Sinkkuuden määritelmä

Kolmekymppisenä sinkkuna sitä tottuu usein vastailemaan tiettyihin kysymyksiin, etenkin jos sattuu olemaan tällainen ikisinkku kuin minä. Tai sitten kuulee niitä perinteisiä kommentteja siitä, mikä kaikki siinä sinkkuudessa on vialla. Usein nämä kommentit liittyy siihen, mikä sinussa on vialla, kun olet sinkku.

Minkä takia sulla ei ole ketään?
Ootko sä lesbo?
Vihaatko miehiä?
Ei tuossa iässä / tuon näköisenä pitäisi olla noin nirso.
Jos sä todella haluat lapsia, niin pitäis alkaa kyllä jo tekemään.
Ei sillä miehellä nyt niin väliä, kunhan joku vaan, että pääset tekemään niitä vauvoja.

Automaattisesti myös ajatellaan, että sinkkuus on jotenkin oma valinta. Osalle se tietysti onkin, mutta meitä tahattomasti sinkkuja on monta. Ihmiset eivät vain kohtaa. Joko kirjaimellisesti tai sitten henkisellä tasolla, toinen osapuoli ei ole valmis sitoutumaan tai ei esimerkiksi halua (vielä) lapsia, mikä taas minun kohdallani on todella olennainen juttu. Kolmekymppisenä ei oikein enää ole varaa odotella kymmentä vuotta sellaista ”katsellaan” -meininkiä.

Ajatellaan, että sinkkuus johtuu yksinomaan siitä, että olet nirso. Totta kai sen sinkkuuden voisi lopettaa ihan helposti, jollei miehen suhteen olisi mitään muuta kriteeriä kuin penis jalkovälissä. En tarkoita, että kriteerien pitäisi olla jotenkin ihan mahdottomia tai tarkkoja, kuten tiettyä silmienväriä, pituutta sentilleen tai painoa grammalleen. Mutta sellaisia perusjuttuja. Säännölliset tulot, joku ammatti tai suunta elämälle, yhteensopivat elämänarvot, huumorintaju ja sellainen omaa silmääni miellyttävä ulkonäkö. Niillä pääsee jo aika pitkälle.

”Määritteletkö sinä sinkkuutesi vai määritteleekö sinkkuus sinut?”

En muista mistä onnenkeksistä tai aforismista tuon luin, mutta se on jäänyt mieleen. Lähinnä kai siksi, että pohdin tuohon vastausta. Se ei ole niin yksiselitteistä. Sinkkuus määrittelee minut parisuhdestatuksen kannalta ja lapsettomuuden isona osatekijänä. Kuitenkin ihmisenä olen paljon enemmän kuin sinkku. Sinkkuus on yksi osa-alue minussa, muttei määrittele kokonaisuutta. Parisuhde, perhe ja lapset ovat iso osa sitä, mitä elämältäni haluan ja koen sen tärkeäksi, mutta loppupeleissä esimerkiksi äitiys ei tee minusta yhtään sen parempaa tai arvokkaampaa ihmistä, kuin lapsettomuuskaan.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *