Fiktio muuttuu faktaksi tarpeeksi monen toiston jälkeen.

Katson yövuorossa uutisia. Nizzassa kuorma-auto tappoi 82 ihmistä. Turkissa vallankaappaus, kuolleita 216. ISIS sitä ja tätä. Sanotaan, että pitää jatkaa normaalia elämää. Silti toki rukoilla kaikkien uhrien ja asianomistajien puolesta. Viha kasvattaa vihaa. Älkää antako pelolle valtaa. Tiedätkö, en jaksa edes välittää. Miksi? Koska olen turta. Vääryyksiä tapahtuu koko ajan ja lisää on tulossa. Jos yksilö ottaa kaiken paskan hartioilleen mitä maailmassa parhaillaan tapahtuu, miten yksilö voi elää mielekästä elämää. 

Olen sairaalassa. En potilaana. Yövuorossa en yleensä ole edes hoitaja. Olen oma itseni. Haluan nukkua. Pyöritän samoja sovelluksia peukalollani puhelimen näytölläni. Facebook, Instagram, Tinder, Facebook, SnapChat… Välillä unohdan mitä sovellusta käytin viimeksi. Joskus luen saman FB-feedin uudestaan siinä toivossa, että joku kirjoittaa jotain tajunnanräjäyttävää kolmen aikaan yöllä. Elämäni pyörii melko pitkälti puhelimen ympärillä. Puhelin sisältää kaiken. Tätäkö halusin elämältäni? Elää puhelimen kanssa? Puhelin voittaa ihmisen. Puhelimen voi sulkea. Puhelimen voi vaihtaa. Rahalla saa aina paremman ihmisen. 

Kotona syön aamupalaa. Aamupala on parasta vaikka vihaan sitä. Syön kaloreiden vuoksi. Voi luoja, miten paskaa unta.

Harvoin kun luen kirjoja, paskoja kirjoja, oivallan, että itsekin voisin kirjoittaa.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *