Ladataan...
Heppatic

mulla on vaihteeksi vähän puolikuntoinen olo ja puoliarmoton turhautus päällä. nenä on tukkoinen mutta muuten olo on aika normaali, mutta en osaa päättää, pitäisikö nyt vaan lepäillä vai saako harrastaa jotain kevyttä liikuntaa. esim. saako mennä venyttelytunnille niiskuttamaan? voiko käydä kävelyllä jos voisi käydä kävelyllä? (itsehän en hirveän kauas pääse enkä ainakaan takaisin kovin pienillä kipumäärillä.)

eilen aamupäivällä olin kovasti sitä mieltä että saisin mennä venyttelyyn ja jäädä vielä mahdollisesti coretunnille (30 min), jossa ei kauheasti tule hiki kun se ei ole niin kovin aerobista vaan keskitytään rutistelemaan niitä vatsiksia. no illan tullen kauppareissun jälkeen mielessä oli tasan mies- ja kissapatterin kanssa sohvalla viltin alla makoilu ja pienet päikkärit. ja lopulta nukkumaan mennessä mietin että taas meni muuten yksi päivä kun en tehnyt mitään. en edes niitä fysiatriatreenejä, joita pitäisi joka päivä edes vähän tehdä. enkä venyttänyt lihaksen palaakaan. ja oonpa huono ihminen kun en sen vertaa voi oman kuntoutumisen eteen tehdä.

kun tässä on nyt vähän tämmönen epätietoisuus. että jos en ole oikein kunnolla kipeä, vähän oireilevainen vain, niin mitä saa tehdä ja mitä ei? mikä tekee hallaa ja mikä hyvää? ainahan pitäisi kroppaansa kuunnella mutta kun nyt se ei oikein sano mulle mitään kovin selväsanaista.

ja kuinka huono se nyt sitten on jos pitää välillä muutaman välipäivän vaikka nyt nuhanenäpoliittisista syistä? mulla on tätä flunssailua ja sitten tota muunlaista fyysistä vammaa ollut sen verran että niitä taukoja on vähän turhankin säännöllisesti tullut pidettyä... että voiko oikeasti kehittyä mihinkään jos saa aina tehtyä 10 päivää töitä ennen seuraavaa pakollista taukoa?

lähinnä tekisi mieli vaan sanoa että mä en ala. ei aina voi olla jotain häikkää tän lantioasian lisäksikin vielä. ja onko se huonoa kuntoutujuutta ettei nuhanunnuna muista maata lattialla etsimässä syviä lihaksia vai oonko vaan vähän turhan taipuvainen syyllisyydentuntoihin about kaikesta?

ja miksei mun työhuoneen patteri pelaa?!

Ladataan...
Heppatic

oon tässä ehtinyt pyöritellä päässäni vähän tavoitteita tälle mun uudelle liikuntaakin sisältävälle elämälle. kun joskus aiemmassa elämässä mulle oli ihan normiviikko jos siinä oli 20 tuntia erilaisia liikunta-aktiviteetteja, on se jäänyt välissä olleen nollakauden jälkeen ihan ymmärrettävästikin "vähän" vähemmäksi. olosuhteet on myös hieman muuttuneet: pentti-koira ei asu vakituisesti kanssani samassa osoitteessa eikä omaa hevosta ja oheishyötyliikuntaa enää ole. ei sillä ettenkö saisi halutessani varmasti tehdä vaikka kymmenen tuntia viikossa tallitöitä mutta se nyt ei välttämättä ole ihan se ykkösvaihtoehto tällaiselle rikkinäiselle.

no kuitenkin, oli koiraa ja hevosta tai ei, haluaisin hivuttaa liikuntatunteja vähän taas paremmalle tasolle, mutta kun sitä vähän rajoittaa monikin asia. ensinnäkin nyt tämä viallisuus, ylläri. on asioita joita voin tehdä ja aika paljon asioita joita en voi tehdä. kuten lenkkeillä kunnollisissa määrin. toiseksikin mielikuvitus - on niin hiton vaikea keksiä jotain mielekästä tekemistä näiden rajoitteiden kanssa siellä salilla. kun vaihtelukin olisi kivaa ja kivuus olisi kivaa, mutta tylsyys ja samanlaisuus ei olisi kivaa. junou.

oonkin nyt haastanut itseäni nostamaan urheilumäärää oikeastaan keinolla millä hyvänsä. että tarviiko aina tietää etukäteen niin tarkasti mitä tekee, kunhan vaan menee ja tekee? toki tietty suunnitelmallisuus nyt on hyvä olla, ettei kauheasti tekisi hallaa itselleen, mutta jos nyt vaan koittaisi päästä siitä tietämisen pakosta ja vaikka nauttisi siitä että on asioita joita voin tehdä ja että tällä hetkellä pystyn jopa harrastamaan niin ratsastusta kuin erilaisia ryhmäliikuntoja ja jopa jossain määrin kuntosaleilua?

en mä nyt tiedä onko se 7-8 viikkotunnin huiteilla pyörivä liikuntamäärä mitenkään erityisen huono asia, kun tavoitteena on nimenomaan kuntoutus, mutta haluaisin uskoa että oikeanlaista liikuntaa lisäämällä se kuntoutuminenkin voisi edistyä nopeammin. ei tarvitse olla sitä 20 tuntia viikossa kuitenkaan, mutta jos saisi sen edes sinne kaksilukuisille numeroille asti. koska mä kyllä oikeasti haluaisin olla rikkinäisenäkin edes vähän enemmän se tyttö jolla oli urheiluelämä kuin se tyttö joka murehtii kotona.

tätä tavoitetta luonnollisesti edistää se, että mulla oirii vaihteeksi jonkun sortin flunssa tuolla limakalvoilla. aika voittajaolo sikäli. onneks oon kuitenkin jo suunnitellut lisääväni urheilua niin voin sitten tuskastella sitäkin.

ratsastuksen suhteenkin mulla on yksi ääneen lausuttu tavoite, mutta jos siitä sitten vaikka toisella kertaa. pitäisi siihen liittyen vähän jutella mun opettajan kanssa tässä jos vain suinkin muistaisi.

Ladataan...
Heppatic

seinäjoella jaettavassa, jalkapalloon keskittyvässä all sport sanomissa on nyt parina kertana ollut myös ratsastusaiheista juttua. nyt viimeksi julkaistussa jutussa käsiteltiin sellaista aihetta, jota olen yrittänyt pienessä piirissä jo kauan tehdä tunnetuksi: ratsastus ei yksin riitä. vaikka ratsastus on vaativa ja monipuolinen laji, se tarvitsee tuekseen myös muunlaista treeniä ja erityisesti kehonhuoltoa. kuulostaako vähän itsestäänselvältä? ei se taida olla.

jutussa faf personal trainer kertoo huomioitaan ratsastajista maatiaisesta maailman huipulle, ja korostaa ratsastajan kehonhallinnan ja -tuntemuksen tärkeyttä. miksei ratsastaja vedä alkuverryttelyä ennen tuntia? jos valmentaja korjaa kantapäätä alemmas, onko kyse ongelman tosiasiallisen syyn vai sen seurauksen korjaamisesta? onko vika itsessä - ja kuinka syvällä?

olen yrittänyt itse tosiaan puhua muunkinlaisen treenin tärkeydestä omille tallikavereilleni. balletone-tunneilla jumpatessani kiinnitin usein huomiota siihen, miten samanlaisia tuntemuksia plieitä vääntäessä ohjaaja pyrki meidät saamaan kuin ratsastuksenopettajakin. pilateksesta nyt puhumattakaan, keskivartalon syvät lihakset ja ratsastus ovat naimisissa eivätkä todellakaan vain näön vuoksi. silti todella harva ratsastaja treenaa niitä säännöllisesti - ja mitä itse olen asiasta viime aikoina oppinut, tuskin ne harvatkaan treenaa oikein.

ei ole helppoja asioita ne. ratsastuksessa on helppo syyttää hevosta siitä, kun ei suju. tosiasiassa vika on valtaosassa tapauksista kuitenkin siellä satulan päällä eikä alla. tämäkin tiedostetaan,  mutta sille itse asialle ei tehdä mitään. venyttely ja lihaskunnosta huolehtiminen ratkaisisi monta ongelmaa, mutta moni tyytyy ajattelemaan että ongelman tiedostaminen on jo osa sen ratkaisua. mikä on tavallaan ihan totta, mutta siihen ratkaisuun ei kyllä lopultakaan pääse saman virheen toistamisella. tästä puhutaan ihan liian vähän.

