Oh, so happy

Voiko onnesta pakahtua?

Oon ollut viime kuukaudet aivan käsittämättömän onnellinen ja tyytyväinen mun elämään. Herra Hoo ei paina enää mun mieltä, enkä haikaile menneitä. Kaikki todella hyvin just nyt.

Oon todella mielenkiintoisessa työssä, joka vie mua koko ajan kohti mun unelmia. Opinnot ovat loppusuoralla ja tavoitteena on hakea ensi keväänä Kauppakorkeakouluun. En etsi ketään, enkä kaipaa ketään. Viime viikolla totesin ystävälleni, että en oo varmaankaan koskaan ollut näin onnellinen.

Aiemmin, aikoja sitten, kirjoitin, että mulla todettiin masennus. Pitkien tutkimusten jälkeen, voidaan todeta, että mulla ei ole masennusta, vaan ADD. Jotenkin siitäkin olen tosi iloinen, sillä se selittää niin paljon asioita koko elämän varrelta. Välillä voi vähän väsyttää ja välillä keskittyminen voi olla ameeban luokkaa, mutta nyt ainakin tiedän, mistä se johtuu. Ja ei se oikeastaan ole estänyt multa yhtään mitää (paitsi ehkä paremmat arvosanat koulussa).

Tää kesä on ollut ihana. Oon viettänyt paljon aikaa mun oman pikku perheen kesken. Ollaan telttailtu lähes joka viikonloppu, isolla porukalla. Ollaan uitu ja loikoiltu auringossa tunteja. Kokkailtu avotulella herkkuja. Luettu kirjoja ja pelattu korttia ja asuttu viikko erämökissä keskellä metsiä. Mitä muuta sitä muka voisi kaivata?

Onnellisuus on jännää: se tässä ja nyt. Mulla on kaikki just tässä ja just nyt ja enempää en voisi toivoa.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *