensä purkkapinkki Molo kidsin haalari, toinen suomalaisen Reiman ihana tumman purppurainen Stavanger, joka näkyy tämän postauksen kuvissa. Viimeksi mainittu on myös kovasti tytön mieleen karvahuppuineen kaikkineen ja hän halusi mielellään kokeilla haalaria päälleen heti sen saavuttua postissa.

Olen lukenut Stavanger-haalarista valtavasti hyviä käyttökokemuksia ja jännityksellä odotankin, millainen se on käytössä. Haalari on riippumattoman ruotsalaisen tuomariston valitsema Best i Test 2018 testivoittaja. Sen kulutuksen kesto on jopa 80 000 martindalea, vesipilariarvo 12 000 mm ja hengittävyys 7000 g/m2/d. Teknisten ominaisuuksien ohella se on todella kaunis ja toivonkin Stavangerista tulevan meidän kaikkien aikojen paras talvihaalari.

Jos et vielä ole hankkinut omille lapsillesi talvihaalareita, kannattaa tutustua uuteen Reiman Stavanger-haalariin ja muihin Reiman talvivaatteisiin  täällä. Reima postittaa yli 120 euron ostokset ilmaiseksi. Kekäleen verkkokaupasta saa puolestaan 7.10. asti kaikki Reiman talvihaalarit ja muut tuotteet 20 % alennuksella täältä.

Meillä odotellaan jo kovasti kauniin violetin haalarin käyttöönottoa.

*Kirjoitus sisältää kaupallisia affiliate-linkkejä

 

Ladataan...

Ensimmäiset taimet, mitkä uuden kodin pihaan istutetaan, on kaksi omenapuuta. Kaksi siksi, että pölytys onnistuu. Meidän nykyisen kodin pihassa oli kääpiöomenapuu, josta tulikin vähän omenoita monta vuotta, mutta sitten naapurin omenapuu delas ja pölyttymistä ei enää tapahtunut. Sen jälkeen omaankaan puuhumme ei enää tullut omenoita. Viimeinen kuolinisku oli, kun rusakko rouskutti kuoren rikki viime talvena ja nyt omenapuuta ei enää ole. Rauha hänen muistolleen.

Rakastan omenoita. Sellaisenaan, piirakoissa, paistoksissa, mehussa, ruoanlaitossa. Ja juuri kotimaisia omenoita. Ulkomaisia en pysty allergian vuoksi syömään, säilöntäaineita on käytetty niin paljon.

Tämä on kotimaisten omenoiden kulta-aikaa ja niitä kannetaan meille kaupasta pussikaupalla kotiin. Viime viikolla postasin parhaan omenakaurapaistoksen reseptin. Nyt on omenahurmoksen kakkososan vuoro eli laitan jakoon myös Herkullisimman gluteenittoman omenapiirakan reseptin.

Mä yleensä tuunailen omia reseptejäni niin, että lähtökohtana on joku muualta löytämäni resepti, jonka pohjalta sitten lähden soveltamaan. Tässä piirakassa on pohjana aiemmin julkaisemani gluteenittoman persikkapiirakan ohje. Täyte taas on mukailtu Omenapuupäivän omenapiirakkakilpailun voittajareseptin mukaan. Kyseisen kilpailun raadin mukaan voittajapiirakka "suorastaan suli suussa, niin herkullista se oli". Omassa reseptissäni olen vaihtanut voittajapiirakan reseptissä käytetyn kerman vaniljakastikkeeseen ja omenaraasteen omenalastuihin. Vähensin myös sokerin määrää ja käytin hieman enemmän omenoita kuin alkuperäisessä reseptissä on. Valehtelematta lopputuloksena oli yksi parhaista omenapiirakoista, joita olen koskaan nauttinut.

Näitä tarvitset:

Pohja:

100 g margariinia tai voita

0,5 dl sokeria

1 muna

2, 5 dl gluteenitonta jauhoseosta esim. Semper

1 tl leivinjauhetta

Täyte:

2,5 dl valion vaniljakastiketta (9 % rasvaa)

1 purkki maitorahkaa

0,5 dl hienosokeria

4 omenaa

päälle kanelia ja hienosokeria

Tee näin:

Vaahdota sokeri ja voi/margariini. Sekoita joukkoon kananmuna. Sekoita toisessa kulhossa huolellisesti kuivat aineet toisiinsa ja lisää sitten voi-sokeriseokseen. Painele huolellisesti voidellun piirasvuoan pohjalle ja reunoille.

Valmista täyte. Sekoita keskenään vaniljakastike, hienosokeri ja rahka. Kuori omenat ja siivuta ne juustohöylällä tai juuresveitsellä ohuen ohuiksi siivuiksi. Levitä täytekastike huolellisesti piirasvuoan pohjalle ja asettele omenansiivut päälle. Ripottele vielä runsaasti kanelia ja hieman hienosokeria. Paista 200 asteisessa uunissa noin puoli tuntia. Keitä hyvät kahvit ja nauti! Halutessasi voit tarjota vielä lisukkeenakin vaniljakastiketta.

 

Pages