Surkeiden sattumusten treffisarja

Pohdin edellisessä postauksessani sitä, haluanko oikeasti edes parisuhteeseen? Siinä on ne plussat ja miinukset, mutta näin ikisinkkuna on tietysti tottunut siihen omaan vapauteensa ja sitä arvostaa. Eikä siitä kyllä välttämättä ihan helpolla halua luopua. Ainakin sen tyypin täytyy olla melko mahtava, että luopuisin tästä täydellisestä itsenäisyydestäni ja mahduttaisin arkeeni jonkun muunkin. Aina välillä mietin, että kuulostaakohan tämä nyt jotenkin itsekkäältä, että parisuhteessa pitäisi luopua jostakin, mutta tottahan se on. Kun on tottunut olemaan yksin ja itsenäinen, siitä voi olla hankala luopua ja alkaa ajatella, että ne minun menot ja mieliteot vaikuttaa johonkin toiseenkin.

Ikisinkkuudesta huolimatta oon kuitenkin saanut oman osani treffeistä ja muutamasta eripituisesta tapailukuviosta. Ei niitä kyllä oikein voi suhteiksi sanoa, mutta jotain kuitenkin. Valitettavasti meikäläisen track record näissä kuvioissa on enimmäkseen mollivoittoinen ja oon usein se osapuoli, joka saa siipeensä. Väkisinkin miettii, miten paljon nämä kokemukset on muokanneet mun ajatusta ja innostusta niihin parisuhteisiin, koska no. Kukapa sitä haluaisi jatkuvasti saada turpiinsa? Voin silti jakaa teille muutaman epäonnistuneen kerran.

Se kerta, kun olin tietämättäni toinen nainen. Tämä kuvio oli sellainen epäsäännöllisen säännöllinen tapailukuvio. Tutustuttiin työkuvioiden kautta ja meillä oli ihan kivaa yhdessä. Sain kuulla olevani kaunis ja haluttava. Sain flirttiviestejä kännykkääni kesken työpäivän. Sovitut lounastreffit kuitenkin järjestään peruuntuivat aina, mutta niihin oli aina hirveän hyvä syy. Ainakin silloin ajattelin niin, mutta jälkikäteen ajateltuna, kenellä muka tulee aina joku hirveä työkriisi, juuri silloin kun pitäisi mennä lounaalle? Muutaman kerran se kutsui mua väärällä nimellä. Se ei ollut mikään iso erehdys, välillä olin Miian* sijaan Mia*. Sekin oli ihan ymmärrettävää, koska meidän pomomme nimi oli Mia.

Myöhemmin meillä oli suunnitelmissa lähteä viettämään talvilomaviikkoa Lappiin. Mies oli vuokrannut sieltä mökin ja sovittiin, milloin hän tulee minua noutamaan. Sovittu aika tuli ja meni, mutta miestä ei näkynyt. Ei vastauksia viesteihin. Tuli ilta, miestä ei näy. Kymmenen aikaan saan viestin, että hän on ajanut liukkaalla tiellä pahan kolarin ja joutunut sairaalaan. Saan kaverin heittämään minut ensiapuun, jossa kyselen sen ja sen nimistä potilasta, on ollut kolarissa ja tuotu ensiapuun. Ei löydy sillä nimellä potilasta, valitettavasti. Laitan aamuyöstä miehelle viestiä, että kävin ensiavulla, mutta häntä ei löytynyt sieltä. Aamulla tulee viesti, että hän on ihan ok, vähän mustelmia ja pari tikkiä, muttei sen kummempaa. Hänet oli viety toisen sairaalan ensiapuun, mistä hänet oli sitten aamulla kotiutettu.

