Rutiineissa on voimaa – sekalaisen treeniviikon raskaat juoksut

20160203_164457.jpg

DSC_0223.JPG

DSC_0225.JPG

Täällä jyllää jokin vatsanuhayskäpöpö, joka on saanut meidät kaikki otteeseensa. Sunnuntain pitkä lenkki kulki vielä ihan mukavasti (kiitos loistoseuran!), joskin loska ja tuuli nostattivat sykettä ja Garmin pääsi jälleen ihmettelemään käyttäjänsä kehnoa kuntoa. 30 talsittua kilometriä kyllä tuntuivat illalla jaloissa. Lyhyet venyttelyt ja sauna tekivät kuitenkin ihmeitä, ja jalat tuntuvat tänään jopa poikkeuksellisen kevyiltä. Muuten olo on tokkurainen, nenä vuotaa ja kurkkua karhertaa. Tänään on onneksi lepopäivä. Otetaan vaan iisisti, syödään masut täyteen lettuja ja katsotaan paljon lastenohjelmia.

Juoksin viime viikolla treeniohjelmani lenkkejä ihan sikin sokin laivareissusta johtuen. Sain kuitenkin juostua itselleni hyvän omantunnon ja suoritettua reissun takia väliinjääneet lenkit muina päivinä. Maanantaisin normaalisti lepäilen sunnuntain pitkän lenkin jäljiltä. Viime viikolla lepopäivä oli vasta keskiviikkona, ja sen kyllä tunsi jaloissa. Maanantain ja tiistain juoksut tuntuivat tahmeaakin tahmeammilta. En kyllä toviin aio sotkea juoksuohjelmaa!

Viime viikon juoksut

Ma – ilta: 65 min hölkkä
Ti – aamu: 45 min hölkkä + lihaskunto
Ke – lepo
To – ilta: Vauhtikestävyystreeni 15 min pk 6.00 min/km – 35 min vk 4.35 min/km – 45 min pk 6.00 min/km = 95 min
Pe – aamu: 40 min hölkkä
La – aamu: 37 min hölkkä + lihaskunto, ilta: 60 min hölkkä
Su – aamu: 35 min hölkkä, iltapäivä: 150 min pitkälenkki
Yhteensä 91.30 km

Pirteää alkanutta viikkoa jokaiselle! Toivotaan etelän hiihtolomaviikolle paljon auringonsäteitä ja positiivista energiaa!

 

Suhteet Oma elämä Liikunta Mieli

Yhteislenkkien säätämisen kiemuroita

DSC_0228.JPG

Tällaiselle paljon juoksevalle yksin juokseminen tekee lenkeistä miltei myrkkyä. Aamulenkit juoksen mieluusti yksin, samoin vauhtilenkit, mutta muutoin kaipaan kovasti juttukaveria. Useimmiten lenkkien sopiminen hoituu nopeasti Facebookissa tuttujen juoksukavereiden kesken, mutta pitkien lenkkien kanssa joutuu näkemään enemmän vaivaa. 150 minuutin lenkkien juoksijoita ei ole ystäväpiirissäni monia, joten pitkislenkkimarkkinat käyvät kuumina loppuviikosta. Tässä yksi itseäni kovasti huvittanut viestisarja. Pientä säätöä…

Ystävä1: Onko pitkistä sunnuntaina?
Minä: Mä oon jo ehtinyt sopia lenkkitreffit. Mites seuraavana?
Ystävä1: Yhyy. En tiedä vielä ens viikosta.

Ystävä2: En pääsekään sunnuntaina vasta kuin myöhään illalla. Harmi.
Minä: Harmillista, mun pitää taas mennä aamupäivällä kun illalle on jo sovittua ohjelmaa.

Minä ystävälle1: Hei, sainkin järjestettyä sunnuntain vapaaksi. Munkaan seuralaiselle ei sittenkään sopinut.
Ystävä1: Voih, just ehdin sopimaan toiset lenkkitreffit!
Minä: Eiiih! Miten huonoa tuuria!

Minä ystävälle3: Sopisiko sulle sunnuntaina pitkis?
Ystävä3: Sopii hyvin jos mennään hitaasti ja 120 min.
Minä: Sopii, hienoa! Nähdään sunnuntaina.

Ystävä2: Mulla meni pitkissuunnitelmat uusiksi, seuralainen ei pääsekään. Oot varmaan sopinut jo takaisin sen lenkin, mutta kokeilen nyt onneani jos olisit vielä vapaana sunnuntain pitkismarkkinoilla.
Minä: Voi meitä, ei mene ihan putkeen. Mä tietty ehdin sopia jo muuta. Seuraavalla kerralla paremmalla onnella.

Ystävä3: Kurjuus, mun on pakko perua huomiset juoksut kun lapsi on kipeänä ja itselläkin kurkkua särkee ja on kuumeinen olo. Voin vielä katsoa tilannetta aamulla.
Minä: Eikä! Voi kuinka kurjaa. Parantelehan itsesi kunnolla ettei tauti pitkity. Mä yritän keksiä jotain muuta.

Minä ystävälle1: Arvaa mitä, nyt mä olen taas puolestani ilman pitkisseuraa! Oletko vielä vapaana?! Meinaan tikahtua nauruun.
Ystävä1: Kieltämättä aavistuksen huvittavaa. Näin taisi olla tarkoitettu. Nähdään huomenna!

Juostiin sitten lopulta ystävän1 kanssa mukavia rupatellen 150 minuutin lenkki. Se oli kaiken säätämisen väärti.

Hyvinvointi Liikunta Mieli Lapset