Mitä ulkosuomalaisuus tekee sinulle

Ennen ulkomaille muuttoa en hirveästi ajatellut mitä suomalaisuus minulle merkitsee. Olen suomenruotsalainen ja varttunut kaksikielisessä perheessä, joten olen aina joutunut jotenkin ottamaan kantaa siihen, olenko suomenruotsalainen, suomalainen vai kaksikielinen. Jotenkin on aina tuntunut, että suomenruotsalaisuus ei ole ihan sama asia kuin suomalaisuus, vaikkakin olen molempia. Suomenruotsalaisuus on aina ollut tärkeää minulle ja osa minun identiteettiäni. Mutta vanhempana olen myös miettinyt, olenko suomenruotsalainen vai kaksikielinen? Pitääkö olla jompikumpi vai voi voiko olla molempia? Kun vietin aikaa muiden suomenruotsalaisten kanssa, tunsin ajoittain, etten ole oikea suomenruotsalainen. Kun taas vietin aikaa suomenkielisten kanssa tunsin, että olen todella suomenruotsalainen heihin verrattuna. Joten olen aina kokenut olevani suomenruotsalaisuuden ja suomalaisuuden välimaastossa. Mutta ikinä en miettinyt mitä juuri suomalaisuus merkitsee minulle, enkä ole itseäni mieltänyt sen pahemmin suomalaiseksi. Pikemminkin suomenruotsalaiseksi, jolla on kaksi äidinkieltä.

Mutta kun muuttaa ulkomaille ja sinusta tuleekin ulkosuomalainen, asiat muuttuvat. Ja asiat muuttuvat yhä enemmän, kun perheeseen syntyy lapsi. Ruotsissa asuessa minusta on tullut suomalainen. Olen edelleen suomenruotsalainen, mutta olen suomenruotsalainen suomalainen. Ruotsi on tehnyt minusta suomalaisten. Niin kornilta kuin se kuulostaakin, niin totta se on. Ulkosuomalaisena olen oppinut mitä suomalaisuus minulle merkitsee. Ja olen huomannut, että suomalaisuus on tärkeä osa identiteettiäni. Kaksikielisyyteni on vahvistunut täällä ja yhtäkkiä minulle on tullut tärkeäksi ylläpitää suomen kieltä. Tähän vaikuttaa tietenkin se, että Arvidille puhun suomea. Minulle oli todella tärkeää, että Arvidkin varttuu kaksikielisessä perheessä, ihan niin kuin minäkin. Haluan antaa kaksikielisyyden lahjan pojalleni, ihan niin kuin minäkin olen sen saanut. Monet ulkomaille muuttaneet ihmiset voivat tuntea itsensä juurettomiksi. Minusta on tullut juurellinen ulkomailla asuessa. Juureni ovat vahvasti suomessa, vaikka kolme kulttuuria ylläpidetäänkin kotona.

Suomenkielinen musiikki on tullut tärkeäksi ja kuuntelen sitä päivittäin. Päivä alkaa aina suomenkielisellä radiolla. Minä kuuntelen iskelmää ja radio suomi poppia. Kanavia, joita en ikinä kuunnellut suomessa asuessa. Kun päätin alkaa kirjoittamaan taas blogia, oli minulle itsestäänselvyys, että teen sen suomeksi. Astiakaapit kuin myös vaatekaappini on pullollaan suomalaista Marimekkoa. Kaikissa huoneissa on Marimekon verhot. Juhlapyhät vietetään usein suomalaisen kaavan mukaan. Kun Suomessa käydään, ostetaan sieltä aina mukaan kaikkea sitä mitä ei Ruotsista saa. Koen myös, että suomenkieleni on kehittynyt koska käytän sitä niin paljon enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Minua ei voi ainakaan syyttää siitä, ettenkö olisi tarpeeksi hyvä kielimalli Arvidille. Puhun, laulan, luen ja riimitän joka päivä. Suomalaisuus on läsnä arjessamme enemmän kuin koskaan.

Löysin itseni kuuntelemasta Cheekin timantit on ikuisia kappaletta yksi päivä, ja pidin siitä. En ole koskaan pitänyt suomalaisesta räpistä. Vappuna tehtiin munkkeja itse, koska munkit ja sima kuuluu suomalaiseen vappuun eikä täällä myydä oikeita munkkeja. Olen myös täällä asuessa jotenkin ymmärtänyt omaa suomenruotsalaisuuttani paremmin. Ei tarvitse valita suomenruotsalaisuuden, kaksikielisyyden ja suomalaisuuden väliltä. Minä olen niitä kaikkia. Kun kuuntelen Arne Alligaattoria ruotsiksi, iho nousee kananlihalle ja kyyneleet nousevat silmiin. Niin kaunis kieli se on. Suomenruotsalainen kulttuuri on uniikkia ja melkein kuin satua. Suomenruotsalaiset ovat melkein kuin satuhahmoja, muumipeikkoja. Onko meitä oikeasti olemassa? Tätä kaikkea ulkosuomalaisuus tekee sinulle. Joskus on muutettava pois ymmärtääkseen mihin sitä kuuluu.

-Jeanette

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *