Ladataan...

Paluu lempiaiheeni pariin! Doulan, eli synnytystukihenkilön työt ovat nyt tauolla, mutta olen ehdottomasti valmis harkitsemaan doulakeikkaa jos tunnen, että joku siellä tarvitsisi minua tuekseen. Tässä viisi asiaa miksi sinun ehkä kannattaisi harkita doulaa.

Saat ”ystävän” raskausajaksi jolle voit vuodattaa kaiken mikä mielen päällä on (yleensä aiheeseen liittyen). Saat tietoa raskausajasta, synnytyksestä ja sen jälkeisestä ajasta, jolloin kaikki on uutta ja ihmeellistä. Mikä aihealue kiinnostaa, siitä doula sinulle kertoo. Aiheita voivat olla esimerkiksi kivunlievitys synnytyksessä, synnytyksen vaiheet, pelot, toiveet, aiemman synnytyksen läpi käynti, imetys...  Joskus käydään monipuolisesti kaikkea läpi. Doulalle voi viestittää tai soittaa tapaamistenkin ulkopuolella. Sinulla ei tarvitse olla synnytyspelkoa, halua synnyttää kotona tai ilman lääkkeitä. Doula on ihan kaikkia varten ja veikkaan, että on hyödyksi suurimmalle osalle.

Tiedät, ettet joudu synnyttämään yksin. On todella suuri todennäköisyys, että doula pääsee mukaan synnytykseen vaikka doulakin on vain ihminen. Doulalle synnytys on kuitenkin etusijalla ja hän järjestää elämänsä niin, että on ensisijaisesti äitiä varten. Se on huojentava tieto varsinkin sille, joka muuten saattaisi joutua synnyttämään yksin. Minulle tuli ihana tunne kun lähetin doulalleni Whatsapp-viestin ja kerroin arvelleeni synnytyksen alkaneen. Hän sanoi, että voi lähteä milloin tahansa ajamaan sairaalalle. Yö oli juuri alkamassa eikä hän koskaan päässytkään nukkumaan.

Saat synnytykseen ”palvelijan” joka pyrkii täyttämään toiveesi. Sinun ei tarvitse nolostella vaan voit pyytää doulalta erilaisia palveluksia. Jos tarvitset lämpöpussin, jumppapallon tai mehua, hämärän valaistuksen, hierontaa tai juttuseuraa, doula on paikalla. Jos kumppani haluaa levätä, koska synnytyksessä saattaa mennä piiitkään, doula kyllä päivystää. Usein se, ettei yhtään tiedä mitä synnytyksessä tapahtuu tai mitä kannattaisi tehdä on monen, varsinkin ensisynnyttäjän (ja kumppanin) taakkana. Se vie voimia. Doula tietää synnytyksestä yhtä ja toista ja voi kertoa, mitä nyt tapahtuu ja miksi ja mitä äiti voisi tehdä. On vaikea tiivistää doulan työtä pariin lauseeseen, kun se on jo minunkin super lyhyen doula"urani" aikana ollut vaikka mitä. Joskus tuntikausien hiljaista odottelua, joskus nopeampaa toimintaa mutta harvemmin niin dramaattista kuin elokuvissa. Se on tullut selväksi, että tehtävää kyllä riittää ja joskus se paras tekeminen on vain vieressä (tai samassa huoneessa) oleminen.

Usein kumppanit ihmettelevät alkuun äidin toivetta palkata doula. Heitä pitää vain valaista doulan työstä ja sen mukana tulevista hyödyistä jotta doulatoive ei tyssää siihen. Kokemukseni mukaan kumppanit helpottuvat kun he huomaavat, että doula ei olekaan viemässä heidän paikkaansa vaan itseasiassa rentouttaa heitäkin, sillä synnytys on kumppaneille uusi, jännittävä, joskus pelottavakin asia mihin he ovat harvoin valmistautuneet mitenkään. Siinä vaiheessa se onkin mukavaa, kun on joku jolla on homma hallussa, jolla ei ole kiire mihinkään, joka on vain heitä varten.

Doula tietää synnytystoiveesi ja pitää puoliasi. Doula on perehtynyt toiveisiisi synnytystä koskien ja on velvollinen pitämään puoliasi. Doula ei kuitenkaan astu kätilön jaloille ja joskus tilanne vain on se, ettei toive pysty toteutumaan. Doula kuitenkin tekee voitavansa yhdessä synnytystiimin kanssa ja saa usein äidin ja kumppaninkin aktiivisempaan rooliin.

Käyt synnytyksen läpi doulan kanssa. Yleensä äiti haluaa käydä synnytyksen läpi doulan kanssa koska monet synnytyksen hetket ja vaiheet voivat olla sumun peitossa. Äiti ehkä miettii, miksi jotain tehtiin tai ei tehty. Koska doula on ollut synnytyksessä ja on sen ammattilainen, hän luultavasti osaa vastata tähän. Synnytyksen läpi käyminen ikään kuin sulkee sen osion eikä jätä ilmaan kysymysmerkkejä. Jos jokin asia jäi vaivaamaan, voi äiti purkaa sydäntään doulalle ja jatkaa vauvan hoidossa kevyemmin mielin. Synnytys todellakin on henkinen ja fyysinen siirrymäriitti naisen elämässä.

Esimerkiksi siksi doula.

Tämä "vauva" syntyi doulan lämpimän tuen avulla ja tekee kyllä mieli sanoa, etten olisi selvinnyt ilman vaikka toki olisin. Kokemuksesta tuli vaan sata kertaa parempi. <3

 

 

Ladataan...

Näistä kolmesta ammatistani eniten tunteita minulle herättää doulan työ.

Olen synnytystukihenkilö eli doula. Olen kirjoittanut aiheesta monesti, esimerkiksi täällä, joten en nyt lähde esittelemään doulan työtä laajemmassa kaavassa. Yritän kuitenkin tehdä doulan työstä tunnetumpaa joten tässä sitä taas ollaan tärkeän tehtävän parissa. Kun olin raskaana ensimmäistä kertaa kiinnostuin synnytykseen valmistautumisesta loppuraskaudessa. En kuitenkaan osannut valmistua synnytykseen hyvin koska en ollut ennen synnyttänyt eikä kukaan sattunut edes sanomaan, että synnytykseen kannattaisi valmistautua kun eihän sitä voi suunnitella tai ennustaa.

Synnytyksestä jäi positiivinen fiilis mutta mieleeni jäi, olisiko synnytyksessä voinut olla miehen ja kätilön lisäksi joku muu? En vaan tiennyt, kuka se sellainen ihminen olisi. Ainakin joku, joka tietäisi asioista ja jolla olisi aikaa ja motivaatiota tukea minua. Vaikka synnytys oli fyysisesti rankka "koettelemus" mieleeni jäi erityisesti sen henkinen puoli: kaikki se epäily, epätoivo ja hätääntyminen kovimmilla supistuksilla. Mukana olisi voinut olla joku, joka olisi rauhoitellut minua paniikin hetkellä ja joka olisi ollut käytettävissäni koko ajan, mitä ikinä tarvitsinkaan. Ryhdyin puuttuvaksi palaseksi ja tein doulakoulutukseni ihanassa Doulakassa ja valmistuin sertifioiduksi synnytysdoulaksi pikavauhtia. Sen jälkeen nämäkin työt ovat olleet satunnaisia ja sitäkin ikimuistoisempia. 

Suurimmaksi osaksi doulan työ synnytyksissä on ollut istumista ja odottamista. Siis henkistä tukemista. Se, että äiti tietää, että tuossa se synnytyksen ammattilainen, minun tuttu tukijani on, auttaa joskus eniten. Joskus se on ollut fyysisempää kuten hieromista, sivelyä, halaamista, taluttamista, viemistä ja tuomista. Sanallista tsemppausta se on ollut joka kerta. Usein myös kumppanin tukemista vaikeilla hetkillä. Yksi kivoimpia juttuja äitien tukemisen lisäksi on ollut kumppanit, jotka ovat(kin) olleet iloisia siitä, että tulin mukaan. Heitä ei pelottanut niin paljon ja heillä oli seuraa.

Vaikka joskus mietin, mitä jos jotain pahaa tapahtuu, koska ollaan tekemisissä sellaisen asian kanssa jota ei voi hallita sataprosenttisesti, työ tuntuu kutsumukselta. En silti usko, että haluaisin tehdä vain tätä työtä jos se olisi mahdollista sillä doulana työaikoja ei varsinaisesti ole ja doulan perhekin joutuu joustamaan kun äiti lähtee vähän synnyttämään klo 04 aamulla. Töihin voi siis joutua lähtemään huonoimmalla mahdollisella hetkellä ja lapsille pitää löytyä hoitopaikka. Tämä ei ole aina helppo ammatti mutta jos ajatus doulana työskentelystä yhtään kutkuttaa, tee se, koska silloin mitä luultavimmin sinun kuuluu olla doula.

Kiitos kaikki te, kenen synnytykseen olen päässyt mukaan. En unohda yhtäkään ikinä. <3

Ladataan...

Nyt kun tiedän imetyksestä enemmän ja koen onnistuneeni siinä, haluan jakaa teille, äidit (varmasti muille täysin epäkiinnostava aihe) kolme asiaa, jotka ainakin minulle olivat käänteen tekeviä.

1. MAITOA TULEE RIITTÄVÄSTI KUN...

En ollut sisäistänyt, että rintaa pitää tyhjentää tehokkaasti jotta uutta maitoa muodostuu tarpeeksi. Tyhjentynyt rinta lähettää aivoille signaalin "lisää maitoa kiitos!" Sen sijaan se, ettei rinta tyhjene kunnolla ja se pysyy täytenä pitkään viestii aivoille, että maitoa tulee enemmän kuin tarvitaan. Tästä seuraa maitomäärän vähentyminen, mutta se ei tapahdu yhdessä yössä vaan vaatii pidempijaksoista toimintaa. Tähän väliin sanon, että jokainen nainen ja jokaiset rinnat ovat erilaisia. Siksi ei ole yhtä totuutta, kuinka monta kertaa vuorokaudessa lasta täytyy imettää, jotta maitomäärä pysyy tarpeita vastaavana. Toki äidin pitää myös huolehtia omasta nesteytyksestä ja ravinnosta. Lisänä vielä, että vauvat ovat erilaisia ja oleilevat rinnalla muistakin syistä kuin nälästä, esimerkiksi kun he haluavat läheisyyttä ja turvaa. 

2. RINTOJEN KOKO EI OLE YHTEYDESSÄ MAIDON RIITTÄVYYTEEN

Tämä! Moni (ja minä ennen) varmasti ajattelee, että pienistä rinnoista ei voi imettää yhtä hyvin kuin suurista rinnoista. Suuret rinnat tuovat ajatuksen valtavista maitomääristä. Tämä ei kuitenkaan pidä suoraan paikkansa. Rinnat ovat suurimmaksi osaksi rasvaa, eli rintojen ulkoinen koko kertoo vain rasvan määrästä. Kyse on maitorauhasista, joten pienet rinnat voivat tuottaa ja varastoida maitoa paremminkin kuin suuret (ja tietysti toisin päin). Jos rinnat pystyvät varastoimaan paljon maitoa ennen kuin niitä alkaa kivistämään, ei tämän äidin välttämättä tarvitse imettää niin usein kuin sen äidin, joka kykenee varastoimaan maitoa pienemmän määrän kerrallaan. Molemmat äidit siis pystyvät tarjoamaan vauvalleen RIITTÄVÄSTI maitoa, heillä vain on eri imetystahti. Hehän ovat kaksi eri ihmistä.

3. LUOTA SIIHEN, ETTÄ IMETYS ONNISTUU

Tämä oli vaikeaa. En saanut sairaalassa hyvää itseluottamusta ja kotiin palatessa painiskelin epätoivon kanssa, aiheuttaen maidon vähenemisen ja lopulta loppumisen. Imetyksen "onnistuminen" tuntuu olevan myös korvien välissä. Stressissä maitoa ei heru niin hyvin ja jos imettäminen tuntuu jo ajatuksena epämiellyttävältä, on oletettavissa, ettei sitä edes halua jatkaa kauan. Meidän kehot on kuitenkin uskomattomia ja luotto siihen, että maito riittää, koska se mitä luultavimmin riittää kun vaan imettää, auttaa todella paljon. Ja jos harvemmissa tapauksissa ei riitä kaikesta huolimatta, on elämässä paljon tärkeämpiäkin asioita. Nyt olen imettänyt kuopusta kahdeksan kuukautta ja maito on riittänyt joka ikinen päivä sen takia, että olen tehnyt monen asian ihan eri lailla.

 

Pages