Ystävyys

Kirjoitin muutama kesä taaksepäin yhden ystävyyssuhteeni myrskystä. Teksti tuli sydämestä ja sen hetkiset tuntemukset olivat surulliset ja pettyneet. Sittemmin välimme ovat korjaantuneet ja muuttuneet jopa paremmiksi, luulenpa että kumpikin meistä oppi ymmärtämään toista paremmin. Ehkä kumpikin myös ikävöi toista ja oli valmis tulemaan puolitiehen vastaan. Meillä on todella pitkä historia, ja olemme kokeneet yhdessä vaikka ja mitä. Sellaista ei helpolla halua heittää menemään. Välien korjaantuminen ei kuitenkaan tapahtunut hetkessä. Tässä tapauksessa oli järkevää ottaa aikaa ja ”antaa tomun laskeutua”. Antaa kummallekin aikaa arvioida asioita.

Aina ei käy näin. Joskus toisen tai kummankin osalta välirikko on vaan liian suuri. Teot tai sanat ovat sellaisia joita ei voi unohtaa. Joskus toisen käytös näyttäytyy itselle niin käsittämättömänä ettei vaan osaa enää löytää yhteistä kieltä. Joskus ei vaan enää pysty näkemään toista samoin, ja se mitä näkee ei vaan ole sellaista minkä haluaa olevan osa omaa elämää. Ja se on ihan fine. Meillä jokaisella on oikeus määrittää kuka meidän elämäämme kuuluu ja kuka ei. Sellaista ihmissuhdetta joka tuottaa enemmän negatiivista kuin positiivista ei ole pakko ylläpitää.

Välillä ystävyys ei pääty suureen riitaan vaan hiipuu hiljaa tai näivettyy kasaan. Joskus käy niin että kun opit tuntemaan ihmisen paremmin, tajuat että ehkä hän ei olekaan sellainen jonka seurassa viihdyt. Joskus elämäntilanteet muuttuvat niin erilaisiin suuntiin ettei mitään yhteistä enää löydy. Joskus ihmiset muuttuvat niin ettei olo enää tunnu luontevalta toisen seurassa. Parhaista yrityksistäkään huolimatta homma ei toimi tai tuntuu teennäiseltä. Mielestäni se ei silti mitätöi ystävyyttä jonka olette jakaneet.

Hyvät ajat on se, mikä jokaisesta ihmissuhteesta kannattaa säilyttää. Huonoista ajoista kannattaa oppia läksynsä ja jättää ne taakseen. Jokainen ihmissuhde opettaa meille jotain meistä itsestämme, ja muista. Jos jokin asia vaivaa pitkään jälkeen päin, tai tuntuu että jotain jäi sanomatta, miksei sitä voisi toiselta kysyä. Joskus takana voikin olla jotain mitä ei olisi osannut edes arvata. Joskus se on mitä on. Mutta ainakaan asiaa ei tarvitse enää arvailla. Ystävyydessä, kuten jokaisessa ihmissuhteessa kommunikaatio on kaiken ydin.

I wrote such a long story about friendships, and the core of the story is that no matter how long your friendships lasts, it had it’s moments. And that is what you should always take with you from every relationship. Learn also to meet people the half way, and if you just feel like you can’t sometimes, that is Ok too. But always remember to communicate, it is the key to any good relationship.

Kommentit (1)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *