Ladataan...
Heppatic

Kesämoodista syysversioon on siirrytty. Loppukesä meni helteiden ja ukkosten seassa loikkiessa ja yrittäessä löytää sopivia ratsastusaikoja ettei saa joko lämpöhalvausta tai salamaa päähän. Yleensä kävi niin, että juuri kun sai sujahdettua Pikeureihin, kuului taivaalta jyrinä ja lopulta treenit jäi väliin. Ei mua sade haittaa, mutta ukot ei inspiroi ulkoilemaan. Vaan toisaalta, eipä noita kisoja sitten ole päässyt siunaantumaan kun kaikki on peruttu tai siirretty, niin vähän on ehkä tavoitteellisuusmotivaattori ollut hukassa. Eihän treeni ikinä hukkaan mene, mutta kyllä se vähän syö, kun suunnitelmat menee mönkään. 

No syksyllä on vielä kisoja jäljellä, ainakin olisi tarkoitus pari aluestarttia nyt vielä saada meriittilistalle. Valmennuksissa on keskitytty kokoamiseen ja vielä haluaisin lisäyksiä käydä läpi kunnolla. Kun tiedän kyllä kaikki oikeat periaatteet, mutta jotenkin se toteutus ei vaan aina natsaa. Tiedän, että ajattelen ihan liikaa ja ratsastan ihan liikaa. Pitäisi vaan päästää hevonen liikkumaan, mutta kun esim. keskiravi on usein rikkoutunut laukalle niin päähän iskeytyy apuamitäteen-moodi, heitän ohjat pois kädestä ja sitten ihmettelen että mites toi poni on vähän etupainoisen oloinen. Kokoaminen sen sijaan sujuu vallan mallikkaasti, kun mulle tässä vaiheessa elämää kerrottiin että Sipe pitää viritellä hyväksi että sen saa töihin kunnolla. Olen heinäkuun loppuun asti siis elänyt sellaisessa käsityksessä että vähän varovasti pyytäen ettei lähde mopo käsistä. Sitten kun virittelyn tarve kävi ilmi (toki valmennuksen päätyttyä jne.), ollaan Sipen omistajan kanssa käyty asiaa läpi ja nyttemmin osaan jo mielestäni aika hyvin saada sen pörhistymään. Alkuun tuumasin että no miksette te ennen ole sanoneet että pitää tolla lailla tehdä, mutta toisaalta ehkä parempi niin että on ainakin tutustunut hevoseen kunnolla ennen kuin alkaa prässätä sitä kovemmin. Ettei mene sukset ristiin jos heti alkuun nappuloita tuntematta vaatii enemmän!

No mites toi kuvapuoli, sehän olisi kiva näin bloggaamisen kannalta? No kävi tuossa kerrankin valmennusreissulla ilmi että muistikortti olisi kuvaamisen kannalta ihan kiva. Ja sitten noin muuten vaikka koko kameran mukaan ottaminen. Ja niin edelleen. Eikä tuo Marikaan ole viitsinyt raahautua laitteistojensa kanssa tallille mun kanssa. Niin ei sitten laiteta kuvia blogiin! Tämän jaoin Instagramissa (@hanskaglove), verkataan siinä noin 32 asteen lämpötilassa valmennusta varten (eikä viritelty vielä tällä kertaa tarpeeksi!). 

Mutta me jatkamme nyt harjoituksia ja asetamme nenän kohti Kauhajokea sitten seuraavaksi. 

Ladataan...
Heppatic

Sunnuntaina  oli päivä, jota olin odottanut aika hemmetin kauan. Se päivä, kun sain kiivetä Fabriiizion selkään ja kertoa Super-Airalle, mikä mun mieltä kaihertaa ja kuulla sen tutun lauseen: Ei hätää. Ja lisäksi: Tää on mun heiniä.

Mikä lantio-/lannerankavaurioista ratsastajaa lohduttaisi enemmän kuin se, että ratsastuspilatesvalmentaja muokkaa noin sekunnissa tunnin sisällön sellaiseksi, että päästään pureutumaan juuri siihen kohtaan, mikä aiheuttaa lajin ja kropan yhteensopimattomuutta? No ei mikään. Luovuin mielelläni aika monesta kympistä näiden oivallusten takia.

Tinnulla oli omassa Aira-postauksessaan hirveesti kaikkia ajatuksia. Mutta mulla on aivoissa nyt oikeastaan vaan yksi: aukikierto hevosen selässä. Mä oon kyllä miettinyt aukikiertäjiä ratsastaessa siitä asti kun kuntoutuksessa kävi ilmi että mun aukikierto on heittänyt henkensä, mutta nyt mulla on siihen työkalu, kun valmentaja näytti kädestä pitäen, miten kyydistä heitetään lonkankoukistaja ja joukkoon otetaan takareiden kautta pakara.

Koska tähän asti mä oon pääasiassa tainnut kääntää lonkankoukistajalla... joka sitten on saattanut vaikka tulehtua tai vääntää puoli lantiota kieroon...

Lisäksi paneuduttiin takareiden kautta myös kevennykseen, joka toi valaistusta lannerankahommiin. Takareiden kautta aktiivinen jalka ei heilu ja turruta hevosen kylkeä. Kun muistan kääntää lantion vielä ihan kunnolla alle, lanneranka ei tee ihan älytöntä aaltoliikettä ja rasitu niin että henkilö x ei saa ehkä nukuttua. Koko ongelmaahan tämä ei poista mutta veikkaan että auttaa jo melkoisesti.

Lisäksi aktiiviseen muistiin saisi siirtyä sisäreiden aukikierto käännettäessä, että hevoselle tulee tilaa eikä se voi jäädä nojaamaan reiteen. Ja pitäisi muistaa myös hengityksen hyötykäyttö siirtymissä, koska silloin valmistelee itsensä niin paljon paremmin, että hevonenkin tietää jo sekuntia etukäteen että jotain on nyt tapahtumassa ja kuuntelee paremmin. Eikä pääsisi tulemaan niitä selän notkahduksia joita mun ratsastuskuvissa näkyy siirtymien kohdalla! Ylävatsa ei saa lintsata, silloin kädetkin asettuu paremmin omiin paikkoihinsa eikä tule tarvetta lepatella vauhtia kyynärpäillä.

Mutta ennen kaikkea se aukikierto on tullut nyt mun ratsastuselämään enkä mä saa unohtaa sitä ikinä. Polvea alas ja auki, ALAS. Ja muuten korjattiin estesatulassa jalan paikkaa, ei saa päästää polvea siihen tukeen vaikka se penkin malli siihen kannustaisikin.

Ja nopeat jalat.

Asiaan liittyviä kuvia ei nyt tullut mutta tossa on mun jalat harvinaisessa kengät+varret-setissä. Oon niin saapastyttö että noita käytän vaan helteellä tai jos tuntuu että ei oo oikeutusta omistaa niitä jos ei niitä käytä. Ja mähän haluan omistaa. Älkää kysykö miksi mulla on tollanen kuva edes olemassa :D