Miltä raskaus tuntuu – ja näyttää

IMG_3183-Edit.JPG

Viikonloppuna juhlittiin babyshowereitani. On siis aika kirjoittaa raskausajasta, nyt kun vielä olen raskaana. 😉 

Monella ystävälläni on ollut vaikea raskaus. Olinkin jo vähän ehtinyt pelätä, että oma raskaus olisi yhdeksän kuukautta saikkua. Ensin kauhea pahoinvointi, sitten liitoskivut ja ennenaikaiset supistukset, ja loppuvaiheessa selkäkipu ja nukkumisen estävä närästys. Yllätys olikin suuri, kun uhkakuvat eivät toteutuneetkaan.

Itselleni se oli tietenkin erittäin tervetullut yllätys ja olen äärimmäisen kiitollinen siitä, ettei ylimääräisiä huolia ole ollut. Raskauteni on ollut todella helppo; maha on kasvanut tasaista tahtia ja kulkenut kiltisti mukana. Sen sijaan tuntuu, että erilaiset hyvänpäivän tutut ovat joutuneet pettymään uudestaan ja uudestaan. ”Hyvänen aika, miten oikein voit?!” on varmaan yleisin kysymys mitä raskaana oleva kuulee. Kutakuinkin syyskuulle asti masu oli niin pieni, että aidosti hämmästyin aina huolestuneita uteluita. En kuitenkaan ajatellut 24/7 olevani raskaana. En nyt sitä seikkaa unohtanutkaan, mutta se ei ollut ainoa päässäni pyörivä tai identiteettiäni määrittävä tekijä. 

Tästä keskustelu eteni aina tuttua rataa:
– Miten voit?
– Kiitos hyvin, entä sinä?
– Onko ollut rankkaa?
– Ei
– Onko ollut vaivoja?
– Ei
– Onko erikoisia mielihaluja
– Ei 

 

On tottakai ihanaa, että ihmiset huolehtivat voinnistani. Välillä kuitenkin tuntui, että varsinkin puolitutut ja satunnaiset taksikuskit suorastaan janosivat mehukkaita raskauskertomuksia ja pettyivät kun minulla ei ollut niitä heille tarjota. Okei, tunnustetaan; petyin vähän kyllä itsekin, kun sitä outoa ruokahimoa ei koskaan tullut. 

IMG_3167-Edit.JPG

Alkuraskaudesta kärsin lievästä iltapahoinvoinnista – tai ehkä etovuus kuvaa tilannetta paremmin. En oksentanut kertaakaan ja aika nopeasti opin taktikoimaan niin, että syön iltaruoan ennen kuutta. Loppuilta meni sitten leppoisasti sohvalla pötkötelen mehukeiton ja jugurtin voimin. Pahoinvointia ei jatkunut kovin pitkään ja oli itse asiassa aika kivaa rauhoittaa illat kotoilulle. Pyrin arjessani syömään terveellisesti, enkä yleensä juo mehuja tai syö sokeroituja jugurtteja. Kun energiaa kuitenkin tarvittiin, oli ihanaa ottaa ilo irti tästä poikkeutilanteesta. Sallin kerrankin itselleni ihanat maustetut hedelmäpommijugurtit ja sokeroidut mustikkakeitot. Maistelin kaupan mehuhyllyn läpi ja nautiskelin eksoottisista makusekoituksista. Varsinaisia raskuashimoja minulla ei ole ollut, mutta erilaiset raikkaat asiat ovat maistuneet hyvin. Odotankin kauhulla missä kunnossa hammaskiilteeni on mehunkittaamisen ja sitrushedelmien liikakytön jälkeen. 

Kolmisen viikkoa tuli vietettyä kaikki illat sohvalla. Siinä ajassa tulee niin telkkariohjelmat kuin mainokset tutuiksi. Olen ollut aina aika tunteikas, mutta kyllä alkuraskaus loi tunteille ihan uuden merkityksen. Ei ollut mainoskatkoa, jonka aikana itku ei olisi tullut. Erityisesti keväällä pyörineet Fazerin sinisen ja Valion rahkojen mainokset saivat vollottamaan joka kerta. Jos siis epäilet olevasi raskaana, mutta käsillä ei juuri nyt ole raskaustestiä, niin ei hätää! Ei ole mitään syytä sännätä apteekkiin, vaan pistähän klikkaillen. Jos alahuuli alkaa väpättää, niin diagnoosi on selvä. 

Kun alkuraskauden etovuus oli ohi, muuttui olo aika normaaliksi. Tämä oli varsin malttamatonta aikaa; masu oli vielä aika pieni, eikä liikkeitä vielä tuntenut. Oikeastaan ainoa raskausoire oli maksaläiskät to the max. Kesä on tuonut pigmenttiläiskiä kasvoilleni jo muutaman vuoden ajana, mutta ilmieisesti raskaushormoneilla on asiaan varsin tehostava vaikutus. Ei tarvittu kuin kevään ensimmäiset auringonsäteet ja kasvoni olivat aivan laikukkaat. Tämä siitä huolimatta, että käytän ulkoillessa kasvoissani 50:n suojakerrointa. Nyt läiskät ovat jo vähän haalistuneet, mutta edelleen näkyvillä (kuva alla). Ikääntymisessä on se hyvä puoli, että tällaiset asiat eivät enää haittaa. Kaksikymppisenä pigmenttiläiskien täplittämä iho olisi varmasti ollut katastrofi. 

IMG_6369.JPG

 

Oli ihanaa, kun vatsa lopulta kasvoi ja pömppis alkoi vihdoin näyttää turvotuksen sijaan raskausvatsalta. Aika pian kuvioihin tuli myös väsymys. Jos kävin tenniksessä tai kesällä vaikka marjassa, saattoi tämän ”fyysisen ponnistelun” jälkeen olla edessä jopa parin tunnin päiväunet. Väsymykseen on varmasti vaikuttaneet myös matalat rauta-arvoni.

Nyt äitiysomalla väsymys vaihtelee päivien mukaan. Eilen olin oikein energinen ja jaksoin siivota, käydä lounaalla ja nähdä kavereita. Tänään taas en ole saanut oikeastaan mitään aikaan. Päivä vain hujahti Hesaria lukien, sohvalla lepäillen ja päiväuniaikaa odotellen. Nyt illalla onneksi piristyin ja sain tämän blogin raapustettua. Mikä suuri saavutus! 

Näin loppuraskaudesta tuleva vauva on tietenkin koko ajan mielessä. Siksi ei ole yhtään haitannut, että jättimäinen maha on ensimmäinen asia, jonka ihmiset minusta näkevät. Enää ei tunnu yhtään ärsyttävältä kun kaikki ovat vain kiinnostuneita raskaudesta ja voinnistani. Joku ystäväni sanoi, että tästä pitää nauttia, sillä synnytyksen jälkeen kukaan ei ole enää kiinnostunut äidistä, ainoastaan söpöstä vauvasta 😀 Täytyy siis mennä ajelemaan metrolla ruuhka-aikaan ihan vaan siksi että kerrankin tarjotaan istumapaikkaa, heh. Olen myös yllättynyt että vatsan hipelöinti ei ole häirinnyt minua juurikaan. Tiedän ja ymmärrän että moni kokee sen tosi häiritsevänä. Ja onhan se kieltämättä aika outoa, että joku puolituttu tyyppi saattaa kysymättä alkaa taputella mahaani. Eihän sitä muitakaan ruumiinosia saa lääppiä ilman lupaa. Mutta jotenkin mun mahani on omastakin mielestäni niin valtavan ihana, että ymmärrän muidenkin ihastuksen sitä kohtaan. 

Kun näen masun kuvista tai peilistä hämmästyn. Ylhäältä päin katsottuna maha ei näytä yhtään niin isolta kuin se on, ja olokin on paljon ketterämpi kuin miltä näyttän. Olen aina luullut, että raskaana oleminen olisi todella tukalaa, mutta mulla on itse asiassa ollut aika tavallinen olo. Toki maha on tiellä kun yrittää saada kenkiä jalkaan tai mahtua oviaukosta, mutta se ei tunnu yhtään painavalta. Kiloja on tullut 10 ja ne kaikki näyttävät olevan mahassa. Olen tosi iloinen, ettei turvotusta ole tullut, koska se vaikuttaa jo kyllä yleiseen oloon ja mielentilaan. Eikä nesteen kertymiselle oikein voi mitään, kuten ei monelle muullekaan raskausoireelle. Mulla on vain käynyt hyvä tuuri, kun nesteen kertyminen, supistukset ja närästykset ovat pysyneet poissa. Täytyy vain toivoa, että sama hyvä fiilis jatkuu loppuun saakka – ja että vauva on yhtä helppo myös syntymänsä jälkeen <3 

 

Blogin kuvat on ottanut Marjaana Laitinen, jonka bongasin Instagramista. Voin lämpimästi suositella valokuvaajaa ja odotuksen taltioimista. kuvauksissa oli leppoisa tunnelma ja olimme todella tyytyväisiä valokuviin ja hinnoitteluun. tallensimme masun myös alusvaatteissa, mutta ne kuvat jäävät kotialbumiin.

IMG_3203-Edit.JPG

 

Kommentit (4)
  1. Onnea myös loppuodotukseen! Toivotaan, että sekin menee yhtä hyvin kuin tähän saakka, samoin synnytys. Ja hei, todella raikkaita kuvia!

  2. Ihania kuvia ja tosi ihanaa, että olet voinut noin hyvin!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *