Jo 30-vuotias liian vanha opiskelemaan?

Aina toisinaan silmiini osuu keskustelupalstoilla keskustelunaloituksia, joissa kysellään, onko jo 30-vuotias liian vanha aloittamaan opiskelun.

Aloitin itse opiskelemaan verrattain myöhään, 28-vuotiaana. Vaikka jotkut saman vuosikurssin opiskelijat ovatkin lähes 10 vuotta itseäni nuorempia, en ole järjellä ajateltuna osannut tuntea olevani liian vanha aloittamaan opiskeluja. Kolmekymppisellähän saattaa olla vielä valmistumisenkin jälkeen 30 vuotta aikaa työelämässä ennen eläkeikää, mahdollisesti jopa enemmän, jos eläkeikä sidotaan nousevaan eliniänodotteeseen.

Sorrun toisinaan kuitenkin vertailemaan itseäni oman ikäluokkani edustajiin, ja tunnen ulkopuolisuutta huomatessani, että monet kanssani samanikäiset työskentelevät jo opiskelemansa alan parissa, yrittävät tai kasvattavat lapsia yksin tai kumppanin kanssa tai maksavat asuntolainaa. Kuten varmasti moni muukin, olen tehnyt valmistumisesta, lapsista ja asunnosta virstanpylväitä, jotka olisi ihanteellista saavuttaa tietynikäisenä, mieluiten mahdollisimman nuorena, muttei kuitenkaan liian nuorena. Olen kokenut epäonnistuneeni ja miettinyt, mikä minussa on oikein pielessä, kun mikään virstanpylväistä ei näytä olevan vielä lähimaillakaan.

Muutamat nuoremmat koulukaverini ovat sanoneet, että olin rohkea jättäessäni vakituisen työni kaupanalalla aloittaakseni opiskelemaan ”näin myöhään”. Uskon vilpittömästi, että koulukavereideni kommentit tarkoittavat pelkästään hyvää, mutta tunnen silti alakuloa siitä, että hekin ovat mahdollisesti samassa liemessä kuin minäkin; hekin ehkä miettivät, että 28-vuotiaana pitäisi olla saavutettuna jo tietty lista asioita, ja on normaalista poikkeavaa, rohkeaa, kun niin ei ole.

Yritin miettiä, miksi kouluissa koetaan paineita iästä, vaikka monet tiedostavat, että varsinkin suosituimmille aloille ensimmäisellä yrittämällä opiskelemaan pääseminen on nykyisin tilastollisesti niin epätodennäköistä, että se jo yksinään nostaa automaattisesti opiskelijoiden keski-ikää. Voisi myös kuvitella, että muuttuvat arvot, mielenkiinnonkohteet ja työmarkkinat saattavat ajaa vanhempia opiskelijoita suorittamaan opintoja myöhemmässä iässä.

Myönsin itselleni, että omissa ikäpaineissani on eniten ehkä kyse siitä, että pelkään kehoni rapistumista, sairauksia ja elämän rajallisuutta, vaikka järjellä ajatellen minulla ei ole mihinkään kiire, eikä aika ole – ainakaan toivon mukaan – käymässä vähiin.

Muistiini rupesi kuitenkin pikkuhiljaa palautumaan pieniä irrallisia paloja ikäsidonnaisista arkipäiväisistä asioista: Keltaisen lehdistön artikkeleita siitä, miten naiset ovat hedelmäisimillään alle 30-vuotiaina, kepeitä blogipostauksia siitä, miten bloggaajat haluavat saavuttaa tiettyjä asioita ennen kuin täyttävät 30 vuotta. Pieniä muistutuksia siitä, että kello tikittää. Muistin olleeni 24-vuotiaana kasvohoidossa erään kosmeettisiin toimenpiteisiin erikoistuneen sairaanhoitajan vastaanotolla, ja hän suositteli, että voisin täyttää poskeni ja nasolabiaalijuonteeni preventiivisessä mielessä – siis ehkäisemään tulevia ryppyjä ja kasvojen valahtanutta ilmettä jo ennen kuin ne ovat nähtävissä.

Mielestäni kosmeettisissa toimenpiteissä ei ole mitään tuomittavaa, mutta siinä on, että ikä tai ikääntymisen merkit tuodaan esille huonossa valossa, jonakin, mitä suositellaan peitettäväksi ja piiloteltavaksi – tässä tapauksessa näköjään jo ennen kuin ikääntymisen merkkejä on edes näkyvissä.

Joten ei, 30-vuotias ei tosiaankaan ole liian vanha aloittamaan opiskeluja, eikä korkeakouluihin ole toistaiseksi asetettu yläikärajaa. Iän pohtimisesta kumpuavat epävarmuudet saattavat kuitenkin yllättää itsevarmimmankin yksilön. Ehkä ikään ja vanhenemiseen liittyviä pohdintoja voisi myös silti hyödyntää antamaan rohkeutta muuttaa asioita omassa elämässä. Ikääntymisen huomaaminen voi myös olla tapa tutustua vanhenemiseen ja mahdollisuus miettiä, mitä on ne arvot, joita kohti haluaisi suunnata.

Opiskeleminen kypsemmällä iällä ei mielestäni ole rohkeaa, vaan järkevää. Näen, että tulevaisuudessa yhä harvempi työkykyinen aikuinen tulee sitä paitsi työskentelemään ainoastaan yhden aihepiirin tai alan parissa lopun ikäänsä, joten luultavasti jatkokouluttautuminen ja taitojen täydentäminen tulee yleistymään. Yhä useampi ala vaatii poikkitieteellistä osaamista esimerkiksi tekoälyn ja automaation kehittyessä, ja villeimpien arvioiden mukaan vuonna 2030 suurin osa töistä on sellaisia, joita ei ole vielä edes olemassa.

puheenaiheet ajattelin-tanaan opiskelu tyo
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *