Vauvavuosi - se oli siinä

Vauvavuosi on nyt virallisesti takana. Florian täytti eilen yksi ja juhlimme sitä menemällä lintsille, oikeastaan vanhemman poikamme ja hänen serkkunsa takia. F pääsi synttäreidensä kunniaksi hevosajelulle, lapsuuden lempilaitteeseeni ja Luan oli myös ihan innoissaan siitä. Keneltäköhän tullut? Nytkö tätä vauvaa pitäisi alkaa kutsumaan taaperoksi? Ainakin hänen intiaaninimensä voisi olla ”horjuu kahdella jalalla” (ja haluaa, että häntä talutetaan aamusta iltaan).

Mitä vauvavuodest jäi käteen? Se alkoi synnytyksellä josta sain oikeasti voimaa. Kun ajattelen sitä työtä minkä tein, doulaani, miestäni, kätilöitä ja meidän kaikkien yhteistyötä, hymy nousee kasvoilleni ja melkein tekisi mieli tehdä se kaikki uudestaan. Synnytyksessä tuli sellainen fiilis, että ”OKEI, mulla on tällaiset voimat!”

Imetys sujui hyvin alusta alkaen, toisin kuin Luanin kanssa. Se oli jotain ihan muuta. Apujoukkojen ansiosta sain keskittyä siihen mihin jokaisen äidin pitäisi saada keskittyä eli lepoon ja imettämiseen, jos imettää. Sain parhaan alun minun ja Florianin suhteelle ja omalle parantumiselleni. En voisi pyytää enempää. Imetys on ollut helppoa ja miellyttävää tähän päivään asti ja se on pelastanut niiin monta tilannetta.

Työtä on ollut kyllä paljon. Vauvan ja kaksivuotiaan kanssa on koko ajan jotain meneillään ja hiljaisia, omia hetkiä on vain harvoin. Parisuhde ei ole ollut onneksi katkolla vaikka joskus sanotaan, että se vauvavuosi tulee olemaan ihan kamala suhteenkin kannalta. Että jos selviätte sen, selviätte mistä vaan. No high five mieheni, we did it! Olemme nukkuneet eri huoneissa jotta kaikki saisivat parhaat mahdolliset unet. Jonkun mielestä ehkä hassua, meitä se ei haittaa - saati kaada. Tiedämme, että tämä on vaihe. Koska olemme hyvä tiimi, saamme arjen toimimaan ja meillä on hauskaa vaikka välillä väsyttää. Ketäpä ei.

Parasta on tietysti ollut olla tämän huvittavan tyypin seurassa. Tutkailla, millainen luonne hänellä on ja miten erilaisia veljekset tietyissä asioissa ovatkaan. On tullut muistutettua itselleen, että kaikki tosiaankin ovat erilaisia eikä ketään pidä sulloa väärään muottiin. Olen muistanut olla kiitollinen joka päivä. Niin ihanat pojat olen saanut.

Kun olimme Albaniassa lomalla saimme rannalla kälyni kanssa ilahduttavaa palautetta meidän toimintaamme katselleelta naiselta. Hän tuli sanomaan, miten hyvin meidän yhteistyömme pelaa ja että on kiva nähdä, kun autamme toisiamme. En edes tiedä mitä olimme tehneet. Siitä tuli mieleeni, että meidän pitäisi tosiaankin auttaa toisiamme enemmän. Ihan kaikki mutta esimerkiksi me äidit voisimme pitää enemmän yhtä sen sijaan, että mahdollisesti tuomitsemme toistemme toimintatapoja. Niitä kun on niin monta ja se miten tietyssä tilanteessa toimii on monen asian summa. Voimme oppia toisiltamme paljon jos otamme oikean asenteen, eikö?

F on ottanut seitsemän askelta joten tästä vauhti vaan kiihtyy mutta tietyt asiat ehkä helpottuvat. Kuvassa tiivistyy se, mihin vauvavuosi on mennyt: kantamiseen. <3

 

 

 

 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.