Tässä kohtaa nousi sellainen pieni varoituslippu. Niitä nousi aina väliajoin muitakin, mutta halusin uskoa ihmisestä hyvää ja päätin myös uskoa niihin valheisiin. Myös niihin, joista olin melkein sataprosenttisen varma, että ne olivat valheita. Ajattelin, että ne asiat selviää jossain vaiheessa ja hänellä on joku hyvä syy tälle kaikelle. Hän kertoi juuri eronneensa pitkästä suhteesta ja kärsivänsä vähän sitoutumiskammosta, joten toisena sitoutumiskammoisena ymmärsin. Naiivisti myös ajattelin, ettei ihmisellä ole mitään syytä valehdella ja hyväksikäyttää toista, koska en itskeään ole mikään pettäjäluonne vaan kun sitoudun, sitoudun oikeasti. Nykyäänhän olen kyyninen paskiainen 😀

Tarina päättyi niin, että pomoni Mia laittoi someensa kuvia Lapin reissulta tämän ”minun” mieheni kanssa. He juhlivat Lapissa viidettä vuosipäiväänsä ja kaikki oli niini romanttisen ihanaa, että tuitui. Myöhemmin mies jäi kiinni touhuistaan, sillä oli ilmeisesti pyörittänyt useampaa naista kerralla ja joku käräytti hänet. Ironista kyllä, useimmat naisista olivat työkuvioista, mutta kukaan ei tiennyt toisistaan. Määräaikainen työsopimukseni oli katkolla vähän sen käräytyksen jälkeen, eikä sitä jatkettu. Kuulin myös kautta rantain esimieheni mustamaalanneen minua ja muita saman työpaikan ”toisia naisia” niin pahasti, että työn saaminen samasta firmasta oli mahdotonta. En enää ikinä halua aloittaa mitään työpaikkasuhdetta.

Se kerta, kun kävin treffeillä narsistisen natsin kanssa. Itse treffit olivat ihan kivat. Käytiin syömässä hyvin ja juttu luisti. Taksijonossa mies alkoi sitten puhua ”neekereistä, rättipäistä ja ählämiterroristeista” ja viittasi muihin taksijonossa olijoihin. Huomautin, että noita termejä ei tarvitse käyttää ja eihän hän nyt ihan aikuisten oikeesti voi olettaa, että joka ikinen ulkomaalainen mies on joko raiskaaja tai terroristi. Tähän mies totesi, että kyllä minunkin mieleni muuttuisi, jos mamujengi tulisi ja raiskaisi. Hän itse asiassa haluaisi kyllä nähdä sen, niin voisi sitten mätkiä mamuja turpaan. Seuraavaksi hän alkoi tivaamaan, että olenko ikinä ollut sängyssä ulkomaalaisen kanssa? Jos olen, niin turpaan ansaitsisin minäkin. Ei jaettu taksia, eikä tullut seuraavia treffejä. Mies laittoi perään muutamia viestejä ja ihmetteli, että miten niin en halua enää treffeille? Sain myös muutamia syytöksiä perään, että ei kelpaa kiltti ja kunnollinen suomalainen mies, vaan pitää saada jotain tummempaa, toivottavasti joku tulee ja raiskaa.

Se kerta, kun tyyppi ei uskonut sanaa ”ei”. Onneksi oltiin julkisella paikalla ja pääsin katoamaan väkijoukkoon.

Se kerta, kun kävin treffeillä arvostelijan kanssa. Hänellä mikään ei ollut hyvin. Hänen omassa profiilikuvassaan oli selkeästi joku muu, mutta hän löysi minusta pelkkää kritisoitavaa. Kävelin liian nopeasti. Kävelin kuin mies. Söin liian nopeasti. Kun hän ilmoitti, että lähdetään kahvilasta, nousin liian nopeasti. Ne treffit ei voineet loppua liian nopeasti…

Se kerta, kun kävin treffeillä huonon häviäjän kanssa. Mies kysyi, osaanko pelata biljardia. Vastasin, että kyllä mä olen huvikseni pelaillut. Osaan säännöt ja silleen, mutta en mä nyt mikään guru ole. Pelattiin bilisklubilla, jossa mies kävi säännöllisesti ja tunsi sieltä about kaikki, tunnin verran. Voitot 15-1. Minulle. Mies ilmoitti, että ei tuu toisia treffejä. Ei kyllä haitannut 😀 Hän voitti sen ensimmäisen matsin ja alkoi miesselittämään mulle, että mitenkä geometria on ratkaisevassa osassa biliksen peluussa. Voitin seuraavat 15 peliä putkeen, niin oli ilmeisen hyvin selitetty 😀

Kommentit (2)
  1. Törmäsin vasta nyt sun blogiin ja selasin heti monta postausta läpi!
    Samaistuttavia ajatuksia.

    1. Kiitos 🙂
      Kiva kuulla, että en ole yksin näiden kriisieni kanssa 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *