Ladataan...

Minun ei ole tarvinnut pitää teitä jännityksessä tätä asiaa koskien koska keksin sen itsekin vasta pari päivää sitten ja nyt sain varmuuden asialle.

ALOITAN PERJANTAINA HELSINKI DESIGN SCHOOLISSA VALOKUVAAJAN TUTKINNON!

Olenko vähän innoissani?! Tämä oli taas niin spontaani juttu, niin minua, että ihan naurattaa...

Selailin sunnuntaiaamuna Instaa ja jouduin heti mainoksen uhriksi. Yleensä pyyhkäisen mainokset äkkiä ohi mutta nyt silmäni takertuivat Helsinki Design Schoolin mainokseen valokuvaajan tutkinnosta. Klikkasin mainoksen heti auki ja saman tien tuli tunne, että mun pitää mennä tänne. Luin sivun nopeasti läpi, linkkasin sivun parille ihmiselle ja pohdin, onko minun edes mahdollista aloittaa tätä nyt hoitovapaalla. Onko se rahallisesti, fyysisesti ja henkisesti oikea valinta? Tunne vie minua paljon päätöstenteossa mutta olen myös vahvasti järki-ihminen. Varsinkin nyt on mietittävä sitä, ettei ahnehdi liikaa koska kotonakaan ei olla ihan lomalla vaan itseasiassa kokopäivätöissä. Onneksi hoitovapaaseen kuuluu vapaus aikataulujen suhteen.

HDS vakuutti valokuvaajan tutkinnon olevan töiden ohella helposti käytävä tutkinto jossa kotitehtävätkään eivät mene överiksi. Kannustuksen vuoksi päätin lähettää kouluun hakemuksen ja jo seuraavana päivänä sain tekstarin opiskelupaikan saamisesta! Kun kerroin kaverilleni, että keksin tämän jutun eilen ja nyt sain tiedon, että koulu alkaa tämän viikon perjantaina, vieressä olevat ihmiset repesivät nauruun. Tuumasta toimeen. Olisiko mitään sopivampaa sanontaa?

Miksi siis päätin aloittaa tämän koulun (vaikka en sitä kovin kauaa empinyt, heh)?

Ensimmäiseksi siksi, että tunnen itseni. Kun kiinnostun jostain asiasta näin paljon, kuuntelen sitä "sisäistä ääntä" vakavasti. En voi vielä tietää johtaako tämä johonkin mutta tottakai toivon, että johtaa, vaikka koulukin on vain pintaraapaisu tähän maailmaan.

Toiseksi; kameran hyvä hallinta, ymmärrys linsseistä, lisävarusteista ja sadasta muusta valokuvaajan työhön liittyvästä asiasta on minulle vielä pimennossa enkä millään jaksaisi ottaa niistä kaikista itse selvää. Olen tässä asiassa vähän laiska. Saan varmasti miljoona kertaa enemmän, jos kokenut opettaja tai valokuvaaja kertoo minulle niistä. Moni kuvaajahan oppii itse kaiken koulussa opetettavan. Ongelmani on, että minua kiinnostaa vain suunnitella kuvauksia ja mennä kuvailemaan mutta en jaksa perehtyä suljinaukkoihin, valotusaikoihin ja muihin "tylsyyksiin" mitkä ovat hyvin, hyvin olennaisia asioita. Haluan oikotien, mutta sellaista tuskin on.

Tavoitteenani on siis imeä itseeni kaikki tieto joka minuun pystyy imeytymään ja muuttaa opit laadukkaammiksi kuviksi ja kuka tietää miksi kaikeksi. Olen varma, että inspiraationi kasvaa opintojen alettua ja oma tyyli kuvata ja nähdä ihmisiä ja maailmaa alkaa löytymään, vaikka se viekin aikaa ja tyyli varmaan muuttuu vuosien aikana. Ajatukseni on jo pidempään ollut pitää kiinni omasta tyylistä, oli sitten kyse mistä vaan. Se varmasti pätee erityisesti tähän hommaan.

Siispä perjantaina koulureppu selkään (oikeasti, minäkö?) ja avoimin mielin koulun penkille!

 

Ladataan...

Viime aikoina kuullut oletukset ja ihmetykset innostivat minut avaamaan nämä teillekin!

Tuleeko maitoa vielä riittävästi?

Tämä on ihan vakio kun tulee puheeksi tai näkyy, että imetän "edelleen". En ylläty että ihmetellään, miten naiselta voi tulla maitoa vielä vuodenkin jälkeen synnytyksestä kun isompien, edes vuoden ikäisten imetystä ei minusta näy paljon ihmisten ilmoilla. Imetystietous on kokemukseni mukaan aika vähäistä. Itsekään en tiennyt siitä ennen paljon mitään ja se olikin suurin syy siihen, miksi se homma kaatui. Kansainvälinen imetyssuositus on kaksi vuotta (ellen ole ihan tipahtanut kärryiltä). Se tuntuu varmasti monesta pitkältä ajalta. Minustakin, siis sen puolesta, että tämä meidän yksivuotiaskin on jo tosi ison oloinen ja harkitsen imettämisen lopettamista lähiaikoina. Haluaisin tähän väliin sanoa, ettei imetys tietenkään tee autuaaksi. Yleistieto imetyksestä on kuitenkin hyödyllistä.  Maitoa siis riittää. Tässä hommassa vallitsee kysynnän ja tarjonnan laki ja kun maitorumba pääsee alkuun, sitä ei pysäytä (melkein) mikään.

Joogaohjaajan pitää varmaan kouluttautua ihan kauheasti

Minusta joogan ”peruspaketin” käymiseen ei vaadita paljon. Sen pystyy tehdä töiden tai koulun ohella. Itse tein 200h koulutukseni töiden ohella. Meniköhän siinä vuoden päivät? Moni lähtee maailmalle ja käy saman hyvin lyhyessä ajassa intensiiviopiskeluna. Lisäkouluttautuminen on minusta välttämäöntä jos haluaa pystyä tarjoamaan asiakkaille vuosienkin päästä jotain uutta. Lisäksi se vie omaa joogapolkua eteenpäin ja rikastuttaa siten omaa elämää.

Miten voit olla niin hoikka kahden lapsen jälkeen? (Olen toki täysin normaalipainoinen)

En osaa sanoa erityistä syytä sille, miten palautuminen raskauksista on ollut minulle niin helppoa. En ole edes urheillut (pitäisi tietysti ja haluaisinkin) varsinkaan tämän jälkimmäisen jälkeen. Siitä olen ainakin varma, että tasapainoinen elämä auttaa asiaan ja onko se sitten syy sille, että kehoni tuntuu olevan ”optimaalisessa” tilassa, juuri minulle ominaisessa painossa? Se tuntuu toimivan juuri niin kuin sen pitää toimia eikä paino tunnu heilahtelevan söinpä mitä tahansa. En käy vaa'alla koska meillä ei ole sellaista enkä haluaisi vahingossakaan ajautua astumaan sen päälle päivittäin. En siis ole varma, onko kyseessä oma tekeminen, geenit vai mikä? Niiden yhdistyminen ehkä. Lisäksi olen jalkeilla suurimman osan päivästä halusin tai en.

Miten voit pitää Seinäjoesta kun olet Helsingistä?

Tätä jos jotain ihmeteltiin yksi päivä! Olen ihminen joka viihtyy suunnilleen missä vaan. Lapsiarkea pyörittäessä täällä on helppo viihtyä. Ilma tuntuu puhtaammalta, täällä ei ole melskettä, roskia (!), humalaisia (no pari tietysti notkuu joskus tuolla puistossa) vaan sen tilalla puhtautta ja rauhaa. Seinäjoki on tosi hyvä paikka esimerkiksi kasvattaa lapsia. Järkytin keskustelukumppaniani vielä sanomalla, että mitä enemmän olen täällä, sitä vähemmän haluan enää Helsinkiin. Tietysti nauttisin Helsingissäkin asumisesta, jos ja kun se varmaan joskus vielä koittaa. Sitten arvostan sitä, mitä Helsinki tarjoaa.

 

Ladataan...

Paluu lempiaiheeni pariin! Doulan, eli synnytystukihenkilön työt ovat nyt tauolla, mutta olen ehdottomasti valmis harkitsemaan doulakeikkaa jos tunnen, että joku siellä tarvitsisi minua tuekseen. Tässä viisi asiaa miksi sinun ehkä kannattaisi harkita doulaa.

Saat ”ystävän” raskausajaksi jolle voit vuodattaa kaiken mikä mielen päällä on (yleensä aiheeseen liittyen). Saat tietoa raskausajasta, synnytyksestä ja sen jälkeisestä ajasta, jolloin kaikki on uutta ja ihmeellistä. Mikä aihealue kiinnostaa, siitä doula sinulle kertoo. Aiheita voivat olla esimerkiksi kivunlievitys synnytyksessä, synnytyksen vaiheet, pelot, toiveet, aiemman synnytyksen läpi käynti, imetys...  Joskus käydään monipuolisesti kaikkea läpi. Doulalle voi viestittää tai soittaa tapaamistenkin ulkopuolella. Sinulla ei tarvitse olla synnytyspelkoa, halua synnyttää kotona tai ilman lääkkeitä. Doula on ihan kaikkia varten ja veikkaan, että on hyödyksi suurimmalle osalle.

Tiedät, ettet joudu synnyttämään yksin. On todella suuri todennäköisyys, että doula pääsee mukaan synnytykseen vaikka doulakin on vain ihminen. Doulalle synnytys on kuitenkin etusijalla ja hän järjestää elämänsä niin, että on ensisijaisesti äitiä varten. Se on huojentava tieto varsinkin sille, joka muuten saattaisi joutua synnyttämään yksin. Minulle tuli ihana tunne kun lähetin doulalleni Whatsapp-viestin ja kerroin arvelleeni synnytyksen alkaneen. Hän sanoi, että voi lähteä milloin tahansa ajamaan sairaalalle. Yö oli juuri alkamassa eikä hän koskaan päässytkään nukkumaan.

Saat synnytykseen ”palvelijan” joka pyrkii täyttämään toiveesi. Sinun ei tarvitse nolostella vaan voit pyytää doulalta erilaisia palveluksia. Jos tarvitset lämpöpussin, jumppapallon tai mehua, hämärän valaistuksen, hierontaa tai juttuseuraa, doula on paikalla. Jos kumppani haluaa levätä, koska synnytyksessä saattaa mennä piiitkään, doula kyllä päivystää. Usein se, ettei yhtään tiedä mitä synnytyksessä tapahtuu tai mitä kannattaisi tehdä on monen, varsinkin ensisynnyttäjän (ja kumppanin) taakkana. Se vie voimia. Doula tietää synnytyksestä yhtä ja toista ja voi kertoa, mitä nyt tapahtuu ja miksi ja mitä äiti voisi tehdä. On vaikea tiivistää doulan työtä pariin lauseeseen, kun se on jo minunkin super lyhyen doula"urani" aikana ollut vaikka mitä. Joskus tuntikausien hiljaista odottelua, joskus nopeampaa toimintaa mutta harvemmin niin dramaattista kuin elokuvissa. Se on tullut selväksi, että tehtävää kyllä riittää ja joskus se paras tekeminen on vain vieressä (tai samassa huoneessa) oleminen.

Usein kumppanit ihmettelevät alkuun äidin toivetta palkata doula. Heitä pitää vain valaista doulan työstä ja sen mukana tulevista hyödyistä jotta doulatoive ei tyssää siihen. Kokemukseni mukaan kumppanit helpottuvat kun he huomaavat, että doula ei olekaan viemässä heidän paikkaansa vaan itseasiassa rentouttaa heitäkin, sillä synnytys on kumppaneille uusi, jännittävä, joskus pelottavakin asia mihin he ovat harvoin valmistautuneet mitenkään. Siinä vaiheessa se onkin mukavaa, kun on joku jolla on homma hallussa, jolla ei ole kiire mihinkään, joka on vain heitä varten.

Doula tietää synnytystoiveesi ja pitää puoliasi. Doula on perehtynyt toiveisiisi synnytystä koskien ja on velvollinen pitämään puoliasi. Doula ei kuitenkaan astu kätilön jaloille ja joskus tilanne vain on se, ettei toive pysty toteutumaan. Doula kuitenkin tekee voitavansa yhdessä synnytystiimin kanssa ja saa usein äidin ja kumppaninkin aktiivisempaan rooliin.

Käyt synnytyksen läpi doulan kanssa. Yleensä äiti haluaa käydä synnytyksen läpi doulan kanssa koska monet synnytyksen hetket ja vaiheet voivat olla sumun peitossa. Äiti ehkä miettii, miksi jotain tehtiin tai ei tehty. Koska doula on ollut synnytyksessä ja on sen ammattilainen, hän luultavasti osaa vastata tähän. Synnytyksen läpi käyminen ikään kuin sulkee sen osion eikä jätä ilmaan kysymysmerkkejä. Jos jokin asia jäi vaivaamaan, voi äiti purkaa sydäntään doulalle ja jatkaa vauvan hoidossa kevyemmin mielin. Synnytys todellakin on henkinen ja fyysinen siirrymäriitti naisen elämässä.

Esimerkiksi siksi doula.

Tämä "vauva" syntyi doulan lämpimän tuen avulla ja tekee kyllä mieli sanoa, etten olisi selvinnyt ilman vaikka toki olisin. Kokemuksesta tuli vaan sata kertaa parempi. <3

 

 

Pages