Tempus Fugit

Herkuleen Urotyöt

Aika rientää. 

Edellisestä kirjoituksestani on vierähtänyt jo lähes kaksi kuukautta. Hupsista keikkaa.

Elämässäni ei vain ole tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista. Voisinhan aina kirjoittaa jostain muusta kuin omasta elämästäni. Voisin kirjoittaa siitä miten rahan käyttöni hallinta edistyy (tai ottaa takapakkia), voisin kirjoittaa siitä miten ihanaa on kun saa tehdä työtä jota rakastaa ja saa kokea onnistumisen tunteita lähes joka päivä. Voisin kirjoittaa siitä, miten hankalaa on saada itsensä aamulla ylös sängystä, miten suihkuun raahautuminen on melkein ylitsepääsemötöntä. Voisin kirjoittaa siitä, miten stressaan päivittäin, miten pelkkä blogin avaaminen aiheuttaa ylimääräisiä sydämentykytyksiä.

Elämä on.

Ja sen on tätä just nyt.

Ehkä se siitä.

Kommentoi