Ladataan...
Heppatic

Mun selällä on tällä hetkellä menossa sellainen vaihe, että suorastaan kuulen, kuinka nikamat keskustelevat keskenään: Jos sie kääntyisit tuohon suuntaan, jookopliiiiis, niin mie voisin kääntyä tuohon toiseen suuntaan ja mie niiiin haluisin! Sitten tuo kolmas voi sojottaa tohon suuntaan myös ja loput saa tehdä mitä lystää.

Tunsin kyllä, kun torstaina lannerangassa tapahtui jotain. Joku meni vinoon. Sitten sitä aristi ja koitin hoitaa sitä rullailemalla (naks niks naks) ja roikkumalla tangossa (lumps). Ja sitten tuntuikin aivan hyvältä ja olin tyytyväinen itsehoitooni. No okei kyllä sitä vähän alkoi taas aristaa myöhemmin, mutta ei pahasti. Joten päätin lähteä ratsastamaan illalla. En osannut istua satulassa ollenkaan. Tunsin, kuinka lantion luut vääntävät ihan miten sattuu (ja muuten sattuu erikoisiin paikkoihin) enkä pysynyt istuinluideni päällä keskellä hevosta yhtään. Huomasin joka kolmannella askeleella liukuneeni 20 cm suuntaan x tai y. Lisäksi kuulemma selkäni oli notkolla kuin riippumatto ja kylkien pituudet oli mitä sattuu.

Ei mennyt ihan putkeen. Laukkaympyrällä istuin oikeassa kierroksessa huomattavan oikealle asettuneena mutta vasemmalle rintamasuunta tahtoi jäädä edelleen oikealle. Aloin jo epäillä uskollisten sametti-tuffridereideni menettäneen paikkojensa pitävyyden liukuessani satulassa sinne, tänne ja tuonne. Mutta kai se nyt oli kaikille selvää että jotain on vinossa, kun koko istunta hajoaa käsiin aivan yhtäkkiä. Mielestäni vedin häntää koipien väliin ja palautetta tulee pelkästä notkoselästä, mukavaa tämä vartalonhallinta.

Päätin sitten siinä paikassa loppukäyntien aikana etten kiipeä hevosen selkään ennen jäsenkorjaajaa. Kuvittelin sen olevan nyt tulevana perjantaina, mutta asiaa tiedusteltuani jouduin pettymään kun se onkin vasta 15. päivä! Eli kolme viikkoa ihan totaalisen mutkalla! Lisäksi oireileva ranka otti mukaan myös rintarangan, johon kehitin perjantain aikana niin kammottavan fasettilukon, ettei missään asennossa ollut hyvä. Fasettilukko veti mukanaan oikean puolen selkälihakset taas kerran mahtavaan kramppiin, jonka seurauksena oikean käden käyttöaste rajoittui ehkä puoleen normaalista, koska se ei liikkunut ääriasentoihin päinkään. Sain fasettilukon jotenkin vahingossa aukeamaan lopulta, mutta kramppi jäi. Nyt vähitellen sekin alkaa helpottaa eikä lihas tunnu enää kuumalta ja tulehtuneelta, joten taidan varata ajan fyssarille, joka saa ronkkia selkäosastoa kaikella asiantuntijuudellaan. Lanneosastolle se harvemmin pystyy mitään tekemään, mutta jos saisi edes oiretta vähän helpotettua syyn hoitamista odotellessa.

Kävin eilen reippaalla kävelyllä ja kiinnitin huomiota siihen, että selän notko on kyllä olemassa muutenkin kuin ratsastaessa. Lisäksi jalat tuntuu ihan eripituisilta ja toisen liike tuntuu paljon rajoittuneemmalta kuin toisen. Mielenkiintoista. Vähän pelottaa että mitä muuta tässä vielä ehtii kehittää sitä viidettätoista päivää odottaessa. Mutta ilmoitin jo talli-ihmisille että ratsastus on nyt jäähyllä hetken, koska ihan turha sinne on mennä vinossa istumaan ja antamaan hevoselle ristiriitaisia ohjeita. Samaten salille lienee turha änkeä, mutta kävelylenkkejä varmaan voin tehdä vinonakin, ei huvita ihan paikoilleenkaan jäädä.

Ladataan...
Heppatic

No kyllähän mä tiesin että tuo hehkutus tulee vielä ja purasee pepusta. Siis että mähän pystyn tähän ja woop woop. Kävin sunnuntaina pyöräyttämässä Mussukkaa kentällä ilman satulaa ja sitten onkin tässä pari päivää pidetty ihan vaan lepotaukoa kun tuntuu että jotain on vintturassa. Maanantaina kinnasi SI:stä pakaran ja takareiden kautta sääreen asti, nyt on jo vähän helpompi elämä mutta saattaa olla että vielä lepuutellaan koska huomenna pitäisi taas ratsastaa ja se on kuitenkin juttu nro yksi.

Siis MuusiMussukkainen oli aika ihana, ei jännitellyt liikoja tai muuta, mutta ravissa en vaan kerta kaikkiaan löytänyt sellasta lötköpötkömeininkiä. Eli poni tikkasi eteenpäin mahanalus jalkoja täynnä ja kuski hönkii että eeeeei ooooo kiiiire woooou. Puolipidäte puolipidäte PIDÄTE kuunteletkos woooou tikitikitiki. Se ei vaikuttanut siltä että iik mitä mun pitää tehdä juoksen karkuun vaan ihan vaan siltä että kuulkaa minä olen Vieskeristä mun geenit käskee juosta täysillä. Vattalihastreeni to the max sille selässä istujalle ainakin, huh. No koska ravi tuntui hankalalta niin tehtiin sitten käynnissä aika paljon asioita. Siirtymisiä, venyttelyitä, väistöjä. Otettiin reippaat laukkapätkätkin molempiin suuntiin ja herra oli niin herttanen että olisin voinut vaan istua siellä ja kuvitella olevani joku pony express -kuski preerialla. Siirtymät alaspäin niinku oppikirjasta ja lötköpötköä piisasi. Harmi vaan kun ei voinut koko ajan tehdä siirtymiä laukasta alaspäin lötköpötkön toivossa.

Mutta luultavasti se not-sou-lötkö ravi sitten aiheutti tonne lantioon jotain vinoumia kun siellä pompahtelin ja koitin keksiä että mites Aira ne takareidet nyt menikään ja wooou.

Tai sitten kun siihen päälle mentiin kyyläämään Kimmon valmennusta ja kylmettämään lihaksia (oli kyllä teknistä päällä mutta ei sekään nyt mikään ihmelääke ole) maneesiin. Sain ihan hiiveesti kaikkia ajatuksia päähän sieltä käsien käytöstä (lue: käyttämättä jättämisestä) enkä millään olisi malttanut odottaa neljää päivää että pääsen niitä testaamaan toden teolla. Mutta kyllä mä huomenna sitten otan kahvasta kiinni ja tunnustelen asiaa. Voisin ehkä koittaa vähän joogailla illemmalla jos saisi yhtään tuntumaa että mikä tuolla nyt törröttää väärään suuntaan. Ristiluu varmaan, mikäs muukaan. Ei nyt vaan olisi hirveesti rahaa hypätä joka viikko jossain oiottavana niin olisi kiva jos sais sitä jotenkin toiminnallisesti haluamaan suuntautua oikein. No eihän sitä saa, mutta voihan sitä yrittää.

Miksei mulla oo kuvia ikinä mistään? Muusi on niin ihana punainen pouni että siitäkin pitäs olla vähän materiaalia täällä. Varastan tän röyhkeästi Tinnulta, haha.

