Hmm, en oikeen tiiä.. Pelottavaa. Kaikki tuntuu jotenki niin ”ei miltään”. Unelmamies on parantanu tapansa ja pitää yhteyttä paremmin mut nyt mul on jotenki semmoi fiilis et ähhh. Ehkä mä kyllästyn liian helposti.. Tai sit oon jo ”luovuttanut” asian suhteen. Tai mun mieli on, koska kokoajan mun takaraivos kuuluu ääni et joku ei nyt mee niinku pitää – jotain mätää täs on. Enkä keksi et mitä.. Ehkä tää on taas näitä asioita et ajan kanssa..

Spontaanimiehestäkään ei oo kuulunu, enkä tiiä siihenkää oikeen syytä – ehkä molemmat aattelee et tää ei oo ihan sitä mitä tarvii…

Tarviin kokoajan ”aikaa”, ku aattelen et ”ajan kanssa” mut silti must tuntuu et aika loppuu? Miten tää nyt näin meni.. Oonko oikeestaa koskaa sit loppujenlopuks ite tyytyväinen? Tiiänkö ees mitä haen? Tiiänkö mitä on onnellisuus? Jos haenki ihan vääriii asioita vääriltä ihmisiltä.  Tarviisin pienen ohjekirjan jota seurata… Äh.. Unia.