toisaalta ymmärrän, että monelle omallekin tutulleni ratsastus on yksittäinen harrastus, keino nollata aivot stressaavista ajatuksista ja saada samalla hyödyllistä liikuntaa ja ihania eläinkontakteja ehkä kerran viikossa. mutta silti, varsinkin kun puhutaan kohtalaisen edistyneistä ratsastajista, luulisi että se saman ongelman pyöritteleminen tunti tunnin jälkeen olisi turhauttavaa? eikö joku (muukin kuin minä, ehkä joku auktoriteettishenkilö) voisi kertoa, että sen voi poistaakin eikä aina vain tarvi kierrellä sitä tai koettaa kompensoida omaa heikkoa lenkkiä jollain toisella tavalla. hevonen on äärimmäisen herkkä harrastuskaveri ja vastaa pyyntöön täsmälleen eikä melkein. moni ei ymmärrä antavansa omalla vinoudellaan ristiriitaisia ohjeita vaan jää väkisin punnaamaan ongelmakohdassa luullen tekevänsä oikein.

treenaamalla myös kotona (tai yleensä muualla kuin hevosen selässä) voisi kuitenkin pienelläkin vaivalla saada jo merkittäviä tuloksia. ihan totta, vaikka kuulostaakin ostos-teeveeltä. ehkä se vaatisi hieman aivotyöskentelyä, voisi joutua neuvottelemaan ratsastuksenopettajan ja/tai hierojan tms. kanssa, ja sitten vielä muistaa ja jaksaa vaikkapa sitten telkkaria katsellessaan tehdä vaikka vähän vatsalihaksia tai venytellä. jotenkin sitä ei tajuta. tyydytään tietämään, että ollaan vinoja. "no tää oikea kierros vaan on mulle vaikeampi." henkilökohtaisesti se hieman turhauttaa, koska varsinkin nyt fyssarilta ja lääkäriltä toiselle hypellessäni olen oppinut omastakin kropastani niin paljon uusia asioita, että tahtoisin muidenkin saavan vastaavanlaisia ahaa-elämyksiä. olen katsellut samojen ihmisten tekevän samoja virheitä vuosikausia, ja vain murto-osa heistä pyrkii muutenkin niistä eroon kuin vain ratsastamalla!

tavoitteissa on eroja, ei kaikki halua tähdätä vaativiin luokkiin tai edes seurakisoihin. silti kaikki haluaa edistyä, ja siihen nyt vain vaadittaisiin sen tajuaminen, että ratsastus ei yksin riitä. harrastelija-tuntiratsastaja-tyypille se nyt ei tarkoita että pitäisi käydä salilla päivittäin, uida ja syvähengittää pilateksessa ja lisäksi vielä harrastaa balettia, mutta jotain pitäisi kuitenkin haluta tehdä, koska kropan toispuoleisuutta ei poisteta hevosen selässä. siellä vaan törmätään sen aiheuttamiin hankaluuksiin kerta toisensa jälkeen.

onkohan tässä joku punainen lanka ollut joskus? aina kun alan kirjoittaa jostain päässäni pyörineestä aiheesta, se lähtee ihan eri teille kuin mikä alunperin oli pointti. mulla on paha tapa vähän ymmärtää liikaa kaikkien näkökulmia, ja jään helposti kiertämään toisaalta-muttatoisaalta-kehää.

kaikki me ollaan vinoja, ja kuten sanottu, monet ratsastajista tietää sen oikein hyvin. mistähän se ymmärrys voitaisiin saada laajemmalti ihmisten aivoihin upotettua, että siihen ei tarvitse tyytyä? yleensä asialle voi tehdä jotain, eikä sen tarvitse olla kallista ja monimutkaista ja hankalaa ja aikaavievää. tietysti, mitä enemmän haluaa saavuttaa, sen enemmän se vaatii töitä, mutta sen määrän voi kukin itselleen määritellä. tärkeintä olisi kuitenkin tehdä jotain, ymmärtää että ongelman aiheuttajakin on luultavasti seuraus jostain kireydestä tai vinoudesta tai heikkoudesta, ja lähteä omassa tahdissaan ratkaisemaan sitä perussyytä. mutta ensin sitä pitäisi haluta niin paljon, että lähtisi selvittämään syitä ja seurauksia ja niiden ratkaisuja. onhan rajansa sillä, miten paljon voi kehittyä, jos asioita korjataan vain pintapuolisesti.

harva varmaan ajattelee asioita niin syvällisesti kuin minä kaikkine vaivoineni olen joutunut ajattelemaan. sehän se ongelma on. tietoisuutta lisäämään siis - mutta taidanpa treenata ensin vähän syviä vatsalihaksia.