Ladataan...
Hettinen

Eilen starttasi vihdoin kauan odotettu kesäloma. Neljä viikkoa! Olen suunnitellut kivaa tekemistä kahdelle ensimmäiselle viikolle ja loppuloman ohjelma selvinnee jossain vaiheessa. 

Kuitenkin eilen oli vaikea lähteä töistä. 'Olenhan varmasti muistanut hoitanut kaiken?' Ja en nyt puhu pelkästään poissaolostatuksen päivittämistä laskutukseen tai työpuhelimen sulkemista. Olenko hoitanut kaiken niin, että muiden on mahdollisimman helppo jatkaa tästä eteenpäin? Olenhan välittänyt tiedon kaikesta tarpeellisesta? 

Kyse ei ole siitä, etten luottaisi jäljelle jääneisiin työkavereihin vaan siitä, että olenhan varmasti itse tehnyt oman osuuteni. Lomalle (varsinkin pitkälle kesälomalle) lähteminen aiheuttaa joka ikinen kerta itselleni saman ahdistuksen. Olenko tehnyt tarpeeksi, jotta voin lähteä lomalle. Olenko ansainnut lähteä lomalle? 

(Minulla on sama ongelma myös sairaslomalla olemisesta; kun soitan töihin sairastumisestani, on minulla melkein itku kurkussa. Olenko 'tarpeeksi' kipeä, jotta voin jäädä kotiin? Pystyisinkö kuitenkin menemään töihin? Kauhulla myös pelkään sitä, jos OAJ päättää joskus ruveta lakkoilemaan. Pystyisinkö jättää vain menemättä töihin? Vai tulisiko minusta lakkorikkuri? No, toivotaan että tämä skenaario ei koskaan tule toteutumaan.)

Kun eilen lähdin töistä, en tuntenut helpotusta tai iloa lomasta. Lähinnä ahdisti. Koitin nollata seitsemän tunnin OITNB-maratonilla, hyvällä ruualla ja lasillisella viiniä. Yöllä, ennen nukahtamista, mietin vielä työjuttuja. Tänään olen miettinyt työjuttuja. 

Mutta nyt, tämän postauksen myötä aion jättää työjutut taakseni. Ainakin yritän. Onneksi älysin varata loman ensimmäisiin päiviin paljon kivaa tekemistä, joiden avulla kääntää tämä pää lomatunnelmiin. Tällä hetkellä istun junassa kohti Hämeenlinnaa ja hyvän ystäväni valmistujaisia, maanantaina suuntaan pariksi yöksi Tallinnaan. Luvassa myös juhannus perheen parissa, jota odotan ihan superpaljon. 

Kyllä tämä tästä.