Testissä Triplan HopLop

Tänään kävimme yksivuotiaan poikani kanssa ensimmäistä kertaa HopLopissa. Sijainniksi valikoitui Pasilassa sijaitsevan vasta-avatun Tripla-kauppakeskuksen seikkailupuisto.

Heti alkuun on pakko muistuttaa, että minulla on vauvavuosi takana. Päivät ovat sujuneet Helsingin kantakaupungissa kivoissa kahviloissa istuskellen, erikoikahveista ja luonnonvalosta nauttien. Siinä vaiheessa kun pelkkä vaunuissa pötköttely tai sylissä istuskelu ei Adilille enää maistunut, siirryimme vauvatreffeille Oodiin.

Oodi on Helsingin uusi keskustakirjasto, jota on ylistetty kansainvälistä mediaa myöten. Rakennus on korkealuokkaista arkkitehtuuria ja sen veistoksellinen ja kutsuva olemus on tehnyt siitä kaikkien suosikin. Ylin kerros on yhtä avaraa tilaa ja tuvii luonnonvaloa. Hyllyt on jätetty mataliksi, mikä korostaa avaruutta entisestään. Tilassa on myös laadukas Fazerin kahvila, isoja puita, sekä huikeat näkymät joka suuntaan.

Adil oodissa

Ylimmästä kerroksesta löytyy lasten- ja nuortenkirjat, satuhuone, vaunuparkki, sekä vauvoille tehty leikkialue.Vauvamatolla ei ole mitä tahansa leluja, vaan tanskalaisen Boblesin silmäähivelevän kauniita ja harmonisen sävyisiä motoriikkaa kehittäviä palikoita.

Kuva: Kuvio. Oodin mediapankista.

Ai niin, tämän arvostelun piti koskea HopLoppia. Alustuksen jälkeen lienee selvää, että että minulla oli hieman ennakkoasenteita HopLoppiin marssiessamme. En tietenkään löytänyt oikeaa hissiä kerralla, vaan menin ensin pohjakerrokseen, sitten kävilimme parkkihallin läpi ja jatkoimme yhä syvemmälle maan uumeniin toisella hissillä. Perillä oli hieman tunkkainen ilma, ehkä tuoreesta maalipinnasta johtuen.

Omasta näkökulmastani katsottuna Hoplop oli sitä mitä pelkäsinkin. Lasten mielestä huippu, mutta aikuisen silmin aika epäviihtyisä. Fiilis oli aika hallimainen, ja tila oli yllättävän meluisa, vaikka testiaikaan paikalla oli lähinnä kotiäitejä pienine lapsineen. Itse kauppakeskus Triplan ruokailualueet ovat todella viihtyisiä ja niistä on saatu häivytettyä ostarimainen tunnelma. HopLopin ravintola-alue sen sijaan muistuttaa huoltoasemaa. Suodatinkahvia, sokerijuomaa ja kirkkaanväristä hilejuomaa voi valita linjastolta. Tiskiltä puolestaan voi tilata nakit, ranskalaiset tai burgerin ja nauttia ne kolkossa loisteputkivalaistuksessa.

Tärkeintä on tietenkin että lapset viihtyvät. Vauvojen alue on erikseen rajattu ja erittäin turvallinen. Kaikki korokkeet, liukumäet ja telineet ovat pehmustettua materiaalia, joten tilassa on helppo opetella nousemista ja muksahtelevaa kävelyä. Kehittyneemmille on pieniä kiipeilytelineitä, pallomeri ja kaksi liukumäkeä. Adil olisi varmasti viihtynyt HopLopissa koko päivän. Liukumäki oli parasta ikinä ja tyyppi vaan hihkui töpsötellessään kiipeilytelineen seinistä kiinni pitäen. Samanlaisia innostuneita leveitä hymyjä näkyi muidenkin pikkuisten kasvoilla.

Isommille lapsille on autorata, sekä tosi kivannäköisiä jättimäisiä kiipeilytelineitä seikkauluratoineen ja pitkine liukumäkineen. Simääni osui myös trampoliinipeli, jossa voi pelata tietokonepeliä kaverin kanssa vastapäisillä trampoilla pomppien. Tila tuntui todella kutsuvan liikkumaan ja kieltämättä olisi ollut hauska päästä itsekin testailemaan tramppaa ja kiipeilytelineitä. Mikä mainio vaihtoehto telkkarin katsomiselle tai pädillä pelaamiselle!

On huikeaa, että alle 2-vuotiaat ja vanhemmat pääsevät maksutta sisään. Kiitokseksi tästä ostin kannatuskahvin. Lisäksi on tietenkin aivan mahtavaa, että tällaisia paikkoja ylipäätänsä on olemassa. Ilman HopLoppia ja muita sisäleikkipuistoja olisimme pulassa marraskuisen räntäsateen ja kaamoksen keskellä. HopLopin kaltaisessa paikassa liikunta tulee kuin huomaamatta kaupan päälle kivan touhuamisen lomassa.

Silti en voi olla pohtimatta, eikö lapsia virikkeellistävää tilaa ja aikuisia miellyttävää viihtyisyyttä voisi yhdistää. Voisiko esimerkiksi autorata toimia yhtä hyvin ilman kaiuttimista tulevaa autojen hurinaa? Voisiko jonkun alueen värivalinnat olla seesteisempiä ja voisiko mukana olla myös luonnonmateriaaleja? On selvää, että luonnvalottomat, maanalaiset tilat ovat edullisempia, mutta voisiko kahvila-aluetta muuttaa viihtyisämmäksi esimerkiksi viherkasvein, valaistuksella ja kattoa madaltavin elementein. Esimerkiski Pasilan Aseman jättimäisen aulahallin sinustalla oleva SIS. Deli+Café -kahvila onnistuu jotenkin ihmeen kaupalla olemaan äärimmäisen viihtyisä ja kotoisa, vaikka sijaitsee missä sijaitsee.

Olenko vain snobi vai onko alkyjärkytykselleni myös aihetta? Ehkä vielä totun ja minusta tulee kanta-asiakas. Kaikesta huolimatta uskon, että tulen käymään HopLopissa myös jatkossa. Innolla odotan, että pääsen aikanaan testaamaan poikani kanssa myös Gymi-liikuntakonseptin. Mitä muita leikkipaikkoja voisit vinkata yksivuotiaan vanhemmalle?

Kommentit (3)
  1. Onneksi olkoon, kunnon mom shamingia. Oletpa, Minnani, hienostunut ihminen💕

  2. Tällein kahden lapsen äitinä (lapset 7v.ja 4v.) postauksesi on hassu. Tosin en ole koskaan ennen lukenut blogiasi joten en tiedä tyyliäsi kirjoittaa.

    Postauksesta huokuu sellainen asenne mitä huomaan nykyään monista esikoisen äideistä; ei mennä enää se lapsi edellä ja tuntuu että mikään ei riitä. Ei osata oikein asettaa itseään siihen asemaan että kun ollaan lasten kanssa niin silloin keskitytään niihin lapsiin. Olen itse erittäin visuaalinen ihminen ja kotimme on myös kivasti laitettu eikä ihan ensi-silmäyksellä vaikuta lapsiperhekodilta. Toki kotimme on täysin lapsiystävällinen ja lapset kavereineen saavat olla täällä juuri niin rennosti kuin haluavat ja tehä omia lasten juttujaan ilman minkäänlaista erikoista varomista. Mutta kun lähdemme esim.HopLoppiin niin lähdemme sinne viettämään kiva päivä lasten KANSSA. En itse tällöin ajattele että olisipa kiva kun olisi vähän enemmän ajateltu aikuisia ja ”jokaiselle jotain” meiningillä. Itseasiassa tässäkin paikassa ON ajateltu ihan jäätävän paljon myös aikuisia; sohvia siellä täällä, siisti ympäristö, kahvia, ruokaa yms. (HopLopissakin voi syödä erittäinkin terveellisesti jos suostuu näkemään muutakin kun jäähilejuomat ja pullat) Minä ja mieheni olemme niitä aikuisia jotka pomppivat lasten kanssa trampoilla kun ne ovat vapaana ja niitä aikuisia jotka konttaaavat putkistossa mukana ja jättävät ne kännykät kaappiin. Onnellisena juomme sitä SUODATINkahvia lastemme KANSSA ja ostamme heille jopa ne hui niin kamalat ranskalaiset (halutessamme) ja katsomme punaisia poskia ja innolla juttelemme siitä mihin mennään YHDESSÄ seuraavaksi. Nämä on niitä muistoja mitä ne lapset vaalivat vielä vanhuksinakin. Se yhdessä olo. Oli se sitten HopLopissa tai vaikka metsäretkellä. Ei tulisi mieleenikään vinetä mistään hienostelukahvin puutteesta kun olen lasteni kanssa. Sitten sen jälkeen kun olemme viettäneet sen hetken YHDESSÄ, ovat lapset varsin tyytyväisiä ja viihtyvät pitkän tovin omissa leikeissään jolloin voin keittää itselleni sen ”paremman” kahvin Juran keittimestä.

    Ps.kun esikoinen oli vauva niin silloinkin meillä oli tämä sama ideologia. Ja pps.myös me vietämme aikaa lattemammaillen. Mutta emme HopLopissa tai muualla mikä on selkeästi tarkoitettu lapsien ilakointiin.

    1. Kiitos viestistäsi. Hienoa, että laitat lapsen edun edelle ja olet valmis odottelemaan kotiin asti päästäksesi Jura-keittimenne pariin. Kenestäkään ei kuitenkaan tule parempaa vanhempaa sillä, että painaa toisia alas, kuten tästä kommentista on tulkittavissa. Ei tarvitse olla mitään paremmuusjärjestystä tai vain tiettyä määrää hyvää vanhemmuutta maailmassa, vaan me kaikki vanhemmat voimme maailman parhaita vanhempia.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *