Ladataan...
Heppatic

Mun oli kesän kankiväännön jälkeen tarkoitus että harrastaisin aina välillä säännöllisesti myös kangilla Fabriiizion kanssa ettei se ehdi unohtaa, ettei siihen kuollutkaan. Alkuunhan se (estehevosen vakaumuksella) oli sitä mieltä että apua mää kualen kun suussa oli kaksi kuolainta. Kulki suu auki ja jäykkänä kuin rautakanki ja sillä kesti kolmen peräkkäisen päivän kurssin verran ymmärtää että oikeastaan se kanki siellä suussa nyt vaan on ja muuten voi toimia ihan normaalisti. Mä ratsastan aina ennemmin kankiohja roikkuen kuin liian tiukalla ja sillä menetelmällä se tottui ajatukseen. No sitten se ajatus vähän jäi ja nyt sain vasta aikaan säätää kankisuitset oikeankokoisiksi ja sulloa taas ponille suun täyteen kuolaimia. Ja kualiko se? No ei! Se oli ensimmäisen muutaman minuutin kuolaimenmuklaamisen jälkeen jo ihan oma itsensä ja toimi ihan totuttuun tapaan. Ainut vaan että jätin raipan pois, koska no unohdin sen talliin, mutta sitten ajattelin etten ota lainaraippaa maneesin seinältä koska jos sitä jänskättää ja sitten siksi että välikausihanskat, kahdet ohjat ja raippa kuulosti kurjalta yhdistelmältä. Niin ilman sitä raipan muistutusapua se jäi heti alkuun vähän hitaaksi pohkeelle varsinkin väistöissä ja ensi kerralla muistan kyllä ottaa vaikka olisi miten paljon tavaraa kädessä.

Mä aina ajattelen raipasta puhuttaessa että nyt tätä lukee joku non-rider ja mietin että ajatteleekohan ne että sillä raipalla hakataan se hevonen liikkeelle. Ja nyt mun on ihan pakko sanoa tähän että eieieiei. Hevosta ei lyödä raipalla, vaan raippaa käytetään muiden apujen tukena kiinnittämään hevosen huomio johonkin asiaan. Sillä on helpompi koskettaa vaikka pohkeen taakse että kas täällä tapahtuu jotain mihin olisi hyvä kiinnittää huomiota tai lavalle että mitäs tämä juttu täällä tekee kannattaisiko miettiä kuin millään muulla tavalla. Tai kutitella vähän hännäntyvestä että vetäisepäs vähän takajalkoja töihin kiitos.

Niin että tuota mistäs nyt olikaan puhe. Tehtiin aluksi loivat kaaret sekä pitkälle että lyhyelle sivulle. Eli pakko olla koko ajan töissä eikä matkustella yhtään. Jatkettiin niin että pitkällä sivulla loivan kaaren alku normisti, suoristus ja väistö takaisin sivulle. Tässä kohdassa olisi tarvinnut sitä raippaa muistuttamaan että jalka täällä pyytää jotain viitsitkö reagoida ja toisaalta myös lavalle tueksi ettei se pullahda ulos. Lavalle olisi auttanut toki pilotin vahva kylki ja ulkotuki mutta jotenkin ne kanget suussa taisi vähän heikentää mun rohkeutta pitää sieltä vastaan ja siihen yhdistettynä se hidas reaktio väistättävään jalkaan oli sitten alkuun vähän banaanihevonen. Löytyi ne suoruudet ja kunnon ristiaskeleet sieltä kun tarpeeksi hinkattiin.

Sitten vaihdettiin kolmikaariselle ja tehtiin laukkaharjoituksia niin että aina vaihtuu kaarelle myötälaukka. Mehän ollaan tunnetusti taitavia laukanvaihtajia, mutta menin nyt kuitenkin ravin kautta kun muutkin (ja koska se on niin kauhea ennakoimaan niitä vaihtoja...hallintareeniä junou). Tässä tuntui että tuplaohjat venyi koko ajan liian pitkiksi mutta mentiin kyllä muuten tosi kivasti. Hyvät suoristukset ja nopeat pohkeet niin tosi näppärästi mentiin mun mielestä. Ainut pulma oli hirweän peloittava katsomopääty, jonne olisi pitänyt päästä reippaassa ja rytmikkäässä laukassa mutta joka sattuneesta syystä aina aiheutti tahtirikkoja... Kunnes lopulta osasin asettaa riittävästi sisään ja ihan tosissaan käyttää sisäpohjetta ja sain sen päättäväisesti puskettua loppuun asti.

Kaikkiaan tosi kiva kokemus tällä kertaa. Tuli jopa sellainen olo että vähän olisi valoa jossain tunnelin päässä - voin varmaan nyt oikeasti yrittää startata kangilla kun se noin soppelisti niihin suhtautui. Ja siitähän se ura sitten urkenee :D

Tuuppasin Tyynellä vielä seuraavana päivänä näitä samoja harjoituksia, kun kenttä oli kerrankin hyvässä kunnossa ja olin ihan liekeissä kun neiti Päivänsädekin suoritti tehtävät vallan sujuvasti. On se vaan hiano!

Nyt mulla lienee vähän vähempihevosinen viikko ja ehdin keskittyä testailemaan uuden salin ryhmäliikuntatunteja. BodyBalance oli aikamoinen pettymys, sellainen hätäinen muka-kaikkea sisältävä ei-niin-rentouttava tunti vaikka kuvaus lupailee paljon. "Taiji", "jooga" ja "pilates" ängettynä tunnin mittaiseen liian jumppaisaan settiin oli sekä taijia, joogaa että pilatesta jossain tai suuressakin määrin kokeilleelle vähän meh-kokemus. Saatan silti käydä useamminkin koska mun lantiosta nyt ei todellakaan ole minnekään pumppiin tai combattiin. Mutta katsellaan löytyisikö sieltä jotain muita suosikkitunteja joita voisi ympätä hevostelun lomaan. Hierojalle olisi ihan välttämättä päästävä koska oon niin jumissa!

Ladataan...
Heppatic

mun salilla siirryttiin nyt tammikuulla uuteen ryhmäliikunta-aikatauluun. tuijottelin sitä aluksi ihan että jee, kaikkee uutta. sitten hoksasin tuntien kestot ja harmitti. lähes kaikkien tuntien kestot on ilmeisesti uuden elämän aloittajien rapakunnon vuoksi typistetty puoleen tuntiin. että jaksaa sitten ne "joulukilojen" karistajatkin kokonaisen setin kerralla?

sitten hoksasin että no, oikeastaanhan se on myös hyvä asia. koska jos sattuisi olemaan vaikka a) rikkinäinen b) ylirasituskiellossa c) halukas kokeilemaan uusia tunteja mutta tuntemattomat liikunta-asiat voi aiheuttaa rikkinäisyyttä tai d) all of the above, sehän on aika jees. puolen tunnin tunteja (kuulostaapa tyhmältä) on helpompi ujuttaa kaksi peräjälkeen ilman että kuolema korjaa ja jos salilla maistuu puulta tai ei kerta kaikkiaan irtoa, voi vaikka hetken mielijohteesta pujahtaa johonkin puolen tunnin tyttöpoukkoiluun.

testasin jo niska-hartia-selkä-jumppaa, kun kurkussa kaiherteli enkä halunnut mitään kovaa hikoilua taudin pelossa, ja se olikin just sopiva. lievästi mummohko, mutta ihan hyödyllinen. toki sen jälkeen oli pakko mennä vielä vähän crossaamaan ja vetää pikainen syvätvatsattreeni (että se siitä hikoilemattomuudesta), mutta luulen että siellä voisi varsinkin huonoina nilkkapäivinä käydä uudestaankin tai muuten vaan huonoina päivinä, kun haluaa edes jotain liikuntaan viittaavaa mutta kotijumppa samojen neljän seinän sisällä ei inspiroi.

