Irtisanouduin työstäni
Meillä tuntuu yhteiskunnassamme olevan vähän ajatus, että vain ”hullu” irtisanoutuu työstään tietämättä, mitä tekee seuraavaksi. On hyväksyttävää irtisanoutua, jos on jo seuraava työpaikka tiedossa tai jos aikoo seuraavaksi ryhtyä yrittäjäksi. Muuten on täysin ajattelematon, ja monilta saakin kuulla kysymyksiä kuten ”Millä aiot elättää itsesi?”, ”Onhan puolisosi kuitenkin töissä?”tai ”Oletko nyt ihan varma mitä oot tekemässä?”.
Kaikista näistä paineista huolimatta, minä irtisanouduin vakituisesta työstäni vakaassa yhtiössä. Lopetan työt ennen joulua. Minulla ei ole tiedossa seuraavaa työpaikkaa, mutta suunnitelmia kyllä on. Me palaamme puolisoni kanssa takaisin Vaasaan täältä eteläisestä Suomesta, sillä siellä meillä on omistusasunto sekä iso tuttavapiiri. Aion keväällä tehdä ylemmän ammattikorkeakoulututkintoni loppuun, ja olenkin hakenut opintotukea keväälle. En siis suoranaisesti hyppää tyhjän päälle. Katselen samalla työpaikkoja Vaasan alueelta, mutta en ota paineita sellaisen löytämisestä. Toki täytyy myöntää, että hieman jännittää pelkälle opintotuelle jääminen, kun sen summa ei päätä huimaa.
Miksi sitten irtisanouduin? Jos ihan rehellisiä ollaan, nykyinen työni ei tuo minulle tyydytystä. Minulla on pitkälti liian vähän töitä ja suoriuduin vähistäkin nopeasti. Työ ei tuo minulle tarpeeksi haastetta ja olenkin toisaalta kokenut eräänlaisen boreoutin. En sano, että masennustilani johtuu töistä suoraan, mutta varmasti se on ollut osa tekijä. Lisäksi minua ilmeisesti vaivaa jonkinlainen ilmastoahdistus, sillä minua vaivaa se, että olen mukana tuottamassa vaatteita, joita emme tarvitse. Yritys voisi muutenkin ottaa paremmin vastuullisuuden huomioon.
Toinen syy on se, että koska emme ole saaneet myytyä omistusasuntoamme, tuntuu se taakalta vuokrattuna. Siksipä aiommekin muuttaa takaisin omaan asuntoomme. Lisäksi meillä on Vaasassa huomattavasti suurempi lähipiiri ja turvaverkko. Kolmas syy on niinkin outo kuin että en ole koskaan asunut näin kaukana merestä, ja se tuo eräänlaista ahdistusta. ”Don’t die so far from the sea”, totesi Game of Thrones -sarjan Yara (Asha) Grejoykin, ja vaikka minulla nyt ei ole aikomustakaan kuolla lähiaikoina, haluan asua lähellä merta. Meri on aina ollut itselleni rauhoittava elementti, ja nykyäänkin, jos en saa unta, kuuntelen Spotifysta aaltoja. Meren suolainen tuoksu on myös yksi parhaimmista asioista.
Onnekseni perheeni ja läheiseni ovat tukeneet minua päätöksessäni, eivätkä ole pitäneet minua sekopäänä. Tilannetta ehkä helpottaa se, että nuorin siskoni oli jo ehtinyt irtisanoutua työstään ja äitini suunnittelee samaa. Lähipiiri ymmärtää tylsistymisen merkityksen työssä, ja itseasiassa ystäväni irtisanoutui myös omasta työstään samoista syistä. Ainoa, mihin tämä homma voi vaikuttaa, on tulevaisuuden eläkkeeni, mutta sitä varten aionkin hyödyntää rahastosäästämistä.
Voisitko kuvitella irtisanoutuvasti vakituisesta työstä ilman jatkosuunnitelmaa?