Ladataan...
Hey girl

Tuoksuissa olen siirtynyt lähes täysin luonnonkosmetiikkaan. Varsinkin jos hankin uusia. Sabé  Massonin voidemaiset tuoksut ovat vakkareitani. 

Lushin valikoimasta löytyy myös voidemaisia tuoksuja, ja sieltä valikoitui käyttöön Vanillary-niminen tuoksu.

Vanillary on, kuten nimestä voi arvellakin, vaniljainen. Tuoksussa on myös jasmiinia, toffeeta ja tonkapapua.

Tuoksu on lämmin ja herkullinen, mulla alkaa vaan tehdä aina mieli jotain ihania kotona leivottuja vaniljalla maustettuja keksejä.

Tuoksua on saatavilla perinteisessä muodossakin, itse tykkään voidemaisesta koostumuksesta enemmän. 

Kiva puoli tässä on myös se, että tuoksua saa myös pienessä koossa, toisin kun monia hajuvesiä joita myydään vaan omaan makuuni aika isoissa pulloissa. 

 

Ladataan...

Ladataan...
Hey girl

Rakastan ruokaa, makeaa ja suolaista. Ruoka ei ole koskaan ollut mulle vaan polttoainetta. Nautin ruuasta aina ja mielelläni haluan että se on myös visuaalisesti nautinnollista.

Aamiainen ei kuitenkaan ole koskaan ollut mun juttu. 

Kun join vielä kahvia, pärjäsin hyvin muutamalla kupilla kahvia lounaaseen saakka. Tosin kuulin todella usein että pitäisi syödä aamiainen koska se on niin tärkeä. Vaihdoin jossain vaiheessa kahvin vihreään teehen ja sitruunaveteen aamuisin ja sekin oli oikein toimiva vaihtoehto. Jotenkin aamupala tuntui aina vaan jämähtävän vatsaan ja siitä tuli jotenkin raskas olo koko aamuksi.

Kaikkien ihanien aamiaskulhojen alettua vilahdella Insta-feedissäni, päätin kuitenkin alkaa syödä aamiaista (jotta mullakin olisi joku hyvä syy rakennella näitä :D...).

Pikkuhiljaa aamiaisesta kehittyi rutiini. Samaan aikaan on vaan tuntunut että kroppa ei voi niin hyvin kuin se voisi. 

Törmäsin lyhenteeseen IF, eli intermittent fasting. Kyseessä on pätkä paasto jossa ollaan syömättä esim. 12 - 18 tuntia vuorokaudessa. Eli esimerkiksi jos illalla lopetat syömisen kahdeksan maissa, syöt seuraavana päivänä ensimmäisen kerran lounaalla. Pätkäpaastolla kerrotaan olevan terveyteen useitakin hyötyjä, tosin kun tulee kyse ruokavalioista, puolesta ja vastaan argumentteja löytyy pilvin pimein. (Artikkelista jonka linkki on kappaleen alussa, on lueteltu IF:n etuja.)

Tajusin sillä hetkellä että niin, mähän olen aina toiminut näin, ja se on vaan sopinut mulle todella hyvin. En ole ikinä ahminut loppupäivää, vaikka en ole syönyt aamulla, vaan ruokavalio on ollut hyvinkin balanssissa.

Päätin sanoa heipat aamiaiskulhoille ja totuttautua pois aamiaisista. Mikä tuntui oudolta pari ekaa viikkoa. Olin myös melko nälkäinen aamulla. Parin viikon jälkeen kuitenkin kroppa alkoi taas tuntua tutulta, ja jatkuva tukkoinen olo on poissa.

Tarinan opetus on ehkä se jälleen kerran se, että kuuntele sitä omaa kehoasi. Se on todella fiksu ja kertoo kyllä mikä sillä on hyväksi :) <3. Jollekin toiselle aamiainen voi hyvinkin olla päivän tärkein ateria, mutta itselleni ei. Onko se sulle must vai skippaatko sen?

 

Ladataan...

Ladataan...
Hey girl

Hetki, jolloin irtisanouduin työstäni, oli todella onnellinen ja vapauttava. Päätin perustaa oman yrityksen. Kuukausi siitä kun yritykseni oli perustettu, yksi elämäni tärkeimmistä ihmisistä sairastui vakavasti. En ole ikinä ollut niin järkyttynyt ja ahdistunut. En voinut uskoa että se tapahtui. Miksi näin kävi ihanalle, hyvälle ihmiselle, joka on mulle niin rakas?

Hän ei halunnut, että siitä puhutaan, sanaakaan. Joten esitin, että kaikki on Ok. 

Menetimme vanhimman koiramme samaan rytäkkään. Ihana Lara kuoli sairaskohtaukseen eläinlääkärin lattialla. Mun viimeiset sanat olivat "älä jätä mua". Tämän jälkeen heräsin useina aamuina omaan itkuuni. 

 

Kaikki ei enää ollut ok, ja olin ihan romuna.

Yritykseni ei menestynyt niin hyvin että se olisi ollut taloudellisesti kannattavaa. Laskuja kertyi. Niitä sitten mietti öisin. Ja päivisin.

Jonain hetkinä vaan toivoin, että lakkaisin hengittämästä. Ja olin vihainen. Tuntui pahalta, ahdistavalta ja mietin miksi näiden kaikkien asioiden piti käydä. Oli vaikea allekirjoittaa sanontaa että saat mitä ansaitset. Ei se vaan mene niin.

Eräs henkilö sanoi mulle pari viikkoa sitten, että ethän sä tiedä yrittäjyydestä mitään, kun ethän sä menestynyt.

Jossain vaiheessa olisin häveten myöntänyt että en niin. Että mä epäonnistuin ja se on häpeällistä. Vaikka itseasiassa tiedän yrittäjyydestä hemmetin paljon. Samoin elämästä. Koska vaikka aluksi ajattelin että epäonnistuin kaikessa, itseasiassa selviydyin, ja opin elämästä parissa vuodessa todella paljon.

 

Opin miten tärkeää on säilyttää toivo. Opin mikä on itselleni tärkeintä elämässä.

Jokainen ihana, onnellinen hetki on eri tavalla merkityksellinen, koska jossain mielen taka-alalla tietää, että asiat voivat muuttua hetkessä päälaelleen. Minussa on häivähdys surua tai jotakin tunnetta mitä en ennen tiennyt edes olevan. 

Opin ettei aina tule seuraavaa kertaa. En halua jättää asioita tekemättä tai ihmisiä näkemättä, koska ei voi tietää mitä tapahtuu.

Tämä hetki on ainoa mikä meillä on.

Puhun näistä asioista harvoin, mutta halusin jakaa tämän koska voi olla joku, joka on vastaavassa tilanteessa. Ja ehkä tästä saa voimia tai uskoa siihen että vaikka asiat olisivat miten pahasti, ne muuttuvat paremmiksi.

 

Ladataan...

Pages