Otsikointi meni jälleen kerran päin prinkkalaa, mutta en ota tätä liian vakavasti. Syksyn saapumisen huomaa siitä, että jutut muuttuvat levottomiksi ja ikkunasta näkee taas ulos, kun ikkunan eteen istutettu koivu on kaljuuntunut. Mutta joo, elämä tuntuu juuri at the moment on palannut opiskelija-arkeen. Kaapissa on tyhjiä pulloja, deadlinen hienkatkuinen löyhkä tunkeutuu niskavilloihin ja jääkaapissa ei ole koskaan tarpeeksi ruokaa. 

Jotta deadlinet helpottaisivat, niin fiksu tyttö tarttuu imurin varteen, pyykkikoriin ja pölyrättiin. Hyvin etenee kriittisen pisteen saavuttanut esseepinkka. 

Tästä tullee pitkä yö ja nyt on vasta iltapäivä. Au.

Kai sitä otsikkoonkin pitäää viitata sen verran, että hiuspohjan rasvaisuusaste lähenee jo sellaisia sfäärejä, että olin eilen pippaloittamassa karvahatun kanssa. Ihan vakavissani.