Torkkuvalta näyttävän ponin taustalla myös ikkupikkusen Jadan pärstävärkki ♥

Ladataan...
Heppatic

Kesä alkaa olla takanapäin eikä kukaan oo vieläkään kirjoittanut mun kurssiraportteja muuta kuin Tinnun sähköpostiin. Ehkä ne voi jäädä sinne koska mä en enää oikein jaksa referoida omia tekstejäni aiheesta. Estekurssilla mentiin B-merkin rataa pikkuruisine esteineen ja se oli kyllä hyödyllinen kurssi, aina sellainen astetta intensiivisempi opetustahti tuo tuloksia ja jättää vähän syvempiä muistijälkiä. Fabriiiziohan on vanha estepouni, jolla tarvis vaan osata ratsastaa niin sehän tekisi vaikka mitä. Varsinkin se laukan säätelyvara on niin suuri että sitä pitäisi oppia hyödyntämään oikein kunnolla.

Koulukurssilla tämä samainen estehevonen tosiaan vähän niskoitteli (pun intended) kankikuolaimen kanssa, sen oli aika vaikea rentoutua suu täynnä. Kolmantena päivänä se jo alkoi tuumata että ehkä tästä jäädään henkiin ja aion nyt jatkossa mahdollisuuksien mukaan ratsastaa sillä aina välillä kangillakin ettei se pääse aivan unohtamaan tuota suurta oivallusta. Taitotasoahan sillä riittäisi pitemmällekin, mutta kun jo helpossa aassa olisi hyvä pystyä menemään kangilla ja joillakin henkilöillä olisi tavoitteita noita vaativamman tason luokkia kohtaan niin olisi ehkä opeteltava sitten kulkemaan selän kautta myös vauvakangilla. Se on edelleen ihan unelmatyyppi, oon tosi onnekas kun saan sen kanssa opiskella tätä jaloa lajia.

Muuta ratsastusrintamalla: teloin lantioni väärän estehevosen selässä aika huonoon kuntoon. Silakkamallin hämähäkkihevonen ei oikein sopinut mun xx-wide-heppoihin tottuneelle kropalle ja oon tässä nyt puolitoista viikkoa ihmetellyt että ihan kuin olisi mennyt joku 15 kk kuntoutusta kankkulan kaivoon. Tämä oli juuri se syy miksi päätin vuosi sitten rajoittaa hevosvalikoimaa tuntipuolella: kun en ole täysin kunnossa, on pakko saada ratsastaa sellaisilla hevosilla, joiden liikkeessä voi luottaa osaavansa istua oikein päin. Muussa tapauksessahan monipuolisesti erilaisilla hevosilla ratsastaminen olisi rikkaus ja yksi tärkeimmistä syistä yleensäkään käydä ratsastuskoulussa, kun on noita kaveriheppojakin tarjolla. Koitan nyt saada luuni oikeaan järjestykseen ennen torstaita ja viestitän opettajille että kokeilujen aika olisi nyt toistaiseksi ohi. En kestä taas yhtä talvea jona joka toinen tai useampi harrastuskerta pitää jättää väliin kipujen takia. Koko viime kauden olin ihan toimintakunnossa ja vaikka kipeydyin välillä, rasituskipu meni levolla ohi. Nyt on kirjaimellisesti jotain vinossa ja mua hieman tuskastuttaa jos näin lievästi ilmaistaan.

Tuttua ja turvallista friisiläisharrastusta olisi luvassa syksystä alkaen kunnon mukaan entistä säännöllisemmin. Sovittiin että alan vuokrata pientä vauvvaheppaamme Jadaa tallitöitä vastaan ja jos olisin vähemmän kipeä, olisin tosi innoissani tästä aiheesta. Mutta eikö se tästä iloksi vielä muutu, ennenkin on löydetty oikeita nappuloita painettavaksi tästä kropasta niin varmaan uudelleenkin päästään vielä parempaan kuntoon.

Mulla on uudet lenkkaritkin ja kaikki  niin ei nyt kerkiäisi olla mitenkään kamalan kipeä!

Pages