Nainen & syndrooma

Törmäsin joskus SIWS-syndroomaan, joka kääntyy sanatarkasti Strong Independent Woman Syndrome, eli itsenäisen, vahvan naisen syndrooma. Tiivistettynä siinä on kyse siitä, että vahvaksi ja itsenäiseksi itsensä mieltävä nainen ei uskalla pyytää lisää, koska ei halua vaikuttaa epätoivoiselta. Pyytäminen voi liittyä mihin tahansa, parisuhteeseen, uraan, palkkaan, johonkin haaveeseen…

Se vähän tuntui osuvan, etenkin ne kohdat, jossa puhuttiin parisuhteesta. Koen itseni itsenäiseksi, vahvaksi naiseksi, joka pärjää ihan hyvin elämässään. On työpaikka, harrastuksia ja ystäviä. Periaatteessa en tarvitse tähän ketään ja toisaalta olen ihan tyytyväinen näinkin.Osaan olla yksin ja viihdyn yksin. Osaan hoitaa enimmät asiani, kuten talouteni ja ruuan laiton. En ole ikinä tarvinnut miestä siihen arjessa selviytymiseen ja musta se on aina ollut vähän outoa, jos ihmiset ei osaa olla yksin. Että ne tarvii sen kumppanin siihen vierelle, vähintäänkin henkiseksi tueksi jos pitää vaikka maksaa laskuja tai lenkittämään koiraa ja pitämään sylissä sohvalla. 

Näin ikisinkkuna en ole vastuussa itsestäni kenellekään, ei tarvitse selittää menemisiäni tai olemisiani, saan tavata ketä haluan, olla missä haluan ja suunnitella elämäni niin kuin itse haluan. Kukaan ei valita siivoamisesta, astioista tiskialtaassa, tv valinnoistani, musiikistani tai siitä, miten vietän vapaa-aikani. Oma tupa, oma lupa.

Vastapuolella on tietysti sitten se läheisyyden kaipuu. Kaipuu siihen omaan lapseen ja perheeseen. Olisi kiva tehdä kaikkea romanttista höttöä sen oman rakkaan kanssa tai reissata vauvan ja miehen kanssa. Samalla tavalla, mitä kaikki kaveritkin tekee.

Vahvana, itsenäisenä naisena olen tietysti miettinyt sitäkin, että vauvahaaveeseen ei välttämättä tarvita sitä miestä. Ainakaan mitenkään pysyvänä ratkaisuna. Välillä se ajatus houkuttaa. Saisin olla itse vastuussa lapsesta, kasvattaa ja nimetä sen miten itse haluan. Ei tarvitsisi riidellä kenenkään kanssa kasvatusmetodeista tai siitä, kummanko mummon nimi lapselle laitetaan.

Mutta sitten on se läheisyyden kaipuu, sekä edelleen se takaraivossani kummitteleva ajatus ydinperheestä, missä on äiti, isä, 1,8 lasta, farmariauto ja rivitalo.

Olenko sinkkuna siksi, että en osaa / uskalla / halua luopua siitä omasta vapaudestani ja kontrollistani? Pelkäänkö tylsistyväni tai jääväni jumiin parisuhteessa?

Kommentit (4)
  1. Mie kans...
    5.2.2021, 21:23

    Kun löytyy kaksi toisilleen sopivaa ,samanlaista parisuhdetta haluavaa, silloin ei menetä vapautta, tai sen ”kumppanien metsästyksen”menettää mutta se on olematon siihen verrattuna mitä saa tilalle, parisuhde ei edellytä samaa osoitetta, luottamuksen myötä elämä voi olla onnellista vapaata, .mutta silti yhdessä. Ei vain tapailu seksisuhde vaan parisuhde. Kokemusta minulla ei ole moisesta, joten en tiedä, eipä tuo ainakaan minusta hullummalta tuntuisi 🤔 jokaisessa parisuhteessa avainasemassa ovat luottamus ja tunteet, niistä rakentuu se juuri heille kahdelle toimiva ja sopiva kokonaisuus 🤔☺️

    1. Mie kans...
      5.2.2021, 21:27

      Oikestaan kirjoitin vatausta tuohon surkeiden sattumusten sarjaan mutta kännykällä vastatessani pyörähtikin vastaus edelliseen postaukseesi, toisaalta vastaus sopinee molempiin….

    2. Näinhän se on. Lähipiirissä enemmistö on sellaisia parisuhteita, jollaisen minäkin haluaisin, mutta sitten vastaavasti on myös muutama suhde, jossa pitää olla naimisissa kännykän kanssa. Saatetaan soittaa yllättäen facetime-puheluita ja jos tausta ei vaikuta siltä, miltä on sovittu (esim. että ollaan kahvilassa), niin hirveä huuto ja tivaaminen, että missä oot ja kenen kanssa. Eräs kaveri joutuu aina tällaisen puhelun tullen kierrättämään sitä puhelintaan ympäri, että näkyy kaikki seuralaiset ja tarkemmin se paikka, missä ollaan. Puheluun pitää myös vastata kolmannella soitolla, muuten jotain kieroa on meneillään. Sitä suhdetta katsellessa mietin aina, että mieluummin yksin kuin tuossa tilanteessa.

      1. Mie kans...
        9.2.2021, 14:20

        Ai kauheeta millainen ahdistuksen suhde…minä äänestäisin yksinolon puolesta 😳

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *