Päivä ennen uudenvuodenaattoa

Olen tosi huono nukkuja, heräilen joka yö monta kertaa. Tänä yönä heräsin ja mietin hevosen loimitusta. Niitä pitäisi pestä. Ulkoloimi tuntui siltä, että se ei kuivu sisäpuolelta, vaikka on roikkunut tangolla viisi päivää. Mietin, että voiko se vaan olla niin täynnä sitä itseä, ettei se kuivu kunnolla. Se tuntuu nihkeeltä. Ennen mökille lähtöä olin varannut taloyhtiön kuivaushuoneen tälle ja seuraavalle päivälle, koska olin suunnitellut loimien pesun ja ne oli pakko tuoda kotiin kuivumaan. Tallilla ei kuivu mikään näillä ilmoilla. Valvoin yöllä muutaman tunnin ja sen takia nukuin pommiin. Lähdin mökiltä ajelemaan kotia päin liian myöhään, siihen nähden mitä kaikkea piti vielä tehdä. Kuuntelin matkalla Hevonen Opettajani- podcastia, ihan parasta! Suosittelen kaikille, vaikkei hevosihmisiä olisikaan. Soitin matkalla mun hullulle heppanaiselle ja kerroin, että olen tänään pesemässä loimia, koska muu perhe ei ole kotona. Vien loimet kuivumaan kuivaushuoneeseen. Ystävä sanoi nauraen, ettei varmaan kannata. Mietin, että jos ne haisee niin käyn välillä rapussa suihkuttelemassa serkultani saamaa omenan tuoksuista suihketta ja pyyhin narut käytön jälkeen. Nostin tallin pesukoneesta märät loimet kassiin, eihän ne mitään täysin puhtaita ollut. Tietenkään. Laitoin loimet kuivumaan suihkun lattialle, lattialämmityksen täysille ja saunankin päälle. Vesi mikä loimista valui oli ruskeaa.

loimi-kuva-801x1024.jpg

Tämän, kaiken työn ja kaupassa käynti rumban jälkeen lähden kiireessä tapaamaan heppanaisia Espooseen tallille. Lähdetään iltamaastoon. Vettä sataa ja kello on puoli kahdeksan illalla. Ihana nauru raikaa ja hepat ihmettelevät, mitä tapahtuu. En ole ennen ollut maastossa pimeällä (monta kertaa on kyllä ollut puhetta). kamat-kuva-768x1024.jpg

Me lähdetään liikenteeseen hyvin varusteltuina, heijastimet ja otsalamput. Valitaan lähteä metsäreitille, jossa ei ole katuvaloja. Itse ratsastan viimeisenä. Vesisade on muuttunut lumisateeksi, on niin kaunista. Etummaisella on lamppu päällä, lumisade on maagisen näköistä ratsukoiden edessä. Lumi maassa ja oranssi kaupunginvalojen kajo taivaalla valaisee juuri sopivasti. En näe tarkasti mihin hevonen astuu, ympärilläni on pimeää. Laukkapätkillä päätä ja sydäntä huimaa. Luotan heppaan jolla ratsastan, hän on tuttu minulle ja minä hänelle. Koitan parhaani mukaan olla kevyessä istunnassa. Voiko heppa liukastua? Ei voi, kiristin kaikki hokit. Tuleeko lätäkön kuoppia? Ei tule, ratsastan tien keskiosassa? Mitä jos joku eläin tulee metsästä? No ei tule, nauti. Luota. Ja minähän nautin ja luotin, se oli ihanaa! yokuva-768x1024.jpg

Maastosta tultuamme kello oli puoli kymmenen. Hevosten hoito palauttaa ihanasti ja huomaan pikkuhiljaa, kuinka raukea keho ja mieli ovat. Lähdin tallilta, avasin auton oven ja huomasin, että ruokakassi oli jäänyt takapenkille. Jotenkin se ei yllättänyt minua. Sitten kotiin perunan keittoon, jotta pääsen heti aamulla tekemään uuden vuoden perunasalaattia. Kotiin päästyä koko kämppä haisi paskalta, hevosen paskalta. Kuivukaa loimet.

-Mirtsukka

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *