Ladataan...
Hettinen

Tällä viikolla oma ikä vaihtui taas yhden pykälän korkeammaksi ja vuoden päästä se alkaa jo kokonaan uudella numerolla. Omat syntymäpäivät pääsevät aina yllättämään salakavalasti. Nytkin tuntuu, että muutama viime kuukausi on mennyt ohi aivan liian nopeasti (ai mikä toukokuu, mä elän ajatuksissani ihan maaliskuun loppua?).

Minulla on itselläni ollut usean vuoden ajan ollut ongelma muistaa omaa ikääni, varsinkin näin alkuvuonna. Lisään automaattisesti vuoden vaihtumisen jälkeen aina ikääni yhden numeron eteenpäin. Esimerkiksi olen viimeiset pari kuukautta ajatellut itseäni 29-vuotiaana vaikka virallinen päivä olikin vasta nyt. Näin aikuisiällä sitä omaa syntymäpäivää ei odota samanlaisella hartaudella kuin vaikka vuosikymmen sitten, kun ovia uusiin paikkoihin avautui lisää jokaisen syntymäpäivän myötä.

En ole itse kokenut ainakaan tähän mennessä minkäänlaista ikäkriisiä, lähinnä olen vain iloinnut siitä, että iän karttuessa myös ammatillinen kunnioitus on noussut. Enää en ole se työpaikan nuorin tyttö. En oikeastaan edes koe, että mitään aihetta ikäkriisiin on ollut edes olemassa: olen tyytyväinen elämääni ja sen saavutuksiin tähän asti.

Teini-ikäisenän kuvittelin, että menisin naimisiin viimeistään 25-vuotiaana ja muutama vuosi siitä minulla olisi jo ensimmäinen lapsi. En ole nyt 29-vuotiaana naimisissa eikä minulla ole lasta. Ja hyvä niin. Epäilen vahvasti, että jos olisin mennyt naimisiin alkuperäisen 'aikataulun' mukaan, olisin todennäköisesti valinnut itselleni sopimattoman kumppanin. Kyllä tässä on niin paljon enemmän tullut järkeä päähän viime vuosien aikana. Ja toivottavasti tulee edelleenkin. En nimittäin tiedä osaisinko nytkään valita mahdollista loppuelämäni kumppania, varmaan menisi metsään.

Lapsista en myöskään tällä hetkellä haaveile. Rakastan kummilapsiani ja työni puolesta olen paljon muutenkin lasten kanssa tekemisissä, mutta en todellakaan kaipaa omaan elämääni lapsia juuri nyt. Voi olla, että mieli vielä vaihtuu, mutta tällä hetkellä ajatuksissa on se, että en mahdollisesti koskaan tule hankkimaan lasta. Ja tiedän, lapsia saadaan, niitä ei hankita, mutta ymmärrätte varmasti pointtini. Nuorempana halusin nimenomaan itse kokea raskaanaolon, mutta nyt olen kallistunut adoption kannalle, jos joskus lapsensaaminen olisi ajankohtaista.

Minulla on tällä hetkellä ihana (vuokra-)koti hyvällä sijainnilla. ASP-tilin avasin vuosi sitten ja olen omasta mielestä saanut sinne kasattua ihan hyvän potin. Tosin Helsingistä ei sillä rahalla vielä asuntoa hankita, eli eiköhän muutama vuosi mene vielä säästäessä ja vuokralla asuessa.

Pidän omasta työstäni ja olen siitä onnellisessa asemassa, että minulla on vakiduuni alalla, jossa harvemmin yt-neuvotteluja näkee. Oma ammatillinen kehittäminen on ollut mielessä, mutta mitään ratkaisuja suuntaan tai toiseen ei ole tullut tehtyä.

Olen tällä hetkellä erittäin kiitollinen perheestäni (pitäisikin tehdä aiheesta postaus jossain vaiheessa) sekä useasta aivan ihanasta ystävästäni, voisin vaikka houkutella muutamaa heistä antamaan haastattelun tänne blogiin ;).

Vaikka kaikki ei elämässäni ole aivan sataprosenttisessa reilassa, niin tällä tytöllä ei todellakaan ole varaa valittaa. Paljon olen saanut ja toivottavasti myös antanut.

Tämä postaus on kyllä ollut sellaista ajatuksen virtaa, että huhhuh. Alkurivejä kirjoittaessani en todellakaan tiennyt millainen postaus tästä tulisi ja miten se päättyisi. Mutta lopuksi haluan kyllä kiittää juuri sinua, joka tätä postausta luet. Olen blogannut vasta muutamia kuukausia, mutta tämä aika on ollut erittäin antoisaa ja haaveissa olisi tätä aktiivisesti edelleen jatkaa. Olen ollut erittäin kiitollinen jokaisesta tykkäyksestä, kommentista ja kävijämääristä, joita olen Google Analyticsin avulla lähes päivittäin seuraillut. Eli iso kiitos teille kaikille sekä tietenkin Lilylle, joka on ollut hyvä koti blogilleni.

P.S. Kategorioiden valinta tälle postaukselle oli erittäin vaikeaa, niin useaan laatikkoon olisin halunnut ruksin laittaa ;)

Ladataan...
Hettinen

Ensimmäiseksi lohisalaattia tuunattuna. Kaivoin pakastimesta palan lohta sulamaan edellisenä päivänä ilman hajuakaan mitä siitä seuraavana päivänä tekisin. Jääkaapista löytyi puoli pakettia ruskeita herkkusieniä, pieni määrä parin päivän takaista keitettyä spagettia, pieni pala mozzarellaa ja lisäksi aiemmin samana päivänä ostettua salaattia ja tarjouksessa olleita tomaatteja (kotimaisia odotellessa, on ne kyllä vaan niin paljon parempia).

Päätin siis tehdä lohisalaattia; silppusin lautasella salaatin ja pilkoin tomaatin. Aloin paistamaan lohta ja mietin mitä voisin vielä yhdistää, ettei salaatti jäisi liian 'köyhäksi'. Lohen kypsyttyä siirsin sen sivuun, pyyhin pannusta pahimmat töhryt ja iskin siihen pilkotut sienet. Vähän mausteita kehiin ja loraus kermaa. Sienisoosia vääntäessäni katseeni osui jääkaappia tutkaillessa pieneen määrään parin päivän takaista spagettia. Olen melko nirso syömään spagettia, joka ei ole vastakeitettyä, sillä siitä tulee jääkaapissa 'koppuraista'. Nyt päätin testata miten vanha spagettia toimisi pannulla käytettynä. Eli sienikastike salaatin päälle, pannun pyyhkäisy ja spagetit voinokareen kanssa lämpenemään. Kun spagetit olivat löytäneet tiensä salaattiin, riivin päälle vielä mozzarellanjämät.

No toimiko? No toimihan se. Ei kyllä vetänyt vertoja parhaimmalle lohisalaatille ikinä, mutta oli kuitenkin hyvää ja täytti vatsan eli job well done. Ja mikä tärkeintä, sain tiskin määrän minimoitua :).

Seuraava ruoka jääkaapin rippeistä näytti tältä. Rippeitä tässä annoksessa ovat palvikinkun jämät, mozzarellan loput (olenko mä käyttänyt normaalia enemmän mozzarellaa viime aikoina?) ja vajaa purkillinen ruokakermaa. Parsakaali löytyi vihanneslokerosta ja kikherneet kuivakaapista. Parsakaali paloiksi, öljyä ja mausteita päälle ja uuniin reiluksi vartiksi 175 asteeseen. Kinkku pieniksi paloiksi ja kikherneiden kaveriksi pannulle lämpenemään. Perään mausteita ja puoli purkkia ruokakermaa. Ja siinähän se ateria rupeaa olemaan. Puolet jäi syömättä ja löysi tiensä jääkaappiin seuraavaa päivää odottamaan.

P.S. Ostin Ikeasta pari uutta värikästä lautasta, jotta ruokakuviin tulisi vähän uutta eloa ;)

 

Ladataan...
Hettinen

..ja siinä pysyminen. 

Kerroin viime perjantaina, että kahdenkympin ruokabudjetistani oli viikonloppua varten jäljellä 3,53€. No, pärjäsinkö tällä summalla viikonlopun yli? 

No pärjäsin, mutta houkutuksia oli niin pirusti. Vietimme perjantain työporukan kanssa työpaikan ulkopuolella ja lounaan jälkeen alkoi tehdä hirveästi mieli jotain äkkimakeaa. Kävin kuolaamassa kyseisen kohteen kahvion jäätelöaltaan luona, mutta kun huomasin Classic-puikon maksavan 3,5€ niin totesin etten ehkä käytä koko loppuviikon budjettiani yhteen ylihinnoiteltuun jäätelöön. 

Perheeni sekä osa ystävistäni oli tietoisia tämän hetkisestä budjettihaasteesta ja he kantoivat kortensa kokoon, jottei minulta vain ruoka loppuisi ;). Muun muassa tätini toi kylään tullessaan valkkaripullon ja myös viikonloppuna kuntoilemassa kanssani ollut ystävä toi 'vaivihkaa' jääkaappiini täytettä. Eli ei tämä neiti ainakaan nälkää näe.

Tosin nyt tämän haasteen toinen puoli eli kuivakaapin ja pakastimen tyhjennys ei ole päässyt kunnolla oikein käyntiin. Lisäksi jääkaapista löytyi suhteellisen hyvin ennen tämän haasteen alkua hankittuja tuoretuotteita, joista sain alkuviikon ruuat väsättyä.

Loppuviikon 'huimaa' budjettia käytin lauantaina herkutteluun (muuten tälläiset heräteostot ovat kyllä aika hyvin jääneet pois tällä viikolla) ja ostin lauantaina Lohjan ABC:ltä löytyneestä ihanasta lähiruokapuodista erittäin herkullisen munkin. Ja tämähän tapahtui siis heti sen kuntotestin jälkeen, mutta ei siitä sen enempää ;). Munkki maksoi huimat 1,20€ (kuitissa näkyy tuplahinta, kun maksettiin samalla kertaa kummankin munkit).

Lauantaina takaisin pääkaupunkiseudulle ajaessamme päätimme koukkaista Linnanmäen kautta eli oli pakko hakea vähän evästystä matkalta. Päätin törsätä ja ostin Lidlistä karjalanpiirakan (sekä maitoa, jotta sain sunnuntaina tehtyä lettuja), kauppalasku oli yhteensä 1,10€.

Eli loppulaskelmat: 3,53 - 1,20 - 1,10 = 1,23€. Plussan puolelle siis jäätiin reilun euron verran. Sain viime viikolla poikkeuksellisen paljon 'ilmaisia' (onko sellaisia edes ;)?) lounaita; söin töissä viikon 14 lämpimästä ateriasta kuusi kappaletta ja lisäksi lauantain lounas hoitui Kisakalliossa. Toivottavasti tällä viikolla saan niitä kaappeja vähän paremmin tyhjennettyä, palaillaan tämän viikon budjetin kuulumisiin parin päivän päästä!

 

Pages