Minun Suomeni on maailman paras paikka elää

Hymyillen.

Heippa!

Itsenäisyyspäivä on ollut minulle aina päivä, joka aina liikuttaa, mutta samalla nostaa pintaan hieman ristiriitaisia tunteita. En ole kovinkaan isänmaallinen (mitä nyt Suomi tietysti on maailman paras asua), mutta Finlandiahymnin kuuleminen on aina hieno hetki. Sotaveteraanit ansaitsevat kaiken kunnioituksen ja kiitoksen, mutta samalla minusta tuntuu jotenkin hassulta muistella sotaa ja sitä, että täällä taisteltiin hampaat irvessä, sillä sota on aina niin järjetön juttu. Sodissa kuolee aina ihmisiä, joilla ei ole mitään tekemistä sodan kanssa. Sodan toinen osapuoli on ihminen, joka sattuu asumaan rajan toisella puolella.  En osaa tätä selittää selkeästi, mutta minusta tuntuu hassulta kun sodasta puhutaan ihannoivasti, sota ei kuitenkaan ikinä voi olla hieno juttu. Se jättää jälkeensä rikkinäisiä ihmisiä, surua ja ikävää, jälkiä, joita useat sukupolvet kantavat mukanaan.  

Käytiin puolison kanssa katsomassa Tuntematon Sotilas jo marraskuussa ja elokuva oli kyllä vaikuttava kokemus. Se oli kaukana sellaisesta sotaa ihannoivasta, suomihenkeä puhkuvasta sotapropagandasta, vaan mielestäni näytti oivallisesti sen, mitä sota voi ihmiselle tehdä. Meidän täytyy muistaa ja tietää historiasta siksi, että tulevaisuudessa välttäisimme aikaisemmin tehdyt virheet ja huonot valinnat. 

                                                                                          XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

Itsenäisyyspäivänä haluan sodan muistelun sijaan keskittyä olemaan kiitollinen Suomesta, joka on yksi maailman parhaista maista elää. Minun Suomeni on tasa-arvoinen, ihmisoikeuksia ja arvoa kunnioittava valtio, jossa kaikilla on mahdollisuus hyvään elämään. Tämä tietysti voi kuulostaa joistakin etuoikeutetun ihmisen puheelta. Etuoikeutettu olen siinä mielessä, että elämässä ei ole ollut kovinkaan suuria ongelmia, vaikeuksia kylläkin. Perheessäni ei ole ollut alkoholismia, vanhempani ovat yhä onnellisesti yhdessä, elämä on ollut turvallista ja tasapainoista, enkä ole kokenut sitä, miltä tuntuu olla yhteiskunnan ulkopuolella. En tiedä mitään siitä, miltä tuntuu kun rahat eivät riitä ruokaan tai lämpimiin vaatteisiin, en tiedä mitään siitä, miltä tuntuu kun ainoa elämän valo on alkoholi tai muut päihteet. En tiedä elämästä, joka ei vie eteenpäin. Minun elämäni on ollut etuoikeutettua, sillä olen löytänyt aina töitä, opiskelen yliopistossa, olen naimisissa maailman ihanimman ja kultaisimman miehen kanssa ja tulevaisuus näyttää valoisalta. 

Minun Suomeni ei ole vain valkoisten ihmisten Suomi. Se on maa, joka tarjoaa kodin eri puolelta maailmaa tuleville. Se on maa, joka auttaa niitä, jotka ovat avun tarpeessa. Minun Suomessani on uskonnonvapaus, vapaus ilmaista mielipiteensä, vapaus valita. Minun Suomessani on viisaat päättäjät ja hyvä presidentti. Minun Suomessani perheen perustaminen on turvallista. Täällä voi kulkea vapaasti kaikkialla, eikä tarvitse pelätä. Täällä on rauha. 

Ehkä puolison myötä sitä on havahtunut siihen rikkauteen, mitä meillä jokaisella suomalaisella on. Se, että meillä kaikilla on lähes aina täydet vatsat (tiedän kyllä ettei tämäkään ole Suomessa itsestäänselvyys), rahaa ja lämpimät kodit, on enemmän kuin suurella osalla maailman ihmisistä. Siitä pitäisi olla kiitollinen, eikä aina vain valittaa siitä, mitä ei ole. Puoliso on todennut, että suomalaisten pitäisi mennä hetkeksi asumaan maahan, jossa asiat eivät ole niin hyvin. Ehkä sitten sitä ymmärtäisi, miten paljon jo niillä, jotka ovat yhteiskunnassa huonossa asemassa, on. Se, mikä meistä tuntuu vähältä, on paljon muualla. Kiinnitetään huomio siihen, mikä on hyvin, ei siihen mitä puuttuu. 

Se maailma, missä nykyään elämme, tarvitsee entistä enemmän yhtenäisyyttä ja solidaarisuutta, ei rajanvetoja ja vihollisuutta. Meidän yhteinen Suomemme on eräänlainen projekti, jossa jokaista tarvitaan. Tämä on mielestäni entistä tärkeämpää aikana, jolloin äärioikeiston kannatus kasvaa ja vastakkainasettelut ovat lisääntyneet. Meidän Suomessa pitäisi välittää muista ihmisistä, olla ihminen ihmiselle. Tulla lähelle, olla lähellä. Ei unohtaa vanhuksia vanhainkoteihin tai katsoa ulkomaalaista ihmistä halveksuvasti. 

                                                    Hyvää synttäriä Suomi! 

Kommentoi