Sanoin sen ääneen

Ensimmäisen kerran sanoin sen ääneen ystävälleni puhelimessa. Sitten toiselle ja sitten kolmannelle. Kaikki heistä suhtautuivat mutkattomasti ja kannustaen. Kukaan ei epäillyt oliko minusta siihen. Kukaan ei kysynyt oletko nyt ihan varma tai ehdottanut, että odottaisin vielä sitä oikeaa miestä. Yksi ystävä suhtautui vähän epäillen, mutta häntä epäilyttää ylipäänsä toisen lapsen saaminen.

Tänään sanoin sen terveyskeskuslääkärille. Ensimmäistä kertaa jollekin kasvotusten: Minä haluan toisen lapsen. Haluan lapsen itsellisenä äitinä.

Odotushuoneessa jännitti. Pohdin, miten oikein aloittaisin. Mitä tässä tilanteessa kuuluu sanoa? Aikaa varatessa puhelimeen vastannut terveydenhoitaja kuulosti ihan mukavalta, mutta oli kirjannut sähköiseen potilastietorekisteriin: toivoo lapsettomuushoitoihin pääsyä, yksin odottaja, ei puolisoa. Hoidetaanko julkisella puolella? Varataan lvo nyt kuitenkin.

Luin kirjauksen viisi minuuttia ennen vastaanotolle menoa. Mietin olenko ihan hullu. Olenko jotenkin seonnut. Mitähän lääkäri sanoo. Olinko ymmärtänyt jotain väärin? Eikö julkisella puolella hoidettakaan itsellisiä äitejä?

Lääkäri oli onneksi ystävällinen ja kiireetön. Hän kuunteli ja kyseli. Teki perustutkimukset. Kaikki oli kunnossa. Sain lähetteen eteenpäin. Hän kohteli minua, kuten kuvittelen lapsettomuustutkimuksiin hakeutuvaa pariskuntaakin kohdeltavan: empaattisesti ja asiallisesti. Minulle jäi turvallinen, hyvä olo. Pyöräilin kotiin helpottuneena.

Prosessi etenee siten, että odottelen vastausta lääkärin tekemään lähetteeseen. Luulen, että kesällä ei kuitenkaan tapahdu mitään, mutta ainakin olen aloittanut matkanteon.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *