Ladataan...
Hettinen

'Rantapallona luoksesi kierin' on tämän juhannuksen mantra. Nälkää ei ole tullut nähtyä tämän vuorokauden puolella ja heti kun vatsa vähän tyhjenee, niin aina löytyy täytettä jääkaapista. 

Kotiuduin siis keskiviikkoyönä Tallinnasta Suomen maalaisseudulle sukulaisten hoiviin. Täällä perheen parissa ei juhlapyhinä ruoka todellakaan pääse loppumaan kesken. Perinteeksi on muodostunut parin savulohen tilaaminen paikallisilta tuottajilta, oli kyseessä sitten joulu, pääsiäinen tai juhannus. Kesäisin grillailemme myös souvlaki-vartaita, joiden kanssa itsetehtyä tsatsikia menee ämpäritolkulla ;). Tänään myös syötiin maailman parasta pannaria (tätini tekemää), voin paljastaa salaisuuden tähän herkkuun jossain vaiheessa :). 

Palaillaan huomenna taas aktiivisemmin blogin pariin, nyt muut odottavat jo pelaamaan itsekehitettyä korttipeliä nimeltä 'Nakit & muussi' :D. 

Ladataan...
Hettinen

Oi että rakastan viikonloppuja, jotka eivät ole pakattu täyteen ohjelmaa ja actionia. Hyvin arkisen viikon ja majatalona toimimisen jälkeen kaksi päivää täysin omaa aikaa tuntuu niin rentouttavalta. 

Tästä koostui lauantain ruoka. Possun pihvejä, uunipaahdettuja kasviksia sekä valkosipulimajoneesia. Kaikki onnistui aivan täydellisesti (ei sillä, että omakehu haisisi ;) ), vaikka kokeilin uusia juttuja. (Off topiccina: mikä siinä on, että kun kokeilee jotain ensimmäistä kertaa, se onnistuu erittäin hyvin, mutta toista kertaa samaa reseptiä tehdessä joku osa menee aivan puihin?)

Possun pihviin ei ole lisätty kuin ripaus suolaa. Onnistuin paistamaan pihvit tällä kertaa erittäin meheviksi. Yleensä pihvit tuppaavat olemaan pannulla hieman liian pitkään ja lopputulos on kuivahko. Uuniin heitin parsakaalia ja punajuuria paahtumaan. Kerrankin osasin laittaa tarpeeksi mausteita, suu lauloi näiden kohdalla hoosiannaa ;) (voin laittaa reseptiä tulemaan myöhemmin). 

Mutta se missä itseni yllätin, oli valkosipulimajoneesi. Olen jo pitkään kuolannut Isyyspakkaus-blogissa ollutta majoneesiohjetta, joka on vaikuttanut liian helpolta ollakseen totta. Olen majoneesia tehnyt itse viimeksi yläaste-ikäisenä. Köksän tunnilla onnistui täydellisesti, mutta kotona juoksettui joka toinen kerta. Heitin pyyhkeen tiskiin yli kymmeneksi vuodeksi, mutta päätin tänään ihan ex tempore lähteä kokeilemaan Tommin ja hänen rouvansa reseptiä. Kaikkea muuta reseptiin kuuluvaa löysin kaappien kätköistä, mutta Dijon-sinappi oli kohdannut jääkaapissa viimeiset päivänsä jo hyvän aikaa sitten.

Seuraava haaste oli oikean mallisen astian löytäminen (mahdollisimman optimaalisen kokoinen sauvasekoitinta varten), mutta ongelma ratkesi, kun olin hetken kollannut kaappeja läpi; Starbucks-muki, juuri sopivan kokoinen. Ainekset kuppiin ja sauvasekoitin pohjaan kiinni. Hetken jännitti ennen kuin uskalsin päräyttää. Majoneesin valmistumiseen meni muutama sekunti ja siitä olisi pitänyt saada videota tai siis lähinnä omista ilmeistäni; epäusko, jännitys, hämmennys, riemu :D Majoneesi onnistui siis täydellisesti! Kouluarvosanaksi 10-, se Dijon-sinappi olisi sopinut kyllä siihen kuin nappi silmään. 

Koko aterian maku 5/5, aikaa meni yhteensä noin kolme varttia. Uunikasvikset veivät pisimmän ajan, mutta kerkesin kyllä sinä aikana katsomaan digiboksilta Muodin huipulle all starssia, joten koko aika ei mennyt keittiössä. Helppo ruoka kaiken kaikkiaan, tiskiä tuli kyllä jonkin verran (ja minähän olen niin innokas tiskaaja) ;).

Summa summarum: Hyvän ruuan ohje; inspiroidu muiden blogeista. 

 

Ladataan...
Hettinen

Tämä viikonloppu on ollut ihan älytöntä ruokailottelua ja itsensä hemmottelua hyvällä, suurimmaksi osaksi itsetehdyllä sapuskalla. Ja tupakkalakko, no siitä lisää postauksen lopussa. 

Perjantaina luokseni saapui viikonloppukyläilijäksi hyvä ystäväni, jonka kanssa meillä on aina selkeä työnjako; minä hommaan ja laitan ruuat, hän tiskaa. Tässä sopimuksessa on mielestäni kyllä selkeä voittajaosapuoli. Taustatietona voi sanoa, että inhoan tiskausta, en omista astianpesukonetta sekä onnistun keräämään aina massiiviset tiskivuoret ennen kuin alistun kohtalooni ja tartun tiskiharjaan.

Innostuin WTD-Natan jakamasta punajuurisalaattireseptistä ja päätin itsekin koeponnistaa sen vähän varioiden. Annokseeni tuli kahta eri salaattia, paprikaa, fetaa, päärynää, paahdettuja auringonkukansiemeniä (ihan ite tein), keitettyjä ja pannun kautta käytettyjä punajuuria (keitin punajuuria ensimmäistä kertaa ikinä!) sekä savulohta (tätä en tehnyt ite). 

Oliko vähän hyvää? No oli, eli kiitokset Natalle inspiraatiosta :)

Aamupalan ja lounaan jälkeen suuntasimme Vantaan puolelle kirpputorille ja Jumboon, kun kerrankin oli auto käytettävissä. Kävimme Lanttilan uusissa tiloissa ja löysinkin sieltä ihanan pienen käsintehdyn korin, mutta jäi ostamatta massiivisten jonojen takia. Olivat valehtelematta vähintään sata metriä pitkä. En olisi jonotuksesta selvinnyt alta puolen tunnin, joten totesin, että parempi jättää ostokset tekemättä. 

Jumbossa käyntimme painottui vaatekaupoissa kiertelyn sijasta kahvitteluun sekä ruokakauppojen tarjousten bongailuun: halpaa sorbettia Stockan herkusta, edullisia hedelmiä Citymarketista, loput ruokaostokset Prismasta. Kahvittelun ajaksi parkkeerasimme itsemme Fazer Cafeeseen. Kakkupala ja kuppi tsufeeta seitsemän euroa, suosittelen. 

Sunnuntaiaamun brunssille saimme seuraksi kummipoikani äiteineen. 5-vuotiaalle nassikalle maistuivat erityisesti letut. Syömisen jälkeen työnjako oli selkeä; yövieraani tiskasi, kummipoikani äiti jynssäsi hellan (joka saattoi olla vähän likainen) sekä keittiön tasot (ei voinut omien sanojensa mukaan "jättää hellaa sen näköiseksi"), minulle jäi kummipoikani kanssa leikkiminen. Tämäkin työjako sai taas mielestäni selkeän voittajan.

Jotta en täysin laiskan leimaa saa, niin pakko kertoa, että moppasin kyllä itse lattiat tänään :) 

Brunssivieraiden lähdettyä suuntasimme ystävän kanssa kauppakeskus Kaaren Leonidas-kahvilaan iltapäivätsufeelle. Tuon kahvilan suklaakonvehdit ovat almost to die for. 

Viikonloppuvieras suuntasi iltapäivästä kotiinsa ja ruokin itseni vaatimattomalla välipalalla. Aamulta jääneillä letuilla, täytettynä kermavaahdolla ja omena-kanelimarmeladilla (jäänne joulun ajan torttuiloitteluista).

Päivälliseksi valmistin pitkästä aikaa peruna-porkkanamuussia sekä lihapullia. Vatsa kiittää vatsan ystävää, myös tulevina päivinäkin. 

Ja sitten se tupakkalakko. No. "Viimeiset" sauhut tuli vedettyä tiista-iltana ja siitä nappasin fiilistelykuvankin: (pahoittelut kuvanlaadusta)

Meni vuorokausi. Iltavuoron jälkeen seisoin bussipysäkillä: "Hitto, bussi meni just ja seuraavan tuloon on seitsemän minuuttia. Mitä tässä nyt tehdään, seisoskellaan vain? Hitto, ku ois tupakkaa, vois polttaa pari. Oho, onks toi kauppa tossa vielä auki, paljos kello on? Katos, neljä minuuttia sulkeutumiseen. Mitä jos hakis yhden röökiaskin? Ei, sä oot tupakkalakossa. Tekee kyl mieli ihan sikanaan. Ei, ajattele sitä rahamäärää! Joo, eli ei. Ei röökiä. Hitto, pakko hakee aski." Tähän koko ajatuskuvioon meni about 15 sekuntia. Ja kerkesin kauppaan ennen sulkeutumista. Ja polttaa melkein kaksi tupakkaa ennen bussin tuloa. Aski loppui ja ostin toisen askin. Toisen askin loppumisesta on nyt noin 30 tuntia (ei sillä, että laskisin). Kotona ollessa menee ihan hyvin, mutta ulkona kävellessä kiemurtelen tupakanhimon kourissa. 

Hitto, että tekee mieli tupakkaa. Huoh. "Ajattele sitä rahamäärää, 1700 euroa vuodessa. Ajattele Asp-tiliä. Ajattele tulevaa omaa kotia, johon tulee astianpesukone." 

Kyllä tää tästä?