muutenkin siellä on uudistettu asioita mun lomailun aikana. on tullut lisää laitteita (lähinnä tuplia) ja mun pitää oikein etsiä että missäs se mun kyykynkorvaushärveli nyt taas onkaan. mutta varmasti hyvä niin kunhan tottuu.

voisi sexworksia kyllä testata tässä lähiaikoina. ärsyttää vaan kun ne lesmillsit on aina niin täyteen ammuttuja että tulee ahtaan paikan kammo. tänään sitä itseasiassa olisi... ehkä ängen joukkoon tummaan testailemaan.

Ladataan...
Heppatic

kävin eilen testaamassa total body conditioning -tunnin, ja olin ihan varma että kuolemahan siellä korjaa. no yllättäen ei korjannutkaan, mutta itse sain kyllä korjata jälkiäni useamman mutkan verran - tunnilla tarvittiin mattoa, steppilautaa, eripainoisia irtopainoja ja pumppitankoa kaksilla eri painoilla eikä siinä temmossa niitä oikeasti olisi kerinnyt vaihdella jos olisi halunnut tehdä joka toiston. onneksi olin tunnilla yksin (?!) että ei haitannut säntäillä siellä niiden tankojen ja painojen kanssa. tein toki aika kevyillä painoilla koska mun filosofiani on että ennemmin jaksaa koko tunnin tehdä oikein kuin että vetää vitosia läjän tankoon ja sitten ihmettelee kun on selkä kipeä. eikä nyt sillä että tuota haukkaria olis mitenkään liiaksi, olis kai sitä painoa enemmänkin voinut olla mutta ehkä sitten ensi kerralla varaan jo läjän ykkösiä siihen lisäiltäväksi jos sattuu ehtimään.

no se niistä painoista kun mun piti oikeasti puhua niistä sykkeennostatusbiiseistä. kun en nyt ole ihan varma että voisinko mä harrastaa tollasta urheilua. vähän pystyin tietysti soveltamaan niitä aerobic-henkisiä pompahteluja, mutta kun mä en saisi edes juosta niin on hieman kyseenalaista että saisinko mä kenties tehdä jotain supersankariloikkia ja sivupotkuja ja äkshyppyjä. mutta en mä nyt seisomaankaan siihen voi jäädä että odottelisin seuraavan lihaskuntobiisin alkua. niin päätä sitten että meniskö takasin vai eikö menisi.

illalla sammuin sohvalle tallikeikan jälkeen ja siitä kun nousin niin sai kyllä aika reippaasti köpötellä panadol-purkille hakemaan lievitystä lantiolle, mutta aamulla ei ollut enää mikään, että ota nyt sitten selvää johtuiko se ekstrakipu kenties siitä tbc:stä vai sohvalle nukahtamisesta vai niiden yhdistelmästä.

no ehdin tässä viikolla vielä testailla muitakin mulle uusia tunteja ja voin sitten päättää että tarviiko edes mennä jos muut tuntuu oikeammanlaisilta. mä joskus alkukesästä ajattelin että jos pääsisi edes vähän crossailemaan ja venyttelytunneille niin se olisi jo paljon mutta niin vaan kasvaa nälkä syödessä eikä ne ennakkoon varmasti lantioystävällisimmät harjoitukset oikein nyt lämmitä ihan täysillä, ainakaan kun spinning vaikkapa ratsastuspäivän jälkeen on aika kivuliasta istuinluille ja niin ihana lenkkeilynkorvike kuin se cross trainer onkin niin on se vähän vaan tylsää pitemmän päälle. hemmetin first world problems, valittajana nainen joka ei talvella päässyt ihan edes kauppaan ilman buranapurkkia. noo, katsotaan mitä keksitään.

ja ps. pitäs varmaan lakata kynnet.