Tunnelmia juuri ennen vauvan syntymää

Hups! Vauva ehti syntyä ennen tämän tektstin julkaisua. Olin kuitenkin naputellut blogin oikolukua vaille valmiiksi, joten julkaisen sen nyt. Vauva syntyi maanataina ja hän on aivan ihana! <3  

Positiivinen ja malttamaton fiilis

Täällä vietetään viimeisiä hetkiä kolmen hengen perheenä.Olo on jo varsin malttamaton. Ei siksi, ettenkö olisi nauttinut raskaudesta, vaan siksi, että haluaisin jo päästä näkemään kuinka perheen dynamiikka tulee muuttumaan ja miten Adil ottaa uuden tulokkaan vastaan.

Oma veikkaukseni on, että esikoinen tulee suhtautumaan vauvaan positiivisesti. Hän ei ole oikeastaan koskaan osoittanut mustasukkaisuutta vaikka olen pidellyt kavereiden vauvoja ja ihaillut toisten lasten söpöyttä tai tekemisiä. Pikemminkin päinvastoin. Adil ei vielä juuri puhu, mutta pienen vauvan nähdessään hän alkaa kimittää siansaksaa samalla lailla ihaillen, kuin vaikka eläimiä nähdessään. Tuntuu että hän pitää vauvoja lähtökohtaisesti kiinnostavina ja söpöinä.

Vajaa kaksivuotiaana hän on myös sen verran pieni, että ottaa vielä monet asiat annettuina. Vaikka omaa tahtoakin välillä jo löytyy, ei hän kovin usein kyseenalaista aikuisten kieltoja, käskyjä tai sääntöjä. Niinpä voisi kuvitella, että tämä on hyvä ikä pikkusisaruksen syntymiselle. Esikoinen on jo sen verran itsenäinen, että osaa kävellä, ymmärtää puhetta ja käskyjä ja osaa ilmaista halunsa. Mutta samalla kuitenkin sen verran nuori, ettei hän pian edes muista aikaa, jolloin vauva ei vielä ollut osa perhettämme.

Helppo raskaus

Alun pahoinvoinnin jälkeen olen tälläkin kertaa säästynyt komplikaatioilta ja muilta murheilta. Raskaus ei toki ole sairaus, mutta on ihan sattumaa kuinka hankalaa tämä aika kellekin on. Jotkut saattavat joutua sänkypotilaaksi jo varhaisessa vaiheessa ennenaikaisen synnytyksen pelossa. Joku taas kärsii raskausdiabeteksesta, raskausmyrkytyksestä, raskaushepatoosista tai vain niin kovista kivuista, että liikkuminen on hankalaa.

Ensimmäinen raskaus oli itselleni valtavan ihmeellistä aikaa. Vatsan kasvua tuli seurattua tiiviisti ja erilaisista raskaussovelluksista lueskelin viikottain missä kehitysvaiheessa sikiö milloinkin oli. Jokainen potkaisu ja muu tuntemus olivat todella merkityksellisiä ja iltaisin otin usein aikaa vain pötkötelläkseni sohvalla ja kuunnellakseni vauvan ”kommunikointia”.

Toista on ollut tällä kertaa. Ennen kuin vatsa ehti kasvaa isoksi, usein jopa unohdin olevani raskaana. Arki pyörii niin tiiviisti taaperon touhujen ja kehityksen ympärillä, että kasvava sikiö jäi ihan ”heitteille”. Välillä tunsin jopa huonoa omatuntoa siitä, etten samalla tavalla fiilistellyt itse raskautta, vaan se oli vain keino saada toinen lapsi. Tuntuu että vasta viime viikkoina olen ehtinyt luoda suhdetta häneen ja mietiskellyt millainenkohan tyyppi sieltä on tulossa.

Nyt kaikki raskaustunnelmointi on jäänyt pois, mutta niin on myös turhat murheet. Vaikka olen ollut molemmilla kerroilla suht rento, ehti ensimmäisessä raskaudessa monta kertaa pelätä pahinta. Jos lapsen liikkeitä ei hetkeen ollut tuntenut, oli vaikea olla itkemättä kohtukuolemaa tai muuta vakavaa. Nyt kun on yksi hyvin mennyt raskaus ja synnytys takana, voi odottaa luottavaisin mielin että tälläkin kertaa kaikki tulee menemään vähintään yhtä hyvin.

Ihana alkusyksy ja selkeä päivärytmi

Lapsilla tulee olemaan ikäeroa noin 1v 11kk. Vaikka synttäripäivien välillä on vain noin kuukausi, tuntuu ero syyskuun lopun ja lokakuun lopun välillä yöltä ja päivältä. Adil syntyi lokakuussa 2018 ja kotiutuessamme marraskuu oli niin marraskuinen kuin vaan ikinä voi olla!

Koko ajan oli harmaata, pimeää, sumuista ja sateista. Ulos katsoessa ei voinut mitenkään päätellä mikä vuorokauden aika oli kyseessä. Vaunulenkeillä tihkutti koko ajan, eikä valoisia hetkiä juuri ollut. Vauva tietenkin valvotti öisin ja oltiin eka kuukausi sellaisessa sumussa että oksat pois.

Tämä syyskuu on ollut aivan mahtava ja aurinkoisten kelien ennustetaan jatkuvan myös lokakuussa. Päivät ovat valoisia ja yöt pimeitä. Uskon, että tällä kertaa alku ei tule olemaan yhtä dystooppista, vaikka unet olisivat tälläkin kertaa vähäisiä. Päivien valoisuudella ja auringonvalolla on valtava merkitys.

Isossa roolissa on myös taapero ja hänen rytminsä. Nyt kertaa ei voi uppoutua vauvakuplaan, vaan päivissä on oltava selkeä rakenne, rytmi ja aktiivista tekemistä. Toisaalta se tarkoittaa, ettei vanhempi voi levätä aina kun haluaa, mutta haluan ajatella että tässä asetelmassa on kuitenkin enemmän plussia kuin miinuksia. Uskon, että säännöllisyyden säilyttäminen palvelee taaperon lisäksi myös äitiä ja vauvaa. Ehkä pääsemme kaikki nopeammin kiinni säännölliseen vuorokausirytmiin epämääräiseen välitilaan putoamisen sijaan.

Ai että! Ihanaa, että ihan kohta hän on täällä <3

Kommentit (2)
  1. robin david
    7.10.2020, 16:10

    I like every point you mentioned in article.. Wonderful writing sense.. Film Jacket

  2. Sie oot kyl hyvä äiti. Jatka samaa mallia.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *