Aika aloittaa alusta‏

meeetssäää_effected.jpg

Sanotaan, että ensimmäinen postaus on vaikean kirjoittaa. Minun mielestäni ensimmäinen postaus on helpoin, sillä vielä on niin paljon sanottavaa. Olen aloittanut useita kertoja alusta blogin kirjoittamisen ja kirjoittanut useita aloituksia, voisin sanoa että nyt tietädän jo mitä tekee. Ensimmäisen blogini aloitin 2009 ja sinä vuona aloitin useammankin, koska innostus lopahtai nopeasti lukijoiden puutteeseen. Tuntui, että kirjoittelin turhaan ja ettei ketään kiinnosta. Ensimmäisenä kokeilin bloggeria ja sille tielle jäin pitkäksi aikaa, mutta nyt aion aloittaa täällä puhtaalta pöydältä. Silloin vanhoina hyvinä aikoina blogipohjia oli vain muutama, eikä moni osannut muokata ulkoasuja valmmiita pohjia kummemmiksi. Vähäisellä blogimäärillä suurin osa muistutti ulkonäöllisesti silti toisiaan. Kuvat olivat pieniä ja suttuisia, useimmiten peilin kautta otettuja. Oi niitä aikoja! Nykyisin osa blogeista on toinen toistaan hienompia luomuksia ja blogeja kirjoitetaan ammattimaisesti tai jopa onnekkaat saavat tehdä sitä työkseen. Blogit voivat olla inspiroivia ja niissä on sitä jotain mitä aikakausilehdissä ei ole. Niiden takana on aina ihan oikea ihminen.

Kuka olen ja miksi haluan kirjoittaa tänne?

Voisin hieman kertoa itsestäni ja mitä aion tänne tulevaisuudessa kirjoitella. Blogin nimestä voikin varmaan päätellä nimeni. Tätä samaa nimeä olen käyttänyt blogini nimenä jo pitkään. Ehkä tylsää ja ei niin omaperäistä, mutta minä tykkään. Nimen lisäksi voisin kertoa teille olevani 23 -vuotias. Olen asustellut poikaystäväni kanssa muutaman vuoden yhteisessä asunnossa, josta seuraavaksi olemme toivon mukaan muuttamassa yhteiseen ja omaan asuntoon. Sisustaminen on minusta ihanaa ja se tullaan myös näkemään täällä blogin puolella. Meidän kanssamme asustaa suloinen lapinporokoira Halla, joka luo jokaiseen päivään jotain ihanaa rakastettavaa. Rakastan askartelemista ja itse tehtyjä juttuja olenkin aina kiinnostunut uusista ideoista ja niitä tullaan näkemään varmasti myös täällä. Olen myös hurahtanut korujen väkertämiseen helmistä ja helmiä onkin kertynyt laatikoihin aikamoinen määrä. Lisäksi voin tunnustaa, että rakastan kosmetiikkaa ja uusien tuotteiden kokeilemista. Erityisen lähellä sydäntä on luonnonkosmetiikka, jota olen käyttänyt jo reippaasti yli vuoden hyvin tuloksin. Tulen myös varmasti kirjoittamaan kokemuksiani lunnonksmetiikasta, vaikka mikään ammattilainen en olekkaan. 

Olen blogeissani esitellyt myös päivänasuja ja uusia ostoksia. Tarkoituksenani olisikin koota täydellinen ja toimiva vaatekaappi. Voiko se olla edes mahdollista? Tykkään valtavasti klassisesta tyylistä, mutta joskus sitä kaipaa pukeutumiseen jotain muutakin. Pukeutumisessa suosin eniten mustan, harmaan, valkoisen ja tummansinisiä vaatteita ja asusteita. Lisäksi haaveena olisi opetella yhdistelemään useita vaatekappaleita mahdollisimman monipuolisesti. Minun vaatekaapissani yritetään panostaa laatuun, monipuolisuuteen ja kestävyyteen. Pyrin ostamaan vaatteita, joita oikeasti tarvitsen. Yritän välttellä hutiostoksia, jotka jäävät kaapin perukoille pölyttymään näkemättä päivänvaloa koskaan. Allekirjoittanut rakasta korkkareita, mutta ei jaksa niissä kauaa seisoskella. Tavaramerkkinäni onkin usein kulkenut suloiset balleriinat ja mukavat tasapohjaiset kengät. 

Terveellinen elämäntapa ja hiljalleen liikunnan aloittaminen on ollut pitkään projektina. Nyt olisikin tarkoitus ottaa itseäni niskasta kiinni ja hieman lisätä liikuntaa. Myönnän telkkarin katsomisen olevan kivaa, mikäli sieltä jotain hyvää sattuu tulemaan. Karkkihirmu en ole, mutta myönnän rakastavani Smash-pussin suklaatorvia mielettömästi. Saatankin vetäistä kokonaisen pussin kerralla. Kerran olen kokeillut jättää pussin tv-tasolle, jotta en söisi kaikkia. Useita kertoja peräkkäin nousin hakemaan muutaman suklaan todeten, ettei hetkeen uudelleen. Löysin itseni juoksemasta tuolle suklaa pussille turhankin monta kertaa lopulta luovuttaen. Tuntui niin hyvältä istua tuo pussi sylissä sohvalla. Miten joku voikin maistua niin hyvältä? Jos minulta kysyttäisiin mitä haluaisin syödä lopun elämäni, saattaisin vastata syöväni näitä hamaan tulevaisuuten. Uusimpia harrastuksiani on juokseminen, kävinkin juoksemassa Midnight runin kymmenen kilometriä ja ylitin itseni. Entinen juoksun vihaajana voin kertoa, ettei se juokseminen niin paha juttu olekkaan. Ensivuona uusiksi ja haavena olisi joskus käydä juoksemassa myös puolimaraton. Juoksemisen lisäksi täällä ruudun toisellapuolella joogaillaan ja halutaan kehittyä paremmaksi ihmiseksi.

Rakastan lasten elokuvia. En ikinä ole ollut mikään kauhuleffojen ystävä. Olen aina samaistunut enemmän lasten elokuvien tarinoihin ja niihin ihanan onnellisiin loppuhin! Lisäksi hahmot ovat yleensä erittäin söpöjä ja minua välillä harmittaakin, ettei niitä oikeasti ole olemassa. Kuka nyt ei haluaisi Itse ilkimys leffassa esiintyviä minioneja? Viimeisin katsomani lastenelokuva on Frozen, joka on niin ihastuttavan kaunis tarina.

Rakastan matkustelua, vaikka monessa maassa en olekkaan kerennyt vielä käymään. Vaikka mielestäni lentäminen on tylsää ja puuduttavaa, matkailu on jotenkin niin ihanaa. Rakastan ulkomailla ruokaa ja sitä miten erilaisia ne ovatkaan ja kuinka hyvältä ne maistuukaan.

Rakastan kirjoja! Olen pienestä pitäen rakastanut kirjoja. Muistan ensimmäisen kirjani (puppe kirjoja lukuunottammatta) ja miten päätin lukea sen. Kirjan nimi oli Kekseliäs kettu ja sen on kirjoittanut yksi lemppari kirjailijoistani Roald Dahl. Äitini oli aiemmin lukenut minulle kirjoja ja odottelinkin, että hän lukisi minulle uutta kirjaani. Kyllästyttyäni erittäin lyhyen ajan sisään odottamaan lukuhetkeä, nappasin kirjan ja luin sen itse. Minulla on kaapissa lukuisia Roald Dahin lastenkirjoja. Myönnän tykkääväni niistä edelleen, vaikka nykyisin luen vähän vanhemmille tarkoitettuja kirjoja. Kaikkein paras kirja, ainakin muistoissani on  lapsille suunnattu Simpukka prinsessa. Tarina on ihanan opettavainen ja jokainen kappale alkaa ihanan opettavalla mietelauseella. Muistan vieläkin muutamia noista aloituksista!

Tykkään myös valokuvaamisesta. Omistankin digijärkkärin, jonka ostin viitisen vuotta sitten. Täytettyäni 18-vuotta, päätin palkita itseni ja ostaa tuon ihanuuden itselleni. Säästöprojektini oli pitkä, sillä se kesti kahdeksantoista pitkää vuotta. Pienenä ajattelin säästäväni omaan taloon, mutta eihän ne rahat siihen riittänyt. Kameraan ne riittivät ja olenkin ollut tyytyväinen tähän ensimmäiseen oikeaan ja kalliiseen ostokseeni. Kuvia olen napsinut omalla kamerallani jo aivan liikaa. Pelkäänkin kamerani hajoavan ja päättävän pitkän suhteemme yllättäen. Haaveilen kehittyväni valokuvauksessa aina vain paremmaksi. Blogi oli se paikka irc-gallerian lisäksi, mihin laitoin kuviani. Galleria on tosin karsiutunut aikapäiviä sitten ja jäljellä on blogi. 

Lilyssä kokeilin kirjoittamista aikoinaan hetken ja se miksi palaan tänne on se hyvä ryhmähenki ja ihanan positiivinen asenne. Lilyyn kirjoittelun aikana saamani kommentit lämmittävät vieläkin mieltä ja tuntuu ihanalta palata kirjoittelemaan tänne!

Toivon teidän viihtyvän uudessa blogissani ja jättävän ahkerasti kommentteja! Mukavaa sunnuntaita!

 

Kommentit (1)
  1. Hei Heidi! Oi miten ihana kuulla että Lilyn tunnelma tuntuu hyvältä! Paljon tervetuloa takaisin, jäämme seurailemaan uusia juttujasi 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *