Ladataan...
Hettinen

Pikapäivitys aiheesta tupakkalakko. Virallisesti tupakkalakkoni alkoi lauantaina 24.1. iltapäivällä. Mutta onko se pitänyt? Alun hankalat päivät raastoivat mieltä ja siitä blogissa avauduinkin. Mutta onnistuin kuin onnistuinkin välttämään uuden askin ostamisen ja nyt voin todeta olleeni (oman laskupääni mukaan) 19 vuorokautta ilman tupakkaa vapaaehtoisesti, tosin pitkin hampain.

Tuona aikana olen säästänyt yli 90€. Raha on tällä hetkellä paras motivaattori lakon jatkumiseen. Parin päivän päästä olen saanut säästöön satasen. Tuntuu kyllä, ettei tuo raha oikein konkreettisesti vielä missään näy. Kaikki mikä on tullut, on myös mennyt. Ehkä ensi kuussa sitten tuntuu enemmän lompakossakin, lihottavalla tavalla siis.

Ärsyttääkö edelleen? No ärsyttää. Ei kylläkään enää niin paljon kuin aiemmin, joten noususuhdanteessa taitaa tämä lakko olla.

Viikonloppuna voisin julkaista seuraavan ryhtiliikkeen (katso tagi 'ryhtiliike'). Useampia vaihtoehtoja olen jo pohtinut ja joitain hieman koeponnistanutkin, mutta lopullinen päätös on vielä tekemättä. Mutta palaillaan tähän asiaan parin päivän päästä.

Ladataan...
Hettinen

Jos joskus voi sanoa olevansa ylpeä itsestänsä, niin se on kyllä nyt. Ainakin, jos puhutaan tupakkalakostani. Olen onnistunut pitämään tupakkalakkoani yllä yli yhdeksän vuorokautta. Yhdeksän! En muista, koska viimeksi olisin ollut näin pitkään VAPAAEHTOISESTI tupakoimatta. Ankeita ja ääh-kaipaan-röökiä -hetkiä on ollut riittämiin joka ikinen päivä, mutta kyllä ne ehkä vähän ovat helpottaneet alun päivistä. Ehkä? 

Suurin motivaationi on 1700€. Sen verran oman arvioni mukaan minulta menee vuosittain tupakkaan. Tai siis on mennyt. Nykyään joka ikinen kerta, kun kärvistelen tupakanhimoissani, ajattelen tuota summaa. Sehän on n. neljän viikon nettopalkka. Siis ihan oikeasti, olenko oikeasti laittanut noin paljon vuosittain savuna ilmaan? Tiedän, hyvin kulunut fraasi, mutta kyllä kolahtaa juuri nyt. Totta kai terveyskin paranee varmasti, mutta tuo valtava rahasumma on ainakin tässä elämäntilanteessa minulle konkreettisempi asia ja sen ajatteleminen pitää paremmin ruodussa. 

Lähimmät ihmiset ovat nyt tietoisia lakostani. Tai no, jos en olisi kertonut, niin olisivat he sen todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin huomanneet -ai miten niin aina ulko-ovesta tai esim. bussista ulos astuessani olen sytyttänyt tupakan? ;) Kerroin lakostani viime viikolla myös hammaslääkärilleni. Olen käynyt kolme vuotta aivan ihanalla hammaslääkäri-hammashoitaja-parivaljakolla yksityisellä puolella. Voi mikä riemu vastaanotolla repesi, kun kerroin lakostani! Tsemppasivat ihan mielettömästi ja hammaslääkärini kirjoitti tietoihini "Lopettanut tupakoinnin". Koitin todeta, että tämä on "vain" lakko (kuten aikaisemmin olenkin todennut, en uskalla näin monen vuoden tupakoinnin jälkeen sanoa lopettaneeni tupakointia kokonaan, ei vaan tunnu realistiselta), mutta ei uskonut. Näillä näkymin seuraava käynti hammaslääkärillä vasta vuoden päästä, toivottavasti lakko pitää vielä silloinkin. (Off topiccina: koko syksy/talvi tähän asti tullut ravattua hammaslääkärillä vähintään kerran kuussa -viisurit ja erittäin haastava juurihoito lohkaisivat budjettia ihan kiitettävästi. Tiedän, olisin voinut käydä julkisellakin, mutta jonot ja epävarmuus siitä saako just sen itselleen sopivimman hammaslääkärin kenen kanssa natsaa ja joka osaa tehdä parhaat ratkaisut juuri minun hampailleni -on nimittäin välillä paikattu/korjattu hampaita ihan persiilleen ja sitten niitä on muutaman vuoden päästä jouduttu fiksailemaan. Nyt ei -fingers crossed- tarvitse näillä näkymin tarvitse tosiaan hetkeen käydä hampaitaan hoidattamassa.)

Huh, mitä ajatuksen virtaa edellinen kappale oli (ja pitkä kuin nälkävuosi), mutta sen pointti oli siinä, että nyt kun yhä useampi tietää lakostani, olisi hiton noloa jos lakko epäonnistuisi. 

Summa summarum: Pienet paineet ne naisen tiellä pitää.

Ladataan...
Hettinen

Taskussa polttelee enää yksi tupakka, jonka jälkeen lakko viimein starttaa. Olen tässä pallotellut mielessäni, että jätänkö sen aamuun vai sauhutanko vielä tänään illalla. 

Tupakassa ei minulle tärkeintä ole ollut nikotiinin saanti vaan se on hyvin syvään juurtunut tapa. Töihin lähtö ja kävely bussipysäkille meno -kaksi tupakkaa menee matkalla, matka bussilta töihin -yksi tupakka, pääsen töistä -yksi tupakka ennen bussiin hyppäämistä, bussista kauppaan -kaksi tupakkaa uppoaa oikein hyvin, ja niin eteenpäin... Päivässä on mennyt lähes aski eli 5,20€. Viikossa 7x5,20€ = 36,40. Vuodessa voisi ajatella askeja menevän n. 340 eli yhteensä yli 1700€:n edestä. Kyllähän toi säästö on mieletön, mutta mun tupakointitavat ovat piintyneet niiiin syvään, että kyllä jännittää miten tässä tulee käymään. Pitää vaan ajatella kuinka paljon enemmän saan Asp-tilille säästöön, kun tupakointi jää pois.

Kerroin tänään tulevasta tupakkalakostani parhaalle ystävälleni. Hän on itsekin mennyt tupakkalakkoon muutama viikko sitten hieman samankaltaisista syistä kuin itsekin, joten vertaistukea saan sieltä suunnasta :). Puhuttiin hänen kanssaan myös siitä kuinka emme kummatkaan ole pystyneet sanomaan lopettavamme tupakointia vaan olemme nimenomaan tupakkalakossa (kts. edellinen postaus).

Mites siellä? Onko entisiä tupakoijia/lakon suunnittelijoita? Mitkä ovat olleet teidän perimmäiset syynne pysyvään tumppaamiseen? 

Pages